Oona G&G1

Eilen osallistuin Oonan kanssa paikalliseen toko-kokeeseen, Gedrag &Gehoorzaamheid 1, joka vastaa luokaltaan Suomen tottelevaisuuskokeiden avointa luokkaa. Pääsimme siis testaamaan meille uusia koesääntöjä sekä liikkeitä. Tuomarinamme toimi mies nimeltään Cor van Dort.

Kokeeseen pääsy oli todella tuskan alla, mistään ei meinannut löytyä koetta johon olisimme mahtuneet. Täällä kun pääsääntöisesti kokeita järjestetään vain omille koirakerholaisille ja ulkopuoliset pääsevät mukaan jos tilaa jää. Mutta kuten seuran etsimisessä myös kokeiden etsimisessä sitkeys palkittiin ja vihdoin löysimme kokeen johon pääsimme mukaan.

Oona siis osallistui kokeeseen juoksuisena ja tästä syystä jouduimme suorittamaan kokeen viimeisenä. Tämä käytäntö olisi hyvä olla myös Suomessa, kun harmittaa aina jättää kokeet väliin juoksuaikojen takia.

Seuraaminen oli pitkä, useine käännöksineen sekä juosten että normaalia vauhtia. Täyskäännöksiä paljon sekä peruuttaen seuraamista. Mutta Oonan seuraaminen oli parasta mitä hän on ikinä tähän mennessä kokeissa näyttänyt. Seuraamisen harjoittelut siis alkavat tuottamaan tulosta, vihdoin!

Paikalla makuun, liikkeestä istumisen sekä seisomisen neiti suoritti tasaisen varmasti. Ei mitään ongelmia näissä liikkeissä. Taas kerran, noudon "irti"-käskynä voisin käyttää sitä omaa käskyäni, enkä kaverin. Eihän koira osaa irroittaa käskyllä "Kiitos" jos sille on opetettu käsky "irti". Tästä tyhmästä muutaman pisteen menetyksestä saan syyttää ihan vain itseäni. Ruutuun Oona löysi hienosti ja vauhdilla, itse tein pienen virheen kun en heti tajunnut antaa "maahan"-käskyä. Vaan odotin niin, että neiti oli jo ylittänyt ruudun josta syystä jouduin toistamaan käskyn. Hyppy oli Oonalta hieno. Samoin myös luoksetulo, erittäin nopealla tahdilla. Kaukokäskyissä meillä oli hieman ongelmia vaihtojen kanssa, ensimmäiset vaihdot jäivät kokonaan suorittamatta. En tiedä mikä näissä on mennyt vikaan, ennen kun nuo kaukokäskyt ovat olleet liikkeitä vahvimmasta päästä. Mutta kun neiti vaihdot tekee, hän tekee ne hienosti. Ollenkaan etenemättä.

Liikkeiden välissä Oona oli jatkuvasti käskyn alla, koska täällä on tapana pitää koira koko kokeen ajan käskyn alla. Ja yllättävän hienosti neiti jaksoikin tämän, täytyy siis ottaa ihan Suomessakin tämä käyttöön. Se kun oikeasti näytti toimivan hyvin.

Saimme siis kokeesta tuloksen G&G1 ja hienon diplomin suorituksesta. Saimme samalla myös oikeudet siirtyä luokkaan G&G2 eli vastaavaan luokkaan kuin Suomen voittajaluokka. Suunnitelmissa onkin nyt siirtyä suoraan ylempään luokkaa ja toivoa, että löytäisimme täältä vielä kokeita joihin mahdumme.

Hienoa työtä Oonalta!

FCI tokosäännöt

Koska minä unohdin, siis aivan totaalisesti unohdin linkittää nuo FCI:n tokosäännöt edelliseen kirjoitukseeni ja sain siitä muistutuksen kommentin muodossa niin päätinpä pyhittää kokonaisen blogiartikkelin niille. Olin ensin vastaamassa kommentilla kommenttiin, mutta totesin siitä tulevan aivan liian pitkän sepustuksen.

Säännöt ovat tällä hetkellä voimassa useissa Euroopan maissa. Sääntöjen tarkoitus on helpottaa kokeissa käymistä myös ulkomailta ja näin tulokset ovat vertailukelpoisia sekä luokkanousuun oikeuttavia eri maissa. Seuraavasta linkistä pääsee tutustumaan sääntöihin englanniksi.

Ennen varsinaista kansainvälistä luokkaa on niin sanottu "aloittelija-luokka", joka on kansallinen, jokainen maa saa itse päättää mitä suorituksia siihen vaaditaan.

Tämän jälkeen alkaa varsinaiset koeluokat, jotka ovat kansainväliset.

Ensimmäisenä "Class 1" eli ensimmäinen luokka, joka vastaa meidän avointa luokkaa.

Tämän luokan liikkeet ovat pitkälti saman kaavan mukaisia kuin Suomessa tälläkin hetkellä. Koe alkaa paikalla makuulla, piilossa ja aika on 2 minuuttia. Tämän liikkeen suoritus alkaa niin, että koirat laitetaan vuorotellen perusasennosta maahan ja kun ohjaajat palaavat takaisin koiriensa luokse nostetaan koirat vuorotellen takaisin perusasentoon.

Seuraavana seuraamiskaavio, joka on ainakin näkemissämme kokeissa ollut todella pitkä. Kaavio sisältää myös seuraamisen sivuaskeleet sekä peruuttaen seuraamisen. Tähän kuuluu myös juosten seuraaminen ja juostessa voi tulla käännöksiä ainoastaan oikealle. Seuraaminen suoritetaan ilman talutinta.

Jäävistä liikkeistä kokeessa on sekä liikkeestä seisominen että liikkeestä istuminen. Molemmat suoritukset menevät saman kaavan mukaan. Noin kymmenen metrin jälkeen annetaan koiralle käsky joko istuutua tai pysähtyä seisomaan, ohjaaja jatkaa matkaa vielä noin 10 metriä ja merkistä palaa takaisin koiran viereen.

Luoksetulo on hyvinkin erilainen kuin mitä Suomessa tällä hetkellä voimassa olevissa säännöissä on. Koira jätetään maahan odottamaan, ohjaaja kävelee pois koiran luota noin 20-25 metrin päähän. Ohjaaja kutsuu koiran luokseen, saa itse valita kutsuuko koiran ensin eteen ja siitä perusasentoon vai suoraan perusasentoon. Mutta tässä luoksetulossa ei siis vielä tule pysäytyksiä vaan luoksetulo on suora.

Seuraavaksi tuleekin jotain aivan uutta. Nimittäin ruutuun lähettäminen. Ruutu on samankokoinen kuin meillä Voittaja-luokassa eteen tuleva eli 3x3 metriä, mutta ruutuun lähettämis matka on taas hieman lyhyempi vain 15 metriä. Koira lähetetään ruutuun, jossa koira menee eri käskystä maahan, kävellään koiran luokse ruutuun ja otetaan siellä perusasentoon. Liike loppuu siihen.

Tämän jälkeen tulee nouto, samalla tavalla kuin Suomessakin avoimessa luokassa. Mutta ainakin seuraamassamme kokeessa noutokapula haetaan itse pöydältä, sitä ei tuoda sinulle. Sinulla on valittavana kolmesta erikokoisesta kapulasta minkä kokoisen haluat, tässä ei siis käytetä omia noutokapuloita.

Kaukokäskyt suoritetaan aivan samalla tavalla kuin mihin olemme tottuneetkin. Jätetään koira ensin maahan, tehdään vaihdot istu-maahan-istu-maahan, jonka jälkeen palataan takaisin koiran luokse.

Luokan viimeisenä suorituksena on hyppy. Tämä liike suoritetaan siten, että otetaan koira perusasentoon esteen eteen (ohjaaja saa valita etäisyyden esteeseen), jätetään koira odottamaan kun ohjaaja kävelee esteen toiselle puolelle ja sieltä kutsutaan koira luokse esteen yli. Eli hyppy suoritetaan niin, että koira hyppää ohjaajan luokse esteen vastakkaiselta puolelta.

