tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kuvaukselliset synttärit


Kuinka onkaan taas ihanaa kun ilmat lämpenevät ja ulkonakin tarkenee ilman kymmeniä vaatekerroksia. Aurinkoinen keli motivoikin nappaamaan koirat ja kameran mukaan ulos ja napsimaan useita kauniita kuvia.


Kotipihakin on saatu raivattua ja laajennettua, alkoi jo pennuille nopeasti pystytetty aita ja näin puolittunut piha käymään pieneksi kolmelle suurelle koiralle. Koirat ovatkin nauttineet pihasta täysin siemauksin suurten ydinluiden kera.

"Kulisseissa tapahtuu...."


Parkkipaikkatreenit ovat olleet tällä hetkelle suuressa suosiossa meillä päin. Ja läheinen työmaa antaa siihen aivan loistavat puitteet, mitä kaikkea sieltä löytyykään jota voi lainata hetkeksi. Manun kanssa olemme harjoitelleet nyt kivoja ja erilaisia juttuja, kuten objektien kiertoja, milloin kierretään tiettyä puuta, milloin työmaalta lainattuja "tötsiä". Hienosti poika alkaa jo hakemaan osoittamaani suuntaan, vaikka alussa se tuottikin hieman päänvaivaa.


Oonasta on kuoriutunut oikea avustajakoira. Hän noutaa esineitä aina vain yhtä innokkaasti ja haluaisi jatkaa sitä loputtomiin. Kuinka mahtava laiskan ihmisen koira tämä neiti onkaan? Joskus raskaan työpäivän päätteeksi kun olet saanut itsesi pitkälleen sohvalle ja muistat unohtaneesi kaukosäätimen tai puhelimen kätesi ulottumattomiin riittää vain, että kutsut Oonan hätiin.



Manu poikakin on jo saavuttanut hienon 3 vuoden iän. Aika on mennyt todella nopeaa tahtia ja poika onkin saanut kokea monenmoista lyhyen ikänsä aikana. Nämä kuvat onkin otettu pääsiäisenä, juuri herran synttäripäivänä. Mutta Manun käyttäytyminen on edelleen pikku pentuun verrattavissa, energialle ei loppua näy ja joskus hän keksii aina yhtä mukavia jekkuja muille...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Täällä taas


Täällä Kirkkonummen helmassa odottelemme kesää jo kovasti tulevaksi. Paljon on suunnitelmia ensi kesäksi, kuten Suomessa toukokuun lopulla järjestettävä FMBB sekä tietysti omien koirien kanssa kisakentille palaaminen..



Pentuihin palaan sen verran, että koko 10 kakaran lauma oli aivan mahtava sen ajan kuin asuivat ja kasvoivat kanssani. Joka päivä he keksivät kaikkea kivaa jäynää minulle, milloin puhelimeni oli kannettu heidän toimestaan pentuaitaukseen tai milloin koko joukko hyökkäsi yhtäaikaa kimppuuni eivätkä jättäneet rauhaan ennen kuin annoin huomiota heille. Onneksi vielä loppuvuodesta kelitkin olivat sellaiset, että pystyi pennut päästää omalle pihalle temmeltämään. Vaikka eiväthän ne millään pysyneet aitojen sisäpuolella vaan milloin he olivat naapureiden pihalla tai muuten vain tutustumassa lähiympäristöön, joten heidän kanssaan sai kyllä silmät olla myös selässä ja muutamat lisäkädet olisivat olleen enemmän kuin tarpeen siinä vaiheessa kun heitä alkoi kiinnostaa ulkomaailma enemmän. Teimme metsälenkkejä heidän kanssaan, autolla ajelimme sekä bussimatkoihinkin pennut saivat jo tutustua nuorella iällään. Pennut eivät myöskään jännittäneet muita koiria, Manun poskissa ja korvissa oli ihanaa roikkua. Manu raukka joutuikin aina pakenemaan pentuja sohvalle, ainoa paikka minne pennut eivät päässeet kiipeämään. Pennut olivat siis hyvin rohkeita, avoimia sekä hyvällä saalisvietillä varustettuja. En kuitenkaan jättänyt itselleni yhtään pentua vaikka mieli olisi kovasti tehnyt, mutta päädyin ratkaisuun, että tällä hetkellä 3 nuorta koiraa yhdessä taloudessa on ihan riittämiin ja kun omat koirat ovat vielä siinä parhaassa iässä, joten uuden pennun hankinta tulee eteen sitten vasta muutamien vuosien kuluttua.


