sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Vieraita kylässä


Tänään meillä kävi vieraita, Oonan lemppari ihmiskaverit, 3,5 vuotiaat kaksostytöt. Jos Oona saisi itse valita niin hän varmaan valitsisi heidät omistajikseen. Niin hulvatonta meno on aina tämän kolmikon tavatessaan. Välillä juostaan asuntoa ympäri koira joukon johtajana välillä taas koira perän pitäjänä.


Ihmislapset saavat katsella Oonan hampaita, tulla silittelemään kesken syönnin sekä viedä Oonan leluja. Oona ei välitä, hänen mielestään he ovat niin mukavia leikkikavereita.


Harmi, että kaikki kiva loppuu aina aikanaan.. niin myös koitti aika jolloin vieraiden täytyi lähteä kotiin päin.

"Hei, onks teidän ihan pakko lähtee jo menee.. meillä jäi leikit vielä kesken, kysykää jos saisitte viel pikkasen lisäaikaa.."

"No niin..sinne ne sitten meni. Tulkaa pian taas uudestaan!!"

Vieraiden viihdyttäminen vie kyllä voimat koiraltakin, Oonaa ei nimittäin ole näkynyt vähään aikaan ja kun kävin huhuilemassa neitiä niin siellähän se oli saunan lauteiden alla nukkumassa jalat kohti kattoa.. Voi auvoista elämää!!

No se on Oona tässä moi!

Mä kuulin kerran kun mun emäntä puhu, että meidän sohvaan täytyisi ostaa uusi päällinen kun edellinen on niin kauhee ja että uusi päällinen tulisi maksamaan enemmän kuin itsessään sohva. No tää mun emäntä on nyt ollut töissä ihan hirmu määrät (jopa 8h päivässä) niin ajattelin pikkasen auttaa säästämään rahaa ja aikaa.

Tosiaan kun olen ollut täällä kotosalla yksin niin mun on ollut pakko keksiä jotain tasoistani tekemistä itselle, jotta aika kuluisi nopeammin. Ja kun tää sohvaprojekti tuli esille niin siitähän mä keksinkin. Mä oon päättänyt vähän muotoilla tota sohvan päällistä uuteen uskoon. Musta siitä on tullut tosi magee ja ainakin se on uniikki, ei varmast kellään muulla ole samanlaista. Ja eikö nykypäivänä tällainen epätasaisuus ole vähän niinkuin muotia?? Mitä mieltä te olette?



Valitettavasti emäntä ei kauheesti tykännyt mun ideasta. No mut mä oon silti ylpee tuotoksestani.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kultaisia muistoja

Näin sunnuntain kunniaksi ajattelimme hieman muistella menneitä ja Oonan kasvuvaiheita pikkupennusta hienoksi sekä komeaksi junnuksi.

Mahtavista mahtavin äippä Aluna Warrior Soul sekä 7 pientä vipeltäjää. Onko meidänkin Oona ollut joskus noin pieni? Kuvassa pennut kolmen viikon ikäisiä.



"Minä olen niin hurmaava, ei kukaan voi suloisuuttani vastustaa."

Paljon mukavampia leikkikaluja olivat pienten ihmislasten lelut, omat vinkulelut saivat silloin jäädä aloilleen kun oli näköpiirissä paljon kiinnostavampia KIELLETTYJÄ leluja.


"Hui, vapise oi suuri pallo. Täältä tulee hurja peto." Kuvassa Oona kahdeksan viikon ikäinen.

video
Ennen lumien tuloa ehdimme hieman harjoitella jäljen alkeita. Pääsääntöisesti makkararuutua, mutta myös muutaman metrin pituisia matkoja jäljestimme. Videolla Oona 10 viikon ikäisenä harjoittelemassa ensimmäisiä kertoja jäljen alkeita.

Oona 11 viikon ikäinen.

Oona 15 viikkoa ja erittäin onnistunut poseeraus neidiltä.

video
Videolla Oona 18 viikon ikäinen. Kotona pientä tokoilua. Mielestäni erittäin hyvin on tyttö osannut jo noinkin nuorena, mutta asiaan varmaan vaikuttaa se, että aloitimme treenailun leikin varjolla, päivittäin hieman harjoittelua, mutta kävimme myös pentuna Koirakoulu Kompassin pentukurssilla ja siitä jatkoimme junnutokokurssille. Kouluttajanamme molemmille kursseilla oli Anneli, kiitoksia hänelle. Olimme erittäin tyytyväisiä kursseihin :)

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Talvisia tunnelmia

Vihdoinkin ovat pakkaset ruvenneet hellittämään ja aurinkokin on muutamana päivänä paistanut hyvinkin lämpimästi. Tästä talvisesta ihmeestä onkin meidän perheessä otettu kaikki ilo irti.


Koirastakin huomaa, että hän nauttii täysin rinnoin lumesta ja kauniista aurinkoisesta ilmasta. Mutta onhan se paljon mukavampaa nyt kun ei enää tassut palele. "Ah, tämä se vasta on elämää.."