Viimeisenä arvostellaan kokonaisvaikutus. Ykköstuloksen pisteet jakautuvat välille 224-280, kakkostuloksen 196-224 ja kolmostuloksen 140-196 pistettä.



Tämän luokan jälkeen tulee "Class 2" joka taas vastaa meidän Voittaja-luokkaa.

Koe alkaa paikalla istumisella, aika 1 minuutti ja ohjaajat näkyvissä. Seuraavana seuraaminen. Tässä tulee mukaan myös hidaskävely sekä juoksu ja käännökset myös näissä nopeuksissa.

Sitten tulee seisominen ja istuminen merkistä, eli niin sanottu "salamakävely", joka on meille tuttu erikoisvoittajaluokasta, mutta tässä luokassa liike suoritetaan ilman maahanmenoa. Liike alkaa seuraamisella, merkistä ohjaaja käskee koiraa pysähtymään seisomaan, ohjaaja jatkaa matkaa vielä noin 10 metriä, liikkeenohjaajan merkistä kääntyy takaisin koiraa kohti, palaa koiran taakse ja siitä takaisin koiran luokse. Ottaa koiran seuraamiseen mukaan ilman eri pysähdyksiä. Seuraaminen jatkuu ja noin 5 metrin jälkeen tulee käännös joko oikealle tai vasemmalle. Tällä suoralla suoritetaan samanlainen liike, mutta nyt koira jätetään istumaan. Kun palataan takaisin koiran luokse, jatketaan matkaa vielä vähintään 5 metriä kunnes liikkeenohjaaja käskee pysähtymään.

Seuraavana tulee luoksetulo, joka on samanlainen kuin meidän avoimen luokan luoksetulo, paitsi että alussa koira jätetään maahan odottamaan. Käskystä koira kutsutaan luokse ja merkin kohdalla pysäytetään koira seisomaan. Ja liikkeenohjaajan käskystä kutsutaan koira luokse.

Ruutu tehdään samalla tavalla kuin mihin olemme aiemminkin tottuneet. Lähetetään koira ruutuun joka sijaitsee noin 25 metrin päässä, siellä koira maahan. Ohjaaja kävelee kohti ruutua, kääntyy joko oikeaan tai vasempaan ja siitä kohti lähtöpistettä ja kutsuu koiran seuraamiseen.

Ohjattu nouto kahdella kapulalla. Se kapula joka tiputetaan ensimmäisenä on se kapula joka koiran tulee noutaa. Liike alkaa valmistelevalla osuudella jossa koira seurautetaan merkille, jätetään merkille seisomaan pysähtymättä ja ohjaaja jatkaa matkaa lähtöpisteeseen. Kääntyy kohti koiraa ja käskystä käskee koiraansa noutamaan joko vasemmalla tai oikealla sijaitsevan kapulan.

Tämän jälkeen tulee tunnistusnouto, joka noudattelee samaa kaavaa kuin Suomenkin kokeissa. Myös kaukokäskyt samalla tavalla, 6 asennonvaihtoa, joko istu-seiso-maahan tai maahan-istu-seiso.

Noutaminen esteen yli hypäten. Tässä saa valita joko metalli- tai puukapulan, myös kapulan koko on ohjaajan päätettävissä.

Tässä myös viimeisenä arvosteluna on kokonaisvaikutus, jossa arvostellaan koirakon yhteistyö, koiran innokkuus ja halukkuus työskennellä. Pisteet jakautuvat seuraavanlaisesti: ykköstulokseen vaaditaan pisteet väliltä 256-320, kakkostulokseen 224-256 ja kolmostulokseen 192-224.

Viimeisenä luokkana tulee meillekin jo tuttu erikoisvoittajaluokka, joka on tähänkin asti ollut kaikissa maissa kansainvälinen.

Ja mikä on minun mielipiteeni säännöistä? Itse olen halukas kokeilemaan kokeita näillä säännöillä, mielestäni nämä kuulostavat hyvinkin mielenkiintoisilta sekä ehkä myös mukavammilta mitä meillä tällä hetkellä käytössä. Myös se, että edellinen luokka antaa pohjustusta seuraavaan luokkaan on mielestäni kiva, tämä tulee esim. ruudussa. Ykkösluokassa lähetetään koira ruutuun lyhyeltä matkalta ja seuraavassa luokassa pidemmältä matkalta ja otetaan koira ruudusta seuraamaan. Joten näillä säännöillä ruutu ei tule koiralle aivan uutena suorituksena ylemmässä luokassa vaan sille on annettu jo pohjaa aiemmin. Mielelläni ottaisin nämä säännöt käyttöön myös Suomessa :)

Pientä puuhailua

Oonan kanssa agilitykurssi jatkuu. Olemme jo ehtineet harjoitella monia erilaisia ohjautekniikoita. Oona näyttää nauttivan tästä lajista, koska tässä saa mennä suuna päänä. Kontakteja meidän vain tulee vahvistaa. Eilen ensimmäistä kertaa kokeilin ja hämmästyin; kepit Oona osaa jo suorittaa niin että jään itse paikoilleni koiran taakse seisomaan. Oona ei siis enää tarvitse tukea kepeille.

Manun kanssa harjoittelemme nyt ahkerasti tuomista erilaisilla esineillä ja leluilla. Tämä on herralle haastavaa, koska jos suussa on jotain niin onhan sen suun pakko pureskella, ei sitä voi pysäyttää paikoilleen. Ja jostain kumman syystä Manu on oppinut heittämään esineen minulle

Osallistuimme tässä kesäkuun alussa seuramme järjestämiin möllitokoihin. Manu suoritti liikkeet hienosti. Minun olisi vain pitänyt ulkoiluttaa koirani paremmin ennen kehää, koska pojan täytyi poistua kesken kehän tarpeilleen. Oona myös teki hienosti ja mikä parasta (syy jonka takia osallistuin molempien kanssa), saimme kokeenomaisen tilanteen, mutta sain myöskin palkata koiraa kolme kertaa kehässä. Tämä siis tuli Oonan kohdalla enemmän kuin tarpeen, koska neiti on oppinut ettei kehässä tule palkkaa vaan palkka tulee vasta autolla.

Lopussa hieman kuvia meidän vapun Lappeenrannan reissusta, eli hyvänmielen tokokokeesta.

Minun kohdallani koe alkoi Oonan kanssa ja koe aloitettiin paikalla makuulla niin kuin yleensä tehdäänkin.

Paikalla makuusta paluu takaisin koiran luokse, hienosti meni ja kaikki koirat pysyivät paikallaan.

Luoksetulon pysäytys, aivan loistava pysähtyminen ensimmäisellä käskyllä. Ohjaajan syvyysnäkö ei vain ole tarpeeksi riittävä ;)

Luoksetulo, tästä Oona osaa heittää aivan mahtavan upean sivulle tulon. Kiitos Susanna Korrin oppien ja Camillan, jonka kanssa tätä treenasimme. (Todella, tämä on oikeasti hieno, sillä jopa kurssilaiseni ovat halunneet nähdä tämän uudelleen ja uudelleen pienenä loppukevennyksenä)

Seuraavana nouto...

...ja kapulan luovutus.

Kauko-ohjaus, eikä neiti edennyt ollenkaan :)

Seuraavana Manun vuoro..

Taluttimessa seuraamisen loppua

Ja tässä pisteet taluttimessa seuraamisesta, kuulemma liian tiivistä seuraamista, eikä tuomari tykännyt käteni asennosta.

Vapaana seuraamista, katsokaa tuota kontaktia. Se ei herpaannu kertaakaan :)

Kuvista kiitokset Satu Erkiölle. Tänään suunnittelin tekeväni jäljet koirilleni, taidan passata tällä kertaa, tuolla on aivan kamala kaatosade.