Oonaa pennut muuttivat erittäin hyvään suuntaan. Hänelle tuli tekemiseen erittäin hyvä motivaatio, mutta myös neidille tuli pieniä paheita, kuten ruoan varastaminen, mitä hän siis ei ole ikinä aiemmin tehnyt.. Jotenka treeneihin hyvä lisä, neidin ahneus nimittäin kasvoi ;)


Tällä hetkellä olemme omien koiriemme kanssa siis tehneet pieniä treenejä, pitäen taitoja yllä. Kun tästä ilmat paranevat täytyy panostaa treenaamiseen ihan tosissaan taas. Nautin täällä Kirkkonummella asumisesta ihan tosissani, täällä riittää metsiä koirien kanssa temmeltämiseen.


 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloista kesän odotusta kaikille!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Pennut 5 viikkoisia

Kuinka se aika vierähtääkään nopeasti ja pennut kasvavat hurjaa tahtia, he ovat jo viime viikonloppuna täyttäneet 5 viikkoa. Apua!

Paljon ovat pienokaiset päässeet kokemaan uusia asioita jo lyhyen elämänsä aikana. Ollaan käyty pienellä ajelumatkalla, totutettu siis pentusia autoon, he ovat myös päässeet temmeltämään ulkona, nyt jo ihan useaan kertaan päivässä. Yritänkin siis päästää pentuja ulos aina heidän herättyään, syötyään, leikittyään... jne.. toisin sanoen siis kokoajan. Mutta näin pennut ovat jo nyt oppineet enemmän sisäsiisteiksi, vahinkoja sisälle sattuu enää vähemmän ja heti ulos päästyään he menevät tarpeilleen. Ihanaa, että täällä on säät sallineet pentujen vielä olla ulkona, eikä hurjia pakkasia ole tullut. Oikein mukava syyssää!


Toisen kerran matolääkkeenkin he saivat viikko takaperin. Ja kiinteää ruokaakin syödään pääsääntöisesti. Kynsiä ollaan leikkailtu jo useampaan otteeseen, hampaita katseltu sekä korvia tutkiskeltu. Yöt pennut nukkuvat rauhallisesti, mutta jonkunlainen sisäinen kello heihin on rakennettu; jokainen kun herää viideltä aamulla, joten tässä asunnossa se elämä alkaakin aikaisin aamusta.


Vieraitakin on käynyt katselemassa pentuja, niin aikuisia kuin lapsia, joten erilaisiin ihmisiin tottuneita ovat nuo pienokaiset. Uteliaina aina tarkkailevat vieraita hetken, kunnes päättävät hyökätä heidän nilkkoihin kiinni. Hampaat tosiaan ovat jo aika mukavat, terävät naskalit, jotka sattuvat kun ne iskeytyvät nilkkoihin.

Parhaiksi leluiksi ovat valikoituneet takkini karvakaulus sekä lattiarätti kun se on liikkeessä, eli minun siivotessa siinä vieressä on lauma saalistajia vaanimassa ja hyökkäilemässä kohti rättiä. Imuroitu on pentujen läsnäollessa, eiväthän he välitä imurista ollenkaan, jatkavat vain uniaan vaikka imuroinkin aivan heidän vierestään.


Paljon kuulee ihmisten sanovan, että pennut ovat ihania siihen kolmeen viikkoon asti, kunnes se temmellys alkaa... minusta taas tämä elämä näiden kanssa helpottuu päivä päivältä enemmän ja olen kiintynyt niihin niin paljon, että luopuminen tulee olemaan todella vaikeaa. Rakastan touhuta näiden kanssa päivittäin, opettaa heille uusia asioita ja kasvattaa näistä pienokaisista mahtavia koiranalkuja.


