lauantai 26. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen lastenveto

Keskiviikko iltana ajelinkin suoraan töistä kohti Porvoon Kokonniemeä. Meillä oli Oonan kanssa edessä ensimmäiset oikeat lastenvetoharjoitukset. Olemme kyllä aiemmin jo ehtineet vedellä perässä kärryjä, mutta harjoitukset ovat olleet rauhoitettuja eikä kyytiinkään ollut päässyt vielä kukaan.

Tosiaan Kokonniemessä oli laskettelurinteet auki, sadoittain ihmisiä sekä niiden joukossa kymmeniä pieniä sekä vähän isompiakin innostuneita lapsia, jotka odottelivat, että pääsisivät koiran kyytiin.

Ensin totuttelimme hirveään hälinää sekä siihen, että perässämme tulee jotain. Kuljimme muiden mukana muutamaa kierrosta tyhjä ahkio perässämme. Mutta kun Oona ei näyttänyt välittävän muista ihmisistä eikä hermostuvan tilanteesta niin pääsipäs muutama lapsikin kyytiimme. Eikä Oona tästäkään välittänyt mitään vaan menimme samalla tavalla kuin tähänkin asti. Oli aivan mahtavaa nähdä pienten lapsien iloiset ilmeet kun pääsivät kyytiin. Katselivat ihastuneena eteenpäin suuri hymy kasvoillaan, tämä on heille suuri kokemus.

Vedimme tosiaan vain muutaman kierroksen kunnes vein Oonan autoon. Tämä oli meille ensimmäinen tällainen tilanne, joten aloitimme rauhallisesti. Kun onhan se koiralle väsyttävää vetää ahkiota perässään ja vielä enemmän kun tilanne on aivan uudenlainen.

Tällä hetkellä treenailumme jatkuvat, tässä jo mainittakoon, että meillä on nyt keväällä taas edessä PetExpo jossa olemme taas mukana tokonäytöksen muodossa. Joten kaikille tervetuloa katsomaan suoritustamme, show on taas mitä mahtavin!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Paimennuspäivä Somerolla



Laskiaissunnuntaina 6.3 meillä olikin taas harvinaista ja mukavaa puuhaa. Pääsimme taas melkein vuoden tauon jälkeen paimentamaan lampaita. Tällä kertaa päivän oli järjestänyt meille beauceronin rotuyhdistys, joten olipas mukavaa nähdä muitakin saman rotuisia työssä lampaiden kanssa. Paimennuspäivä järjestettiin Somerolla Swedun paimennuskoulussa, samassa paikassa jossa olimme jo viime kesänä Oonan kanssa käyneet. Ja odotimmekin vesi kielellä taas niitä maittavia ruokia, jota meille siellä tarjottaisiin..

Nyt kun pakkaset olivat niin kovat ja lunta vielä maassa niin paimennus oli järjestetty sisätiloissa pienessä maneesissa.

Johtuiko taas pimeästä hallista vai mistä, mutta ensimmäisellä kerralla Oona ei ollut ollenkaan kiinnostunut lampaista. Juoksenteli maneesia ympäri, kävi moikkailemassa muita ja söi ah, aina niin maittavaa lampaan kakkaa. Vasta minuuttien kuluttua neiti äkkäsi, "hei täällähän on muitakin" ja meni kiinnostuneena nuuskimaan lampaiden takapuolia. Ensimmäisen kerran päätimmekin sitten tähän.

Toisella kerralla Oona olikin jo kiinnostuneempi lampaista, mutta taas hetken päästä kuitenkin löytyi jotain mielenkiintoisempaa, nimittäin syötävää. Kimmo, joka tilan omistaa, sanoikin, että kyllä koiralta löytyy rutkastikin taitoa, kunhan saisi vielä kiinnostustakin lisättyä.

Kolmannella kerralla taas oli enemmän kiinnostusta ja Oona oikeasti jo hieman ajoikin lampaita. Vauhti meillä oli kuitenkin mukavan rauhallinen, mutta eipähän tarvinnut pelätä ettei Oona olisi hallinnassani.

Kamera meillä oli mukana, mutta kun maneesissa oli tosiaan pimeää ei meidän salama riittänyt siihen, että olisi saanut hyviä kuvia.

Ja näin meillä rentouduttiin rankan päivän jälkeen.

Tokokokeita


Viime aikoina ollaankin oltu taasen niin menossa, että on bloginpäivitys hieman jäänyt ja itsellenikin tarttui tällä hetkellä jylläävä paha sekä pitkäkestoinen flunssa, joten ei ole jaksanut paljon aivonystyröitä rasittaa senkään takia.

Tässä välillä olemme jatkaneet meidän toko kisaamista.

19.2. ajelimme taasen aamuvarhain Pieksämäelle tottelevaisuuskokeeseen. Tuomarinamme toimi tällä kertaa Erkki Shemeikka ja kisasimme edelleen alokasluokassa.