Vappupäivä Lappeenrannassa

Mikäs sen mukavampi tapa viettää vappupäivää muiden vielä kärsiessä huonoa oloa eiliseltä kuin herätä aamulla aikaisin pirteänä (tai ei oikeastaan niin pirteänä kun olen edellisenä päivänä sairastunut angiinaan) ja lähteä mukavalla kaveriporukalla ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrantaan siksi, koska siellä oli Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksen järjestämä tottelevaisuuskoe. Pakkasimmekin Primastarin täyteen ihmisillä sekä koirilla. Noin 22% kokeen koirista oli meidän koiria. Tätä meille tultiinkin ihmettelemään, että "Vieläkös teiltä löytyy lisää koiria, millä rekalla tänne olette saapuneet?" Minulla oli siis Oona osallistumassa kokeeseen ja Manu mukana matkassa, koska muuten pojalle olisi tullut liian pitkä päivä olla yksin kotona. Olin todennut kuitenkin, että kun kerran Manu on mukana ja jos paikka kokeeseen sattuisi avautumaan niin osallistun Manun kanssa myös kokeeseen. Eihän Manua kamalasti ole treenattu, pieniä pätkiä vain, eikä ikinä palkattomia treenejä, joten en odottanut nuoren pojan edes jaksavan kokonaista suoritusta. Suunnittelin siis ottavani vain maksulliset treenit, nyt kun siihen olisi oiva tilaisuus.

Paikan päällä pari tuntia ennen sain tietää, että Manulle vapautui paikka kokeessa. Apua, nyt se sitten olisi edessä. Manun ensimmäinen toko koe. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut ikinä ottanut Manulle 2 minuutin paikalla makuuta ilman palkkaamista välissä. Siis äkkiä ennen koetta muutaman kerran lyhyitä paikalla makuu harjoituksia. Manu kun on vilkas nuori poika on hänellä tietenkin todella tylsää paikalla makuussa. Muutaman kerran on käynyt niin, että ensin Manu rupeaa kovasti haukottelemaan (kun on nii-in tylsää, että tähän ihan nukahtaa), seuraavaksi nuuskitaan maata, sitten hän on jo maanut paikallaan niin kauan, että nyt täytyy vaihtaa toiselle lonkalle ja seuraavana jo "tää makaaminen jatkuu edelleen nyt kyllä täytyy venytellä välissä... noin... Hei.. mun mamma seisoo tuolla yksin ja hylättynä, mun täytyy mennä kattoo onks sillä kaikki ok." En siis pelkää, että Manu nousisi paikalla makuusta ja menisi toisen koiran luokse ja pilaamaan toisen koiran suorituksen vaan jos poika nousee se juoksee täyttä päätä minun luokseni.

Kokeen tuomarina toimi Pernilla Tallberg. Tuomari oli hyvin tiukka, mutta tykkäsin hänen tavastaan kertoa ja perustella miksi antoi kyseiset pisteet.

Oonan avoimen suoritus seuraavassa:

Paikalla makaaminen 8½, oli nuuskinut maata

Seuraaminen taluttimetta 7½, kaipaisi enemmän kontaktia ja innokkuutta

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½, saisi olla nopeampi maahanmeno

Luoksetulo 8, hyvällä vauhdilla tuli luokse, pysähtyi hienosti, tuli eteen hienosti, mutta ennakoi perusasentoon siirtymisen

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5, hieman hidas pysähtyminen

Noutaminen 7, pureskeli kapulaa, eikä meinannut irroittaa kapulasta. Hmm.. tästä voinen syyttää itseäni, koska irroituskäskyni on aina tähän asti ollut "irti" eikä "kiitos"

Kauko-ohjaus 9, Wau!! Hieno tekniikka, kaipaisi vain lisää vauhtia

Estehyppy 5, Oona kolautti jalat hypätessä, ei istunut ensimmäisellä käskyllä ja kolautti jalat myös takaisin hypätessä. Tästä keskustelimme myöhemmin ja ystäväni totesi, ettei ole ikinä nähnyt Oonan hyppäävän noin huonolla tekniikalla, epäilimme Oonan kyljen olevan edelleen kipeä. Koska vaikkei kylkiluut ole käsin tunnustelemalla tuntuneet murtuneilta niin voihan siellä olla joitain hiusmurtumia. Ja tosiaan, hypätähän me olemme osanneet aina.

Kokonaisvaikutus 8, tuomari totesi Oonan olevan vaisu, josta syystä tiputti hieman pisteitä.

Joten tuloksena, ylläri ylläri, taas avoimen kakkostulos pisteillä 155.5. Meillä on vielä yhdet kokeet edessä joihin olen ehtinyt Oonan ilmoittaa, sen jälkeen keskitymme kokonaan muihin lajeihin.

Ja seuraavassa Manun suoritus:


Luoksepäästävyys 10, nousi hieman tuomaria vastaan, mutta moikkasi tuomarin nätisti.

Paikalla makaaminen 9, Tämä oli jännittävin. Seisoin hallin toisessa päässä paikoillani pää maahan painettuna, silmät kiinni täristen, jotta en varmasti näe mitä tuo beussi puuhaa. Välillä oli pakko avata silmiä ja näin Manun hieman nuuskivan. Aika mateli ja mateli... Vihdoin kuului "aika" ja palasimme koiriemme luokse. Wau, Manu pysyi kuin pysyikin tuon kokonaisen 2 minuuttisen paikallaan.

Seuraaminen kytkettynä 8, tuomari ei tykännyt käteni asennosta, käteni kun olisi mieluummin pitänyt olla kropassani kiinni ja kerran pysähtyessä Manu lähti pyörähtämään minun ympäri.

Seuraaminen taluttimetta 8,5, liian tiivistä seuraamista, mutta kuulemma aivan MIELETÖN kontakti. Tosiaan, koko molempien seuraamispätkien aikana ei Manun kontakti tipahtanut kertaakaan. Ja seuraamiskaaviot olivat pitkiä alokasluokan seuraamiseksi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9, saisi olla vielä nopeampi maahanmeno.

Luoksetulo 8, Hyvä vauhti luoksetuloon, mutta liian suuri kaari perusasentoon (täytyy myöntää, että kaari todella oli aika liioilteltu).

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0, Tämän sähelsin itse nollille, ennen liikkeelle lähtöä rupesin elehtimään enkä ottanut hetken rauhoittumista ennen kuin lähdimme suorittamaan liikettä. Manu ei reagoinut ensimmäiseen käskyyn, toistin käskyn käsimerkin kera. Manu pysähtyi, muttei ollut varma liikkeestä, joten istahti ja rupesi raapimaan itseään.

Estehyppy 0, este oli todella korkea. En ole ikinä hyppäyttänyt Manulle niin korkeaa estettä. Manu lähti hypylle hienosti, pääsi esteen luokse ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä: "Todellako tarkoitat, että minun täytyisi hypätä TUON yli", toistin käskyn ja Manu katsoi vuorotellen minua ja estettä, annoin vielä kolmannen käskyn ja käsiavun ja poika hyppäsi yli (ja pääsi todella helposti esteen yli).

Kokonaisvaikutus 8,5, tuomarin mielestä Manussa näkyi pojan nuori ikä. Toisti vielä kertaalleen seuraamisen kontaktin olevan mieletön. Totesi, että hienosti vire pysyi suorituksen ajan ja toivon mukaan saan sen pysymään jatkossakin.

Pisteitä kasaan siis 137,5 ja alokasluokan kolmostulos. Wautsi, tämä meni paremmin kuin hyvin. Koska en todellakaan lähtenyt hakemaan mitään tuloksia tällä treeni määrällä. Otin suorituksen vain treenin kannalta, jotta näen missä mennään ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Ja nuo nollasuoritukset olivat aivan ymmärrettäviä, toisen mokasin minä kokonaan ja toisen tavallaan myös, kun en ole hypäyttänyt Manua noin korkean esteen yli ikinä.

