Oona 3 vuotta!!

Tänä vuonna juhlistimme Oonan synttäreitä juhannusaattona. Emme siis tietenkään juhlineet juhannusta vaan kaikki juhannukseen kuuluvat perinteet oli tänä vuonna järjestetty vain ja ainoastaan Oonan takia. Neitimme saavutti siis jo kolmen vuoden iän. Taas saas siis todeta ajan juoksevan hurjaa vauhtia...

Seuraavassa juhannuksen tunnelmia kuvin kerrottuna:

Juhannusherkkuihin koirilla kuului tällä kertaa ABC:ltä ostetut nahkaluut. Niitä sitten kilvan piiloteltiin ympäri pihaa, niistä hieman kinasteltiin sekä niitä saalistettiin (Manun luu kun oli kovin vastahakoinen, meinasi kokoajan karata, joten sitä oli pakko hieman heitellä sekä tapporavistaa ennen kuin se antautui täysin.)

Manu sai myös osallistua miesten töihin. Oli ahkerana auttamassa erään pensaan hävittämisessä. Hienosti osasi kaivaa pensaan juurakkoa esille vaikka itse sitä epäilinkin.

Pitäähän juhannuksena olla myös lippusalossa ja sen juurella hetkeksi hiljentyä.

Riehunta vei voimat myös koirista ja Oona katsoikin parhaaksi paeta välillä autoon jossa sai rauhassa levätä.

"Milloin leikittiin pallolla...,

"...milloin puukapulalla"

"Siskon hännästä on hyvä pitää kiinni, jotta pysyy menossa mukana."

"Vesiletkuleikit viilentävät kummasti oloa kun kuumana päivänä riehuu..."

"Jos kukaan kehtaa sanoa, että minä olen jo iso poika niin on kovin väärässä. Katsokaa, minähän näytänkin aivan pieneltä pennulta ja siksi minun kuuluu edelleen käyttäytyäkin kuin pieni pentu."

"Hä-hää.. sainpas eksytettyä sen pienen riiviön"

Oona myös ihastui kissoihin, jotka asustavat kyseisessä paikassa. Valitettavasti kissat eivät olleet aivan samaa mieltä Oonasta vaan tyytyivät katselemaan tätä hurjaa menoa ikkunan takaa. Kissojen juhannustunnelmat sekä hurjat kohtaamiset koirien kanssa aukeavat tästä.

"Mehän aivan humallumme tästä juhannuksen meiningistä"

                

Päivä kului leppoisasti kauniissa auringon paisteessa, pihalla oleskellen runsaat 12 tuntia(!). Välillä leikittiin vesiletkun kanssa, välillä riehuttiin kuin pikkupennut sitten taas kerättiin voimia ja sama kierros alkoi alusta. 

Illalla poltimme kokkoa. Meillä olikin varsin omaperäinen ja turvallinen kokko josta tuli ei pääse helposti karkaamaan.

"Wau, tuo kokko on hieno. Minä olen tämän juhannuksen virallinen kokonvalvoja."

Kokon polttaminen olikin rankempaa hommaa kuin pieni koira osasi arvatakaan. Tulta kun piti koko ajan vahtia ja "polttopäällikköä" auttaa oksien pilkkomisessa. Joten hetken päästä oli uuttera juhannuksen valvoja väsähtänyt niille sijoilleen..

Kiitoksia Jenni S. kameran käytöstä. Aivan mahtavia kuvia sait vaikka tiedän sen olevan haasteellista.

Pientä puuhailua

Oonan kanssa agilitykurssi jatkuu. Olemme jo ehtineet harjoitella monia erilaisia ohjautekniikoita. Oona näyttää nauttivan tästä lajista, koska tässä saa mennä suuna päänä. Kontakteja meidän vain tulee vahvistaa. Eilen ensimmäistä kertaa kokeilin ja hämmästyin; kepit Oona osaa jo suorittaa niin että jään itse paikoilleni koiran taakse seisomaan. Oona ei siis enää tarvitse tukea kepeille.

Manun kanssa harjoittelemme nyt ahkerasti tuomista erilaisilla esineillä ja leluilla. Tämä on herralle haastavaa, koska jos suussa on jotain niin onhan sen suun pakko pureskella, ei sitä voi pysäyttää paikoilleen. Ja jostain kumman syystä Manu on oppinut heittämään esineen minulle

Osallistuimme tässä kesäkuun alussa seuramme järjestämiin möllitokoihin. Manu suoritti liikkeet hienosti. Minun olisi vain pitänyt ulkoiluttaa koirani paremmin ennen kehää, koska pojan täytyi poistua kesken kehän tarpeilleen. Oona myös teki hienosti ja mikä parasta (syy jonka takia osallistuin molempien kanssa), saimme kokeenomaisen tilanteen, mutta sain myöskin palkata koiraa kolme kertaa kehässä. Tämä siis tuli Oonan kohdalla enemmän kuin tarpeen, koska neiti on oppinut ettei kehässä tule palkkaa vaan palkka tulee vasta autolla.

Lopussa hieman kuvia meidän vapun Lappeenrannan reissusta, eli hyvänmielen tokokokeesta.

Minun kohdallani koe alkoi Oonan kanssa ja koe aloitettiin paikalla makuulla niin kuin yleensä tehdäänkin.

Paikalla makuusta paluu takaisin koiran luokse, hienosti meni ja kaikki koirat pysyivät paikallaan.

Luoksetulon pysäytys, aivan loistava pysähtyminen ensimmäisellä käskyllä. Ohjaajan syvyysnäkö ei vain ole tarpeeksi riittävä ;)

Luoksetulo, tästä Oona osaa heittää aivan mahtavan upean sivulle tulon. Kiitos Susanna Korrin oppien ja Camillan, jonka kanssa tätä treenasimme. (Todella, tämä on oikeasti hieno, sillä jopa kurssilaiseni ovat halunneet nähdä tämän uudelleen ja uudelleen pienenä loppukevennyksenä)

Seuraavana nouto...

...ja kapulan luovutus.

Kauko-ohjaus, eikä neiti edennyt ollenkaan :)

Seuraavana Manun vuoro..

Taluttimessa seuraamisen loppua

Ja tässä pisteet taluttimessa seuraamisesta, kuulemma liian tiivistä seuraamista, eikä tuomari tykännyt käteni asennosta.

Vapaana seuraamista, katsokaa tuota kontaktia. Se ei herpaannu kertaakaan :)

Kuvista kiitokset Satu Erkiölle. Tänään suunnittelin tekeväni jäljet koirilleni, taidan passata tällä kertaa, tuolla on aivan kamala kaatosade.