Jokainen pentu on oma persoonansa sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. Yksikään pentu ei ole toisensa näköinen, jokaisella on joku oma piirre josta heidät tunnistaa. Ja mikä kaikkein mahtavinta on huomata, että kutsuessani pentuja tulemaan he lähtevät heti kiireen vilkkaa koko lauma ääntäni kohti.

Välillä pennuille herää kamala halu pusutella, he hyppivät minua vasten ja yrittävät syliini. Kun sitten istahdan lattialle kaikki kiipeävät syliini ja saankin kamalan määrän pusuja, he ovat niin ihania!


Oona ja Manu myös voivat oikein hyvin, he nauttivat kun pääsevät juoksemaan läheiseen metsään varsinkin näin kauniina päivänä. Mutta edelleen Oonalla on hirmuinen kiire ulkoa takaisin pentujen luokse, heti kotiin päästyään hän etsii jokaisen pennun ja käy tarkistamassa, että heillä kaikilla on kaikki hyvin. Mikä mahtava ja huolehtiva äiti tuo minun rakas Oona on!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Koira- ja ihmislapsia


Pennut täyttivät eilen kolme viikkoa. Aika tuntuu menevän hurjaa tahtia, juurihan nuo pienokaiset vasta syntyivät ja nyt ne jo on niin isoja, että touhottaa menemään joka suuntaan.

Laatikosta löytyy varsinkin kolme pienokaista, jotka tarmokkaasti painelevat joka paikkaan oikein kuuluvalla äänellä. Näistä suurin riiviö on lila poika. Hän on ensimmäisenä joka paikassa, ensimmäisenä ulkona laatikosta, ensimmäisenä syömässä, ensimmäisenä sylissä ja mitä ikinä tuleekaan vastaan on lila poika suuna päänä tutustumassa uusiin asioihin. Toisena on meidän toinen neiti, pinkki tyttö. Hän haastaa sisaruksia leikkiin ja yrittää painiskella muiden kanssa, murahtelee ruokakupille, pureskelee äitiä jalkoihin..... Viimeinen tästä "menijä kolmikosta" on keltainen poika, hän vipeltää menemään minkä tassuistaan pääsee ympäri huonetta kova äänisesti huutaen, ei jää kyllä kellekään epäselväksi missä hän juoksentelee.

Pennut ovat nyt tosiaan saaneet muutaman päivän ajan ihan kiinteää ruokaakin äidinmaidon lisäksi. Se maittoi kaikille paremmin kuin hyvin, hirveitä ahmatteja olivat kyllä kaikki. Eikä sotkuilta säästytty, vaan ruokakupissa oli oikein mukava uiskennella, näin varmistettiin ruoan saatavuus.

Eilen pennut saivat ihmislapsi vieraita ja lapset olivat hyvin otettuja pennuista.



Lila poika tutkailemassa, että ketäs nämä tyypit oikein ovat. Pitäisikö heitä vähän maistaa?

Pennut kiipeilivät uteliaina vieraiden syliin köllöttelemään.

Nämä nuoret ihmisten alut olivat oikein otettuja pienistä pennuista ja toivat heille mukanaan kauniita tuliaisia:

Kuvassa Oona

Kuvassa minä suuren katraani Oonan ja pentujen kanssa.

Ja viimeisessä kuvassa niin rakkaat siskoni, minä kuin myös lauma koiria (pentujakin on oikein kymmenen kappaletta piirroksessa) :)


lauantai 19. lokakuuta 2013

Pennut 2 viikkoa

Pennut ovat tänään täyttäneet kaksi viikkoa! Onneksi olkoon pienokaisille.

Tänään pennut saivat ensimmäistä kertaa matolääkkeen. Osalta lääkkeenotto sujui paremmin ja osa ravisteli ällötyksestä päätään "hyi, mitä sä mun suuhun tunget". Samalla hoidettiin punnitukset ja paino jatkaa edelleen tasaista kasvua. Eli Oonalta riittää hyvin ruokaa kaikille kymmenelle pennulle.