Manu siis yllätti kaikki. Oli hämmentävää kun soitin kavereilleni niin kaikki vain totesivat, että "Joojoo, siirry jo siihen Manun suoritukseen. Se minua kiinnostaa eniten..." Manu taisi yllättää myös yleisön, koska ennen suoritusta poika kävi ylikierroksilla eikä meinannut millään rauhoittua. Vielä kehässä muiden luoksepäästävyyden aikana ei jaksanut istua perusasennossa ja odottaa omaa vuoroaan ja olin tästä syystä aivan varma, ettei pysy paikalla makuussakaan. Ainiin, emmehän ole Manun kanssa ikinä edes käyneet treenailemassa tuntemattomissa paikoissa.

Vielä loppuun mainostuksena. Lapppeenranta on loistava paikka. Heti ensimmäinen kokemus Lappeenrannasta oli kun pysähdyimme paikallisella R-kioskilla ja myyjä oli aivan eri maata kuin täällä pääkaupunkiseudulla tai missään muuallakaan. Toiseksi, kokeessa tunnelma oli rento ja hauska, tällaista tunnelmaakaan en ole aiemmin saanut kokea. Tämän takia oma suorituskaan ei jännittänyt niin paljoa kuin tavallisesti. Vielä joku päivä ajattelin muuttaa Lappeenrantaan...

Hallo!

Nyt, koska asia on vihdoin varmistunut voimme paljastaa sen myös teille, meistä tulee syksyllä maailmanmatkaajia kun pakkaamme laukkumme ja lähdemme kohti Alankomaita. Siellä pieneen paikkaan nimeltä Wageningen. Reissun päällä viivymme vähintään puoli vuotta. Ajatus lähti pienestä hassusta heitosta. Seuraavaksi suunnittelimmekin jo lähtevämme ulkomaille kouluttamaan koirillemme syövän tunnistusta. Ajatuksen jouduimme hylkäämään kun ainoat maat mistä löysimme mahdollisuuden kyseiseen koulutukseen olivat Ruotsi sekä Japani. Ruotsiin muutto ei tällä hetkellä houkutellut sen takia, jotta on niin samankaltainen maa kuin Suomi. Japani taas olisi kiehtonut, mutta sinne on niin kamalan hankala matkustaa koiran kanssa. Ja taitaapa Japaniin olla rajoituksiakin koirien määrän suhteen. Päätimme siis pysyä Euroopan sisällä, koirien kanssa matkustamisen helppouden takia. Vaihtoehtoina oli loppuvaiheessa Belgia ja Hollanti. Hollanti varmistui paikaksi loppujen lopuksi sen takia, että kaveri pääsi paikalliseen yliopistoon opiskelemaan. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin lähteä koirien kanssa harrastamaan paikallisten koiraharrastajien kanssa ja pääsee tutustumaan Hollannin koirankoulutusmetodeihin.

Oona aloitti vihdoin juoksut, kovasti niitä jo odottelinkin. Oikeastaan hyvään aikaan (kerrankin!). Onpahan sitten koko kevät ja kesä aikaa rauhassa harrastaa ja kisata. Suunnittelinkin kohta taas palaavani kisakentille. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Manu senkuin kasvaa ja vahvistuu. Tällä hetkellä poika saa painaa kovasti töitä toimien demokoirana, Oonaa kun en treenipaikoille tällä hetkellä voi viedä. Mutta edelleen kaikessa tekemisessä on säilynyt mahtava tekemisen ilo. Poika todella rakastaa työskennellä.

Viime päivinä olemme harjoitelleet remmikäytöstä. Alussa tuntui turhauttavalta kuljettaa kahta suurta koiraa, toisen kilpaillessa etupäästä ja toisen hyppiessä sekä pomppiessa toisen niskaan samalla. Kyllä, se on haastavaa opettaa 10 kuukauden ikäiselle koiralle remmikäytöstä, kun on saanut koko pienen ikänsä olla vapaana. Mutta kovalla päättäväisyydellä sekä määrätietoisuudella olen saanut hurjia tuloksia kovin pienessä ajassa. Nykyään molemmat kävelevät kauniisti rinnakkain, remmit löysällä (tottakai edelleen välillä joudun muistuttamaan kuinka kävellään kauniisti). Mutta matkamme ei etene senttiäkään vetämällä.

Täällä alkaa lumet pikkuhiljaa sulamaan. Tänään iltalenkillä ensimmäisen kerran pitkään aikaan kävi mielessäni ajatus: "Hmm, tännehän pystyy alkaa tallailemaan koirille jälkeä..."

Oona & Manu Dobobeussit

Viime aikoina olemme Oonan kanssa panostaneet lastenvetoihin, siinä puuhaa mistä neiti nauttii ja tuleepahan siinä samalla kohotettua sekä omaa että koiran kuntoa.

Kävimme  sunnuntaina 4.3 kaiken muun kiireen keskellä rauhoittumassa Oonan kanssa pariksi tunniksi Pisan talviriehaan ja viihdytimme lapsia vetämällä heitä ahkiossa. Vetomatka olikin tällä kertaa mukavan pitkä, yhden matkan pituus oli varmasti muutaman sata metriä, joten käveltyä ainakin tuli. Tai no joo, itseasiassa suurimman osan ajasta tuli juostua kun kyydissä tuntui olevan hurjia rämäpäitä, jotka tahtoivat aina vain kovempaa vauhtia.

Meistä, minusta sekä koiristani sekä uudesta lajista nimeltä Dobo oli juttua uusimmassa beussilehdessä ja kun taas muistin omistavani skannerin sain skannailtua hieman kuvia lehdestä tekstin joukkoon.

Seuraavassa kirjoittamani teksti lehdessä, myös teidän muiden luettavaksi:


Ensimmäisen kerran törmäsin dobopalloihin lemmikkimessuilla vuonna 2010, olin toki aiemminkin kuullut huhua kyseisistä palloista, mutta tuolloin niitä oli myös paikan päällä ja palloja sai testailla koiransa kanssa. Ja siitä se innostus tähän lajiin sitten lähtikin kun huomasin koirani Oonan pyrkivän heti pallolle, aina vain uudestaan. Ja minua todella kiehtoi liikuntamuoto, jota voisin harrastaa yhdessä koirani kanssa, joka ei veisi minulta pois yhteistä aikaani koirani kanssa.


Messujen innostamana kävin tarkkailemassa muutamaa dobokurssia, miltä se todellisuudessa näyttää? Ja mitä siellä tunnilla tehdään? Satuinkin vahingossa paikalle juuri samaan aikaan kun koirat pitivät hetken taukoa ja oli ohjaajien vuoro tehdä pallolla harjoitteita. Liikkeet näyttivät kovin haastavilta. Mielikuva mikä minulle jäi ensimmäisestä näkemästäni dobotunnista oli, että "Todellako minulta vaaditaan noin hyvää kuntoa tunnilla?" Myöhemmin sain kuulla seuranneeni jo edistyneiden dobotuntia ja minulle suositeltiin alkeiskurssille mukaan tulemista. Kurssinvetäjä myös vakuutti, että jokaisen liikkeen saa muunneltua niin helpoksi, että kaikkien on mahdollisuus onnistua. Samalla hän lupasi, että ketään ei pakoteta tekemään kaikkia liikkeitä, eikä kurssi luo kenellekään minkäänlaisia paineita, koska muiden suorituksiin ei ehdi keskittyä.


Seuraavaksi löysinkin itseni dobon alkeiskurssilta. Ensimmäisillä kerroilla teimme helppoja harjoitteita, etenimme hitaasti jokainen koira ja ohjaaja omaa tahtiaan. Ensimmäisten kertojen tavoite olikin saada koirat pysymään pallon päällä. Myöhemmin jos liikkeet alkoivat sujumaan oli niitä helppo vaikeuttaa pienillä muutoksilla. Ja tosiaan, en ehtinyt tarkkailemaan ollenkaan muiden suorituksia, koska melkein kaikissa liikkeissä oli oma koira mukana, joka vei kaiken keskittymiseni. Ensimmäisen tunnin jälkeen sekä minun että koirani lihakset muistuttivat olemassa olostaan, tämä siis oli todella tehokasta vaikkei tunti ollut fyysisesti rankka.


