torstai 8. maaliskuuta 2012

Oona & Manu Dobobeussit


Viime aikoina olemme Oonan kanssa panostaneet lastenvetoihin, siinä puuhaa mistä neiti nauttii ja tuleepahan siinä samalla kohotettua sekä omaa että koiran kuntoa.

Kävimme  sunnuntaina 4.3 kaiken muun kiireen keskellä rauhoittumassa Oonan kanssa pariksi tunniksi Pisan talviriehaan ja viihdytimme lapsia vetämällä heitä ahkiossa. Vetomatka olikin tällä kertaa mukavan pitkä, yhden matkan pituus oli varmasti muutaman sata metriä, joten käveltyä ainakin tuli. Tai no joo, itseasiassa suurimman osan ajasta tuli juostua kun kyydissä tuntui olevan hurjia rämäpäitä, jotka tahtoivat aina vain kovempaa vauhtia.

Meistä, minusta sekä koiristani sekä uudesta lajista nimeltä Dobo oli juttua uusimmassa beussilehdessä ja kun taas muistin omistavani skannerin sain skannailtua hieman kuvia lehdestä tekstin joukkoon.

Seuraavassa kirjoittamani teksti lehdessä, myös teidän muiden luettavaksi:


Ensimmäisen kerran törmäsin dobopalloihin lemmikkimessuilla vuonna 2010, olin toki aiemminkin kuullut huhua kyseisistä palloista, mutta tuolloin niitä oli myös paikan päällä ja palloja sai testailla koiransa kanssa. Ja siitä se innostus tähän lajiin sitten lähtikin kun huomasin koirani Oonan pyrkivän heti pallolle, aina vain uudestaan. Ja minua todella kiehtoi liikuntamuoto, jota voisin harrastaa yhdessä koirani kanssa, joka ei veisi minulta pois yhteistä aikaani koirani kanssa.


Messujen innostamana kävin tarkkailemassa muutamaa dobokurssia, miltä se todellisuudessa näyttää? Ja mitä siellä tunnilla tehdään? Satuinkin vahingossa paikalle juuri samaan aikaan kun koirat pitivät hetken taukoa ja oli ohjaajien vuoro tehdä pallolla harjoitteita. Liikkeet näyttivät kovin haastavilta. Mielikuva mikä minulle jäi ensimmäisestä näkemästäni dobotunnista oli, että "Todellako minulta vaaditaan noin hyvää kuntoa tunnilla?" Myöhemmin sain kuulla seuranneeni jo edistyneiden dobotuntia ja minulle suositeltiin alkeiskurssille mukaan tulemista. Kurssinvetäjä myös vakuutti, että jokaisen liikkeen saa muunneltua niin helpoksi, että kaikkien on mahdollisuus onnistua. Samalla hän lupasi, että ketään ei pakoteta tekemään kaikkia liikkeitä, eikä kurssi luo kenellekään minkäänlaisia paineita, koska muiden suorituksiin ei ehdi keskittyä.


Seuraavaksi löysinkin itseni dobon alkeiskurssilta. Ensimmäisillä kerroilla teimme helppoja harjoitteita, etenimme hitaasti jokainen koira ja ohjaaja omaa tahtiaan. Ensimmäisten kertojen tavoite olikin saada koirat pysymään pallon päällä. Myöhemmin jos liikkeet alkoivat sujumaan oli niitä helppo vaikeuttaa pienillä muutoksilla. Ja tosiaan, en ehtinyt tarkkailemaan ollenkaan muiden suorituksia, koska melkein kaikissa liikkeissä oli oma koira mukana, joka vei kaiken keskittymiseni. Ensimmäisen tunnin jälkeen sekä minun että koirani lihakset muistuttivat olemassa olostaan, tämä siis oli todella tehokasta vaikkei tunti ollut fyysisesti rankka.


Nyt myöhemmin olen myös kunnostautunut dobonkoulutusohjaajana ja meidät voi nähdä koirani kanssa Helsingissä vetämässä dobokursseja. Se mikä oli pysäyttävää kuulla, että nykyajan pennuilla alkaa syvät lihakset surkastua jo neljän kuukauden iän jälkeen, joten pentujen syvien lihaksien vahvistaminen on tärkeää, jotta olisi lihakset tukemassa luuston oikeaa kasvua. Mikäs se parempi tapa siihen kuin dobo, joten meillä nuori herra 8 kuukautta on myös saanut ahkerasti doboilla.


Jos Doboilu kiinnostaa enemmän voi minuun ottaa yhteyttä tai sitten tutustua lajiin tämän linkin takaa.

Ja vuoden Toko Beauceron kilpailu on ratkennut ja Oona on vuoden 2011 tokobeussi #3. Onnea Oonalle!