Kynsiäkin on jo ehditty leikkailemaan, pennut nukkuivat rauhassa kun hieman hipelöin heidän tassujaan ja napsaisin pienen palan pois kynsien päästä.

Tosiaan, nyt useampikin on jo keksinyt kävelyn jalon taidon, joka tarkoittaakin, että laatikossa riittää näinä päivinä säpinää. Ahkerasti yrittävät jo laatikosta ulos, joten aina kun en ole vahtimassa, olen joutunut pitämään varmuuden vuoksi kynnyksen korotettuna. Tänään taas lila poika päätti lähteä tutkimusmatkailuun laatikon ulkopuolelle, mutta samantien kynnyksen yli päästyään kääntyikin niiltä sijoiltaan takaisin päin ja kömpi takaisin tuttuun ja turvalliseen laatikkoon, aivan omatoimisesti.

Silmät ovat raollaan joka ikisellä jo. Ja korvatkin vaikuttavat alkaneen avautumaan. Pennut kun saattavat nukkua aivan rauhallisesti pienessä kasassa, mutta kun tulen huoneeseen he kuulevat minut ja heräävät oitis.

Seuraavassa vielä kaksiviikkois kuvat pienokaisista, ikäjärjestyksessä

Lila poika

Sininen poika

Musta poika

Prinsessa

Punainen poika

Keltainen poika

Vihreä poika

Ruskea poika

Oranssi poika

Pinkki tyttö

torstai 17. lokakuuta 2013

Pennut 1 ja puoli viikkoisia


Pennuilla rupeaa jo silmät aukeamaan. Lila poika olikin ensimmäisenä tarkastelemassa maailman menoa, hän on myös nyt muutenkin pentulaatikon vilkkain tapaus, eilen opittuaan joten kuten kävelemään. Hän näyttää olevan kovin innoissaan tästä uudesta "opista", eikä meinaa millään pysytellä paikoillaan.

Lilan pennun kanssa sainkin eilen "tapella" kovasti kun siivoskelin pentulaatikkoa. Hän olisi nimenomaan tahtonut nyt opittuaan kävelemään haparoivin askelin tulla juuri laatikon siihen nurkkaukseen, jossa olin touhuamassa. Sain aina palauttaa pojan takaisin muiden luokse, mutta sieltä hän aina vain uudelleen kömpi takaisin ja kovääänisesti vastustaen minun estelyjäni. Joten ei auttanut muu kuin minun pistää vauhtia omiin kätösiini ja siivoukseen. Oli poika sen verran päämäärätietoinen. Videolla pientä taidonnäytettä kävelystä, harmikseni taas tajusin ottaa kameran esille turhan liian myöhään, jolloin pentu päättikin mennä jo takaisin lepäilemään.

video

Kaikki pennut ovat edelleen jatkaneet kasvamistaan tasaisesti. Kaikki ovat hirveitä ahmatteja, kyllä he aistivat kun "maitobaari" saapuu paikalle, silloin herätään ja rynnätään syömään. Kohta saakin alkaa korottelemaan laatikon reunoja, kun alkaa jo vaikuttamaan siltä, ettei siellä laatikossa pysytellä enää kauaa...

Oona on todella hyvin palautunut pentujen syntymästä ja voi erittäin mainiosti. Neiti on kerännyt hienosti massaa jo itselleen takaisin ja on oma virkeä ja iloinen itsensä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pennut viikon ikäisiä


Pennuille kertyi eilen ikää yhden viikon verran. Kaikki kymmenen voivat erinomaisesti. Ääntelevät, nukkuvat sekä syövät. Oona jaksaa edelleen hoidella pentuja tunnollisesti, pentulaatikko on hyvin siisti ja pennut puhtaita.

Nämä pennut ovat kyllä totaalisesti sulattaneet sydämeni. Voisin vain istuskella tuntikauseja tuijottelemassa niitä sekä kuuntelemassa niiden hellyyttävää tuhinaa. Se on niin rauhoittavaa!