Nyt myöhemmin olen myös kunnostautunut dobonkoulutusohjaajana ja meidät voi nähdä koirani kanssa Helsingissä vetämässä dobokursseja. Se mikä oli pysäyttävää kuulla, että nykyajan pennuilla alkaa syvät lihakset surkastua jo neljän kuukauden iän jälkeen, joten pentujen syvien lihaksien vahvistaminen on tärkeää, jotta olisi lihakset tukemassa luuston oikeaa kasvua. Mikäs se parempi tapa siihen kuin dobo, joten meillä nuori herra 8 kuukautta on myös saanut ahkerasti doboilla.

Jos Doboilu kiinnostaa enemmän voi minuun ottaa yhteyttä tai sitten tutustua lajiin tämän linkin takaa.

Ja vuoden Toko Beauceron kilpailu on ratkennut ja Oona on vuoden 2011 tokobeussi #3. Onnea Oonalle!

Uuden vuoden kuulumisia

Manun kanssa olemme viime aikoina pysyneet lupauksessa ja olemme treenailleet ahkerasti tottista. Poika edistyy todella kovaa vauhtia. Nykyään jaksaa keskittyä loistavasti koko treeniajan eikä sähellä turhia. Poika kylläkin on kova ennakoimaan, jota Oona ei ole taas ikinä ollut.

Oonakin on hienosti osannut pysyä poissa tokokentiltä (siis ohjaaja on osannut olla viemättä sitä sinne). Dobotunneille Oona kylläkin pääsee mukaan, pitäähän sitä kuntoa pitää yllä. Ja itseasiassa aloittelimme neidin kanssa tänään agilityesteiden harjoittelun. Ollaan toki aiemminkin harjoiteltu esteitä, nyt vain yritämme paneutua tähän lajiin hieman enemmän ja harjoitella esteet kunnolla. Tosiaan tämän päivän treeniaiheena olivat kontaktiesteet sekä kepit. Keppien kanssa hiottiin hetkinen, kunnes päästiin kaikki kepit läpi, niin että vasta lopussa tuli palkka. Kontaktiesteistä vaikein oli A-este ja siinä vaikein kohta ylösmenokontakti, joten harjoittelimme kovasti tuota kontaktipintaa.

Ja koska olen nyt viime aikoina saanut itselleni kuvia sekä videoita menneistä tapahtumista, niin jaettakoon niitä nyt teille:

Vihdoin ja viimein näin kuukausia jälkikäteen oivalsin kuinka saada dvd:ltä kuvamateriaali kaikkien näkyville ja vielä onnistuin siinä heti ensimmäisellä kerralla. Joten tässäpä teille nyt linkkiä Oonan viimekesäisestä jalostustarkastuksen luonneosiosta. Video on youtubessa ja aukeaa tästä.

Sain myös tänään kaveriltani hänen ottamiaan kuvia meidän syksyisestä lemmikkimessujen esityksestä, joten näitä kuvia on tekstin yhteydessä. Kiitoksen vielä kerran Nealle näistä mahtavista kuvista!

Lemmikkimessut 12.-13.11.2011

Paljon on taas tapahtunut viimeisestä, tämä talo ei hiljene enää koskaan.

Kävimme Oonan kanssa taas kokeilemassa tottelevaisuuskokeen avointa luokkaa ja toimme sieltä mukanamme jo perinteeksi muodostuneen kakkostuloksen. Mutta juuri kokenut ihminen palveluskoirapuolelta harmitteli minulle, että nykyään ihmisillä on hirmu vähän kisakokemusta, eivätkä osaa käyttäytyä kisapaikalla kun pääsevät heti yhden tuloksen saatuaan nousemaan luokkaa ylemmäs. Noh, tästä ei voi minua syyttää, minähän olen kartuttanut kisakokemustani oikein kunnolla. Tuomarinamme toimi taas tällä kertaa Harri Laisi, eikä edes hänkään voinut antaa mitään kanta-asiakas pisteitä. Mutta tällä kertaa olin tyytyväinen, kaikki muut liikkeet sujuivat hienosti, ainoastaan liikkeestä seisominen meni nollille. Jos tuo yksi liike olisi onnistunut edes jotenkuten olisimme saaneet ykkösen, pisteitä kun kertyi 154,5, taas siis jäi juuri siihen hilkulle.

                              

Ja viime viikonloppuna oli Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessut, joilla esiinnyimme Koirakoulu Kompassin järjestämässä näytöksessä. Tällä kertaa olimme panostaneet esitykseen kunnolla, olimme hankkineet mahtavat esiintymisasummekin. Tai okei, itsehän me ne kaavut itsellemme ompelimme kun ei mistään meinannut löytyä juuri oikeanlaista. Kaapujen ompeluprojekti olikin hieman suurempi kuin olimme kuvitelleet ja kun messut rupesivat lähestymään ja kaavut seisoivat edelleen vain palasina pöydillä tuli viimeisellä viikolla mukavasti ekstra jännitystä peliin. Ainut aika mistä pystyi nipistää lisää aikaa ompeluihin olivat yöunet ja sen sai tuta töissä; ei ollutkaan ihme, että oli vahingossa ommeltu huppu kiinni hihaan. Mutta vihdoin ja viimein kaikki kaavut saatiin valmiiksi päivää ennen esitystä eli kenraaliharjoituksiin. Eli ensimmäisen kerran pääsimme treenailemaan esitystä kaavut päällä kenraaliharjoituksissa.

Mutta molempien päivien esitykset menivät mielestäni aivan hurjan loistavasti, ei sattunut suurempia mokailuja ja vaikka jotain sattuikin niin osasimme nauraa virheillemme, kaikilla oli hauskaa!

                                         

                     "Vauhdikasta menoa Dobo-palloilla, tätä Oona rakastaa!"

Esityksestä on muutamia videopätkiä. Kahdesta ensimmäisestä on kiittäminen kasvattajaamme, joka tuli katsomaan meidän näytöstä ja jaksoi heilua kameran takana. Kolmannen pätkän on joku mukava ihminen jaksanut väkertää, musiikki ei kylläkään ole alkuperäinen, mutta video on muuten loistokkaasti tehty. Seuraavista linkeistä pääsee katsomaan videot:

Esityksen alku 
Doboilua
Esitystä

Ja pääsihän myös Manu tekemään messuilla debyyttinsä. Sain nimittäin tehtäväkseni organisoida pentuesityksen ja Manuhan tuli luonnollisesti esitykseen mukaan. Meillä oli todella mukava ja värikäs sakki mukana pentuesityksissä ja pennut toimivat kuin niiden pitikin. Siis hyvin pentumaisesti sähläten.

Liikkeestä maahan

                                                                    Loppukumarrus

Pentuesitys sunnuntailta on myös videoitu, sen näkee tästä. Kiitos kuvaamisesta iskälle, joka isänpäivänä, eläinallergisena, silmät kutisten tuli kuvailemaan esityksiämme. Erittäin mukavaa isänpäivää!

Mutta sunnuntaina esitysten jälkeen tapahtui suuri ihme. Manu ei enää riekkunut ja roikkunut ja säntäillyt suuna päänä joka paikkaan vaan oli kirjaimellisesti mallia perästävedettävä. Tutut katselivat ihmetellen: "No, saahan tuostakin pojasta joskus virran off-asentoon."

Seuraavan kerran tämän meidän saman esityksen voi nähdä 3.-4. päivä joulukuuta Messukeskuksen Voittaja-näyttelyissä. Tervetuloa kaikille tuolloin!