Luoksepäästävyydestä saimme tällä kertaa 9 pistettä, kun Oona niin rakastaa kun joku tulee ja rapsuttaa ettei meinaa nahoissaan pysyä.

Paikalla makuu olikin sitten täysi 10. Tällä kertaa meni suoraan ja nopeasti käskystä maahan ja pysyi nätisti koko liikkeen ajan.

Seuraaminen onkin ollut meidän viime aikojen treenauksen kohde. Olemme hioneet sitä oikein kunnolla ja tulosta se olikin tuottanut. Nimittäin kytkettynä seuraamisesta saimme 9 pistettä ja vapaana seuraamisesta loistavat 10. Kontakti oli erittäin loistavaa.

Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä saimme 8 pistettä.

Luoksetulo loistavat 10 pistettä. Erittäin nopea ja innokas luoksetulo.

Viime kokeen ongelma, seisominen seuraaminen yhteydessä, oli taasen meille ongelma. Oona kyllä käskyn kuultuaan hidasti vauhtiaan, mutta ei ollut varma käskystä niin tuli hiipien perässäni. Tässä kohtaa tuomari sanoikin, että "lisää ääntä käskyyn." Mutta tarkoituksella annoin tällä kertaa pehmeämmän käskyn kun viime kokeessa Oona meni tässä kohtaa maahan. Hmm, siis edelleen tämän treenailua (vaikka tosissaan treeneissä ei tässä liikkeessä mitään moitittavaa).

Estehypystä 9 pistettä. Tällä kertaa osasin seistä hieman kauempana esteestä, jotta Oona saisi tarpeeksi vauhtia esteen ylitykseen, eivätkä jalat tällä kertaa kolahtaneet esteeseen. Pisteen menetys tuli hieman vinosta asennosta esteen toisella puolella.

Kokonaisvaikutus oli tällä kertaa 9.

Eli kokonaispisteet 170 ja toinen ykköstulos alokasluokasta.

Myös Porissa kävimme kokeilemassa alokasluokkaa. Täällä tuomarinamme toimi Juha Kurtti. Sinne olikin vielä aikaisempi lähtö.
Halli oli kylmä ja kolea kaarihalli, jollaisessa emme ennen ole Oonan kanssa käyneet. Hallissa myös kaikui niin pahasti, että itsellänikin oli vaikea kuulla tuomarin puhetta. Heti halliin astuttuamme Oona alkoi vaikuttamaan todella hermostuneelta ja kehään menoa odotellessamme haukahtikin pari kertaa, jota hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Tässä vaiheessa nousikin hiki pintaan; "O-ou, tästä ei hyvää seuraa..."

No, luoksepäästävyydestä saimme 10 pistettä. Vaikka taas kerran neiti luuli, että tuomarin kanssa kuuluu leikkiä.

Paikalla makuu taas täydet 10 pistettä (Huom! miten hienosti meillä alkoi). Hienosti neiti pysyi vaikka viereiset koirat karkasivatkin ja onneksi 2 minuuttia oli pian täynnä, sillä muiden karkailujen vuoksi Oonakin alkoi näyttämään hieman epävarmalta.

Seuraaminen taluttimetta menikin sitten niin ja näin. Alkoi hienosti, kunnes tuli pieni jäljestämisosuus ja keskittyminen herpaantuikin loppua kohden. Pisteitä kuitenkin 8.

Taluttimetta seuraaminen meni taas kerran paremmin kuin taluttimessa. Tästä pisteitä 10.

Edelleen kasassa hieno määrä pisteitä, eikö?

Noh, seuraavana oli vuorossa maahanmeno seuraamisesta, jota Oona ei tehnyt ollenkaan. Annoin vahingossa "maahan" käskyn juuri sellaisessa kohdassa jossa oli jokin pieni valkoinen karvapallero ja sehän alkoikin meidän neitiä kiinnostamaan niin kovin, ettei kuullutkaan koko käskyä "maahan".

Luoksetulo 9 pistettä. Aivan hirveän laiska, hiipien tuli luokseni, loppumatkasta hieman kiihdyttäen vaikka se on aiemmin ollut nopea ja välitön.

Ja meidän bravuuriliike seuraamisesta seisominen ei onnistunut tälläkään kertaa.

Estehypystä 8 pistettä. Pisteen menetykset taas samasta, vinosta loppuasennosta.

Kokonaisvaikutuksesta saimme huimat 8 pistettä, vaikka minusta alkoi varmasti huokumaan kaamea turhautuminen ja jännitys eikä Oonakaan ollut ollenkaan oma itsensä.

Lopputulos olikin sitten 147 pistettä ja kakkostulos alokasluokasta. Mutta täytyy kuitenkin tässä kohtaa todeta, että sijoituksemme ei ole ikinä ollut näin hyvä, nimittäin tällä kertaa olimme neljänsiä ;)