"Lumessa pyöriminen on niin mukavaa. Hei, kattokaa mä teen lumienkeleitä!"
video

torstai 4. maaliskuuta 2010

Oona vs. "Red Devil"

Oonan kutsuma "Red Devil" (meille muille tutummalta nimeltään imuri) on nyt lojunut kohta viikon eteisen lattialla. Tämä ei suinkaan johdu ihmisten laiskuudesta laittaa imuria takaisin kaappiin vaan imuri on jätetty tarkoituksella keskelle eteisen käytävää. Kuulostaa kummalta, mutta tämä vain sen takia, että Oona on pienestä asti pelännyt imuria ja nyt pelko on kärjistynyt siten, että Oona juoksee sängyn alle jo kun avaa imurikaapin oven. Olemme koittaneet syöttää tytölle makupaloja kun toinen imuroi vieressä, mutta yleensä tilanne päättyy siihen, että Oona juoksee saunan lauteiden alle ja mököttää siellä kokoillan, kun taas kerran oltiin tyhmiä ja laitettiin se hurja "Red Devil" huutamaan. Eli imuri siis lojuu lattialla siedätyshoitona Oonalle. Ensimmäinen päivä meni niin, että imurin ohi täytyi aina juosta mahdollisimman nopeasti ennen kuin se hyökkää. Mutta nopeasti tyttö huomasi pelon olevan turhaa, nimittäin jo seuraavana päivänä imurin olemassa olo unohtui.

Tottakai avustin Oonaa hieman unohtamaan pelkonsa. "Red Devil" sai selkäänsä muutaman lihapullan ja hienosti tyttö pienen kamppailun (sekä monien kannustussanojen) jälkeen voitti pelkonsa ja tuli hakemaan makupalat.


"Voi ei.. toll on jotain mitä mäki haluun... öö..mitä mun pitäis tehä?"

"Jos mä hiivin tälleen ihan hiljaa ni se ei varmaa huomaa mua.. uskallanks mä??

"No todellaki mä uskallan... JIPII! Se ei huomannu mua ja mä sain pöllittyy sen namit!"

Edelleenkään eivät nämä kaksi ole kavereita keskenään, Oona sietää "Red Deviliä" niin kauan kuin se vain on murahtelematta. Mutta pikkuhiljaa mennään sitä päivää kohti, jolloin nämä kaksi mahtuvat yhtäaikaa saman katon alle.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Harkkatokossa 28.2.2010

Kävimme Oonan kanssa sunnuntaina harkkatoko-kisoissa, luokkana nakki/kehu jossa sai olla makupaloja mukana. Lauantaina vielä viime hetken treenaukset ja niin olimme valmiita sunnuntain koitokseen..

Ja niin siinä sitten kävi, että meidän erittäin kuuliainen tokon tähtioppilas sai jonkun nuoruuden "mua ei kiinnosta mikään"-kohtauksen kehässä.

Seuraavassa kuvaan liikkeiden suoritukset sekä niistä saadut pistemäärät:

Aloitus meni hienosti. Luoksepäästävyys täysi 10 pistettä, Oona moikkasi rohkeasti ja ystävällisesti tuomaria.

Seuraavana liikkeenä paikalla makaaminen joka meni hyvin, lopun ohjaajan mokaa lukuunottamatta, joka auttoi huomaamattaan koiran ylös takaisin perusasentoon, vaikka Oona olisi osannut sen itsekin. Tästä pisteet 25,5.

No, siitä se alamäki sitten alkoikin. Seuraamisessa ei lainkaan katsekontaktia. Tyttö kyllä käveli vierelläni nätisti, mutta se muistutti lähinnä jäljestystä kun Oona meni kuono maassa. Sen takia liikkeen keskeytys ja uudelleen liikkeelle, mutta ei mitään vaikutusta, käskyt eivät kertakaikkiaan kiinnostaneet ollenkaan. Jokaiseen ääneen piti reagoida ja siitä häiriintyä. Vaikka kuinka yritti saada intoa päälle, ei Oonaa vain yksinkertaisesti kiinnostanut mikään muu kuin hajut ja äänet. Pisteitä 0.



"Kai tää kelpaa, et ees jotenkin olen tahdissa mukana, mut hei...nyt tuolla tapahtuu jotain!!"
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni tosi laiskasti, kaksoiskäskynä. Pisteitä 10.

Luoksetulo meni hienosti. Tästä ainut tuomarin huomautus: "Kiinnostus ohjaajaa kohtaan saisi olla suurempi." Pisteitä 27.

Seisominen seuraamisen yhteydessä ihan ok, muutama askel vielä käskyn jälkeen ja ohjaaja käytti vahingossa kaksoiskäskyä josta veroitettiin. Pisteitä 12.


Estehypystä pisteitä 10. Kovalla kannustuksella sain tytön viimein hyppäämään esteen yli.

Kokonaisvaikutus 7 ja tuomarin kommentit, "Motivaatio saisi olla suurempi."

Kokonaispistemäärä 101,5/160 eli ihan ok pisteet suorituksesta huolimatta.


Tällaista ei siis ole tapahtunut ikinä missään tilanteessa. Tyttö kyllä oli omituinen koko sunnuntai päivän, joten ehdimme jo epäillä Oonan olevan kipeä. Tänään neiti kyllä touhottanut taas täyttä päätä menemään, joten todennäköisesti Oona (kuten myös ohjaaja) jännitti eilistä sekä aivan outoa paikkaa. Olihan ne kuitenkin tytön ensimmäiset kisat, joten ei mitään huolenaihetta. Onhan meillä aikaa :)