Tokokokeita ja muuta mukavaa

Lauantaina 24.9 kävimme taas kokeilemassa tokon avointa luokkaa. Aamulla sää näytti erittäin karmealta. Kun hyppäsin kotona autoon alkoi hirveä kaatosade, mutta kaikkien onneksi se loppuikin yhtä nopeasti kuin alkoi ja koko loppupäivän oli mukavan aurinkoinen päivä, vaikkakin tuuli kovasti.

Tuomarinamme toimi Hannele Pörsti.

Paikalla makaamisesta tuli tällä kertaa vain 8 pistettä. Neiti ei ikinä ennakoi perusasentoon, ei ikinä, paitsi nyt. Ei ennen treeneissä, eikä ennen kokeissa, mutta nyt.

Seuraaminen taluttimetta 8. Vihdoin taas parempaan päin ja ohjaajakin osasi pitää kädet rennosti sivulla. Viimeinen perusasento unohtui Oonalta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9. Kaikki muut meni hienosti, mutta valmistelevassa osuudessa neiti otti etäisyyttä rutkasti minuun kuin olisi säikähtänyt jotain, mutta suoritti liikkeen kuitenkin mallikkaasti.

Luoksetulo 5. Tätä ei vain osata, tähän täytyy panostaa nyt kovasti. Takapalkat taas mukaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8. Näytti kuin Oona lähtisi perääni kun palasin koiran taakse, mutta pysyi kuin pysyikin paikoillaan.

Noutaminen 9. Luovutusasento hieman vino, muuten ok. Malttoi odottaa "Tuo"-käskyä ja nouti oikein vauhdikkaasti.

Kauko-ohjaus 8. Neitihän eteni kauko-ohjauksissa, jota ei myöskään ole tehnyt niin kauaa kuin on tekniikan oppinut, mutta se tekniikka on tainnut nyt päästä unohtumaan.

Estehyppy 10. Tämä se on kaunista katsottavaa. Koskematta hyppää ja jää aivan esteen taakse, josta joutuu ilman mitään vauhtia ponnistamaan takaisin esteen yli. Tässä liikkeessä jännitys aina tiivistyy, sydämen sykkeenkin voi kuulla.

Kokonaisvaikutuksena 8.


Pisteitä siis kokonaisuudessaan 159, joka on avoimen luokan kakkostulos. Pisteen vajaaksi jäi ykköstuloksesta ja tämähän harmittaa kovasti.

Myös heti seuraavana lauantaina 1.10 kävimme taas koittamassa tottelevaisuuskoetta avoimessa luokassa. Tällä kertaa koe järjestettiin Inkoossa ja tuomarina toimi Harri Laisi. Koepaikka oli oikein kiva, rauhallinen paikka vaikkakin tuuli kovasti. Tällä kertaa en saanut neidin virettä nostettua tarvittavalle tasolle. Oona oli hieman muissa maailmoissa ja koesuorituksenkin veti oikein laiskasti. Vasta myöhemmin tajusin, että syynä saattoi olla edellispäivän Dobo-tunti, jossa minulla oli Oona mukana demokoirana. Eikä neiti jaksanut vetää sitäkään tuntia loppuun asti vaan laitoin sen lopputunnin ajaksi lepäilemään.


Tällä kertaa paikalla makaaminen meni kympin arvoisesti. Ei ennakoitu ylös, onneksi sain sen kitkettyä pois heti alkuunsa.

Taluttimetta seuraaminen on tosiaan meillä parempaan päin edelleen, saimme siitä 8 pistettä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, neiti ei varmaankaan kuullut ensimmäistä käskyä vasta toisella reagoi. Pisteitä 7,5.

Luoksetulo, vaikka treeneissä on nyt onnistunut niin ei kisoissa. Läpijuoksuna teimme, pisteitä siis vain 5.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Tässä tein itse suuren virheen. Muistanette aiemmista kertomuksistani kuinka olen joutunut vaihtamaan tuon käskysanan toiseen. Jotenkin tuo unohtui kokeessa päästäni ja käskynä seisomiselle annoin Oonalle käskyn, jota se ei edes osaa. Mutta pysähtyipä onneksi silti, vaikkakin vasta toisella ja kaikkein parasta on se, että pysähtyi vielä oikeaan asentoon, fiksu tyttö. Pisteitä tästäkin 7,5.

Noutaminen 7 pistettä. Todella kovaa kapulan puremista.

Kauko-ohjaus 6,5 pistettä. Mitä teen kisoissa eri tavoin, jotta kaukokäskyissä edetään. Ja asennonvaihdokset olivat maailman hitaimmat. Meinasin jo viimeisessä vaihdossa antaa toisen käskyn kunnes sieltä vihdoin ja viimein tuli se asennonvaihdos.

Estehyppy 9 pistettä. Tästä on siis tullut meidän bravuuri. On se kyllä näyttävä liike. Nyt vain lopun perusasento oli hieman vino.

Kokonaisvaikutuksesta saimme 8 pistettä.

Yhteensä siis 150,5 pistettä ja edelleen Avon kakkostulos. Jatkamme siis edelleen sen ykkösen metsästystä.

Näiden kokeiden ohella aikaani ovat vieneet muutkin asiat kuten pikku-herra Manu, joka alkaa vihdoin olla siinä iässä, että aivoissakin taitaa jo liikkua jotain. Pojasta tulee vain päivä päivältä rakastettavampi ja ihanampi poika, joka oppii aivan älyttömän nopeasti uusia asioita.

Olen myös käynyt kouluttamassa Koirakoulu Kompassilla ja molemmat karvaiset otukseni ovat päässeet toimimaan demokoirina, Manukin on osoittanut kurssilaisille osaavansa enemmän kuin oikeasti edes osaa. Olemme myös ruvenneet tekemään juoksulenkkejä, joista myös koirat nauttii oikein kovasti. Tai Manuhan ei vielä ole päässyt näille lenkeille mukaan, näillä lenkeillä on ikäraja.

Eilen ostin molemmille koirille pallot, molemmille omat samanlaiset, jotta ei tule tappelua. Ja niistä palloista tuli heti molempien lempilelut. Leikeistä kuvia tekstin yhteydessä.

Tokon piirinmestaruuskisat

Lauantaina osallistuimme pienen tauon jälkeen taas tottelevaisuuskisoihin, luokkana edelleen avoin. Aamusta näytti, että päivästä tulee pilvinen ja viileä, mutta tottakai kun on kyseessä taas koepäivä niin aurinko alkoi puolen päivän aikaan porottaa jo aika mukavasti.

Koe järjestettiin Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Tuomarinamme toimi Pernilla Tallberg. Koe järjestettiin niin, että ensin oli kaikkien paikallamakuut jonka jälkeen suoritettiin liikkeet, aivan kuten normaalistikin on. Olimme Oonan kanssa noin 15. koirakko avoimessa, joten muutaman tunnin odottelu tuli paikallamakuun ja muiden liikkeiden välissä.

Paikalla makuun aika piilossa tuntuu hirvittävän pitkältä ja tuskaiselta. Mutta vihdoin se 3 minuuttia kului ja huudettiin: "Aika!" Kun tulin piilosta huomasin Oonan edelleen makaavan valppaana paikallaan. Lopun perusasentokin oli hieno. Tästä suorituksesta tuomari kommentoi: "Tämähän oli erinomaisen mallikas suoritus." Ja pisteitä tuli 10.

Hienoa, koe alkoi lupaavasti. Mutta pitkä odottelu kentän laidalla häkissä, kuumenevassa säässä verotti voimia. Mutta vihdoinhan koitti myös se meidän vuoro.

Seuraaminen taluttimetta meni ajoittain ihan kivasti ja Oona vielä jaksoi. Seuraamiskaavio oli mukava, paljon vaihteluita. Pisteitä tuli kuitenkin vain 6½, suurimmat pisteet lähtivät omasta syystäni; käsieni asennosta.

Seuraavana maahanmeno seuraamisen yhteydessä, meidän vahva liike. Käskyn sanottuani Oona pysähtyi aika hitaasti, mutta pysähtyi kuitenkin, josta olin tyytyväinen. Mutta kun käännyin takaisin koiraa kohti näin, että asento oli väärä. Oona nimittäin istui. Miten ihmeessä se istui? Kun eihän neiti ole ikinä osannutkaan kyseistä liikettä, mutta tänään hän oli sen oppinut. No, siitähän meni liike nollille.

Luoksetulo oli ihan ok, pysähtyi hieman hitaasti. Pisteitä 7.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Pysähtyi hienosti ja oikeaan asentoon, mutta kun menin taakse lähti kävelemään perääni. Tätäkään ei ole ikinä tapahtunut treenatessa, mutta tässä vaiheessa väsymys Oonasta alkoi näkyä jo aika hyvin. Kaikki liikkeet se suoritti parhaalla jaksamallaan tavalla, mutta ei tarpeeksi jaksanut keskittyä kuitenkaan liikkeiden tekemiseen. Pisteitä siis 6½.

Noutamisesta tuli 7 pistettä. Hyvin odotti käskyä noutamaan lähtiessään, haki kapulan, mutta takaisin tulo oli hidas ja ehti myös katsella tuomaria sekä liikkeenohjaajaa matkalla. Mutta auttoipas kapulan vaihto suurempaan siihen, ettei kapulaa enää pureskeltu.

Kauko-ohjaus ei alkanut hyvin. Vasta toisella käskyllä sain Oonan perusasennosta maahan ja kun ensimmäinen vaihto tuli, Oona nousi vasta kolmannella "istu" -käskyllä. Loput vaihdot meni täydellisesti, mutta alku oli hankalaa, joten sen takia pisteitä vain 5.

Estehyppy, liike jonka varmasti tiesin menevän pieleen. Kun emme ole ehtineet kauheasti harjoitella avoimen hyppyä ja Oona muistaa aina vain sen alokasluokan hypyn. Hienosti Oona hyppäsi ensimmäisen kerran, istui ensimmäisestä käskystä esteen toisella puolen. Istui niin lähelle, että pystyi haistelemaan estettä venyttämättä kaulaa ja katsoin kauhuissani, ettei se ikinä pääse tosta yli. Mutta kappas vain, niin se Oona hyppäsi hienosti ja kauniisti koskematta esteeseen, eikä kiertänyt estettä kuten olin uumoillut. Pisteitä tästä saimme 7½, pisteiden lähdön syynä oli esteen haistelu, se kun voidaan laskea myös koskemiseksi ja myös lopun perusasento oli hieman vino. Tuomari naureskelikin suorituksesta, että hän katsoi, ettei koirani tuosta esteestä tule ikinä yli koskematta, mutta niin vain tuli, ja totesi vielä, että "on tuo koira melkoinen akrobaatti."

Kokonaisvaikutus oli 7. Muutamat vireennostatukset liikkeiden välillä alensivat hieman arvosanaa.

Mutta olin tyytyväinen, yhtä liikettä lukuunottamatta saimme kaikista pisteet. Ja huomasin, että vaikka Oona olikin poikki niin jaksoi silti yrittää. Kokonaispistemääräksi tuli 128. Pisteemme riittivät kuitenkin avoimen kolmostulokseen, tulostahan lähdimme hakemaankin. Pakko vielä todeta, että tuomari oli todella mukava vaikka olikin tiukka. Mutta oli mukavaa saada jokaisesta liikkeestä erikseen palautetta, sekä rakentavaa että positiivista. Ja kun olimme taas suurella porukalla oli päivä todella kiva, mukavaa ja iloista seuraa. Illalla vielä kokoonnuimme kisaajien kesken syömään ja juhlistamaan hienosti kaikkien osalta mennyttä päivää.

Koirien kuulumisia

Nyt tässä uskaltaa vihdoin mainita ja hehkuttaa asiaa: Oonan katkenneen kynnen tilalle on jo kasvanut uusi kaunis kynsi. Mutta ollaanpas sitä hoidettukin kunnolla, suojattu ja huuhdeltu ahkerasti. Välillä tuntui aivan toivottomalta kun näytti ettei kynnelle tapahdu yhtään mitään kunnes yhtäkkiä huomasimme pienen kynnen pään.

Katkennut kynsi on kuvassa vasemman puoleisin. Hieman heikosti kuvassa näkyy, mutta siellä on noin sentin pituinen uusi kynnen alku.

Neitimme on aloittanut myös juoksuajan, josta johtuen ollaan oltu hieman kärttyisiä meidän pikku termiitille. Mutta osasipas taas hyvään saumaan tulla tuo juoksuaika kun Manukin on vielä niin pieni eikä ymmärrä mitään sen päälle.

Manu kasvaa hurjaa vauhtia, korkeutta on tullut aivan huomaamatta ihan hirmuisesti ja painokin noussut tasaisesti kilo viikossa. Sisäsiistiksikin ollaan opittu tässä aivan huomaamatta. Ulos pyydetään vinkumalla oven edessä, myös yöllä. Mutta nämä ihmiset jotka ovat uskomattomia unikekoja eivätkä välttämättä herää pienokaisen pyyntiin on meillä koirat alkaneet tiimityöskennellä; Manu vinkuu ovella ja Oona tulee tökkimään kuonollaan meitä niin kauan, että heräämme, "Hei haloo, vauva itkee, nyt ylös."

Tänään kävimme ajamassa koirille jälkeä. Oonalle metsässä ja kulmia. Hienosti meni neidillä ja pysyi jäljellä hyvin. Myös Manulle teimme ensimmäistä kertaa jäljelle kulman ja vihdoin olin muistanut ottaa kamerankin mukaan, joten sain kuvattua pojan hienon suorituksen. Olisin kuvannut myös Oonan jäljen, mutta pimeys oli ehtinyt hiipiä jo sen verran, että videolla ei näkynyt kuin musta möykky mustalla taustalla. Video löytyy taas youtubesta kun tänne blogiin lataaminen ei onnistunut ja kuvanlaatukaan ei ole mikään kehuttava kun tosiaan alkoi olla jo sen verran pimeää, mutta kyllä siitä ihan hyvin näkee Manun loisto suorituksen. Video avautuu tästä.

Loman aikana ehdimme myös puuhailla paljon muutakin. Kävimme suurella porukalla uimassa, jopa minäkin uskaltauduin koirien kanssa uimaan. Oonan kanssa uiminen ei kylläkään ollut mikään miellyttävä kokemus kun neiti ui päälle ja raapi ihoni rikki räpiköidessään. Manukin uskaltautui uimaan pientä matkaa. Sienimetsätkin kolusimme, mutta emme saaneet opetettua koiria kanttarellikoiriksi kun metsät olivat aivan tyhjänä sienistä. Mustikkametsällä taas kävi päinvastoin, koirat tajusivat nopeasti, että kerään mustikoita joten kisasimme kuka kerää nopeammin marjat varvuista: Minä sankoon vai koirat suuhunsa.

Oonan kanssa tottistreeneissä olemme keskittyneet seuraamisen hiomiseen. Pikkuhiljaa ja hirmu määrällä kärsivällisyyttä siitä saadaan parempi. Manulle taas peruskäskyjen opetteluja, jotka alkavat jo olla aika mukavasti hanskassa, tietenkin vielä namin voimalla.

Loman alku

Olisinko voinut toivoa enää parempaa alkua lomalle? Joka päivä on täyttynyt koirien kanssa touhuamisesta.

Torstaina kävimme taas molempien kanssa jäljellä ja se meni oikein mallikkaasti molemmilta. Oonalle metsässä useita kulmia, mutta hienosti pysyi jäljellä. Manulle taas makkararuutua. Poika on jo tajunnut mistä tässä on kyse, hienosti pysyi ruudun sisällä, ei kertaakaan poikennut ulos. Nenä pysyi tiiviisti maassa ja työskentely oli innokasta. Sainkin tehdä kovasti töitä, jotta sain Manun vedettyä ruudusta, niin kovasti hän olisi halunnut vielä jatkaa.

Lauantaina kävimme Oonan kanssa kisanomaisissa tokotreeneissä. Neidin vire oli aivan huipussaan. Loistavaa! Manukin pääsi kentän laidalle tutustumaan.

Tänään taas uurastimme jäljellä. Tällä kertaa pellolla. Oonalle vieraan tekemää jälkeä sekä kulmia. Ikäväksemme alkoi kova tuuli juuri kun rupesimme ajamaan jälkeä, joka tuotti hieman hankaluuksia Oonalle kun meinasi ruveta etsimään jälkeä ilmasta. Mutta onneksi rauhoitettuani tilanteen jatkoi Oona loppuun asti hienosti keskittyen, nenä kiinni maassa.

Ja Manulle noin 10 metriä pitkä suora. Alku hieman haparoivaa, "tämänhän kuuluisi olla ruudun mallinen", mutta kun poika tajusi jäljen menevän eteenpäin meni suoritus erittäin hienosti. Hienosti jaksoi ajaa koko jäljen vaikka ensin epäilinkin sen olevan liian pitkä ja hienosti poika myös merkkasi jokaisen askeleen. Joten nyt olemmekin Manun kanssa siirtyneet jäljellä seuraavalle asteelle.

Muina päivinä olemmekin juoksennelleet suuressa laumassa tunteja pitkin pääkaupunkiseudun metsiä. Valitettavasti Manulta on toistaiseksi jääneet nämä hauskuudet väliin, odotetaan, että hän kasvaa hieman. Sen sijaan Oona on nauttinut kun on päässyt viilettämään tuhatta ja sataa vanhojen kavereiden kanssa.

Tokon SM-kisoissa Klaukkalassa

Nyt on vihdoin taas aikaa päivitellä blogia kun olen lomalla, ihanaa. On taas niin monet tuulet vieneet meitä, ettei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa istua tietokoneen äärellä. Mutta kuten jo aiemmassa kirjoituksessa totesin, pääsimme sittenkin osallistumaan tokon SM-kisoihin.

Päivä oli kuuma, varmasti kuumin mitä tänä kesänä olemme vielä kokeneet. Siitä muistona itsellänikin punainen niska ja naama, minulla joka en koskaan pala. Mutta siis ilma oli pahin mitä voi olla sitten ukkosen jälkeen.

Jo edellisenä päivänä Oona vaikutti hieman vetämättömältä, tosissaan tuo kyseinen koko viikko oli yhtä hellettä. Kerrankin toivoi, että sääennustuksen sateet pitäisivät paikkansa, mutta ei. Eikä tosissaan kisapäivän aamunakaan neiti ollut täydessä vireessään.

Mitään aikataulutusta ei kehille ollut vaan jouduimme Oonan kanssa odottelemaan kehän laidalla omaa vuoroamme, eikä missään ollut varjon varjoa. Onneksi koiraa sai käydä kastelemassa useasti päivän mittaan, mutta aurinko tuntui kuivattavan koiran yhtä nopeasti kuin sen sai kasteltuakin, joten siitä saimme vain hetken helpotusta.

Kisasimme tosissaan nyt ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja kehämme olivat hiekkakentällä. Hiekkakenttä kuulosti aivan hirmu hyvältä näin aluksi, mutta jouduimme toteamaan sen olleen pahin mahdollinen paikka kehille, kun aurinko kuumensi sen polttavaksi.

Vihdoin koitti vuoromme ja ensimmäisenä paikalla makaaminen. Oona meni käskyn kuultuaan heti hienosti maahan, mutta kun vieressäni ollut koira ei suostunut menemään maahan useastakaan käskystä, nousi Oona ylös epävarmana siitä tekikö hän sittenkään oikein. Tästä tiesinkin että nyt koirani on todella epävarma. Ja kun poistuimme piiloon ei kestänyt kauaakaan kun Oona juoksi luokseni; "Onneksi mä löysin sut!"

Seuraavana oli kaukokäskyt. Jos neidillä ei ole katsekontaktia alussa, kehoitan sen ottamaan. Ja näin kun liikkeenohjaaja kysyi: "Onko ohjaaja valmis?" Kuuli hän minun sanovan: "Joo", vaikka todellisuudessa sanoin: "Katso Oona". Tästä hämmentyneenä liikkurin sanoessa: "Käsky", menin hämilleni ja tiuskaisin Oonalle nopeasti "Öööö.. maahan" No, eihän Oona siitä tietenkään maahan mennyt vaan jouduin toistamaan käskyn. Kaukokäskyjen vaihdot sujuivat ongelmitta ja hienosti. Mutta pisteiksi saimme vain 5, johtuen alun tappelusta maahan menon kanssa. Jouduinkin toteamaan siinä kehässä liikkeen loputtua, etten kertonut olleeni valmis josta liikkeenohjaaja oli kovinkin pahoillaan väärin kuultuaan. Mutta olisinhan minäkin voinut kyllä alussa todeta, etten sanonut olleeni valmis, mutta menin tilanteesta tosissaan niin hämilleni ettei tuo tullut mieleenikään. Mutta tietääpähän sitten ensi kerralla.

Kehässä 2 meitä odotti seuraaminen taluttimetta sekä luoksetulo. Seuraaminen alkoi aivan loistavasti, parempaa kuin yleensä. Mutta kaavio oli hirmu pitkä. Hinkkasimme kehän joka nurkan, käännöksiä ja nopeuden muutoksia. Joten ei Oona jaksanut koko aikaa vaan jouduin useasti kehoittamaan häntä jatkamaan. Juuri ennen loppua Oona pysähtyi katselemaan maisemia ja näin parhaaksi siinä tilanteessa koskea koiraan, josta pisteet menivätkin sitten nollille.

Luoksetuloon olin ihan tyytyväinen tai siis siihen että Oona pysähtyi seisomaan yhdellä ainoalla käskyllä, en tarvinnut edes kaksoiskäskyä. Pysähtyminen oli kuitenkin hidas, mutta pysähtyipä silti. Tämä liike kun on jäänyt hirmu vähälle treenaamiselle. Pisteitä tuli 5.

Ja vielä oli edessä viimeinen kehä, jossa odotti nouto, jäävät liikkeet sekä hyppy. Seuraamisesta maahan meno ei onnistunut, kun koira jäi seisomaan. Eikä tuomarille käynyt sekään, että olisimme lukeneet tuon liikkeen liikkeestä seisomiseksi ;) Mutta onneksi meillä tuo seisominen onnistui kuitenkin hienosti. Nouto meni kanssa oikein upeasti vain lopun perusasento unohtui. Ja viimeisenä liikkeenämme hyppy ja ajattelipa Oona tehdä tässä hienon loppuhuipennuksen. Neiti hyppäsi esteen yli ja istuikin käskystä esteen toiselle puolelle, mutta kun sanoin uudestaan "hyppy" kuuli Oona varmasti minun sanoneen: "Katso mikä tuolla menee, käy hakemassa se mulle." Ja niin Oona käskyn saatuaan juoksi päämäärättömästi ulos kehästä. Mutta onneksi palasi takaisin käskystä.

Ei siis todellakaan meidän pisteiden kannalta mikään hieno päivä, mutta täytyy todeta ettei tuo harmita kuitenkaan ollenkaan. Nimittäin aavistin jo heti aamusta, ettei päivästä tule hyvä Oonan jaksamisen kannalta. Ja olihan meillä muuten aivan loistava ja mukava päivä. Kiitos tästä kaikille meidän joukkueissa olleille. Ja olihan tuo aivan mieletön kokemus päästä noinkin suuriin kisoihin.

Ja taas valokuvien vähyydelle minulla on olemassa selitys. Päivä oli tosissaan niin hirvittävän kuuma ja aurinko oli sulattanut aivonikin niin, etten millään jaksanut kaivaa kameraa ja näpsiä kuvia. Jotenkin ei siinä helteessä jaksanut keskittyä sitten mihinkään muuhun kuin juomiseen.