tiistai 26. kesäkuuta 2012

Oona 3 vuotta!!


Tänä vuonna juhlistimme Oonan synttäreitä juhannusaattona. Emme siis tietenkään juhlineet juhannusta vaan kaikki juhannukseen kuuluvat perinteet oli tänä vuonna järjestetty vain ja ainoastaan Oonan takia. Neitimme saavutti siis jo kolmen vuoden iän. Taas saas siis todeta ajan juoksevan hurjaa vauhtia...


Seuraavassa juhannuksen tunnelmia kuvin kerrottuna:

Juhannusherkkuihin koirilla kuului tällä kertaa ABC:ltä ostetut nahkaluut. Niitä sitten kilvan piiloteltiin ympäri pihaa, niistä hieman kinasteltiin sekä niitä saalistettiin (Manun luu kun oli kovin vastahakoinen, meinasi kokoajan karata, joten sitä oli pakko hieman heitellä sekä tapporavistaa ennen kuin se antautui täysin.)


Manu sai myös osallistua miesten töihin. Oli ahkerana auttamassa erään pensaan hävittämisessä. Hienosti osasi kaivaa pensaan juurakkoa esille vaikka itse sitä epäilinkin.


Pitäähän juhannuksena olla myös lippusalossa ja sen juurella hetkeksi hiljentyä.

Riehunta vei voimat myös koirista ja Oona katsoikin parhaaksi paeta välillä autoon jossa sai rauhassa levätä.



"Milloin leikittiin pallolla...,

"...milloin puukapulalla"





"Siskon hännästä on hyvä pitää kiinni, jotta pysyy menossa mukana."

"Vesiletkuleikit viilentävät kummasti oloa kun kuumana päivänä riehuu..."

"Jos kukaan kehtaa sanoa, että minä olen jo iso poika niin on kovin väärässä. Katsokaa, minähän näytänkin aivan pieneltä pennulta ja siksi minun kuuluu edelleen käyttäytyäkin kuin pieni pentu."

"Hä-hää.. sainpas eksytettyä sen pienen riiviön"

Oona myös ihastui kissoihin, jotka asustavat kyseisessä paikassa. Valitettavasti kissat eivät olleet aivan samaa mieltä Oonasta vaan tyytyivät katselemaan tätä hurjaa menoa ikkunan takaa. Kissojen juhannustunnelmat sekä hurjat kohtaamiset koirien kanssa aukeavat tästä.

"Mehän aivan humallumme tästä juhannuksen meiningistä"
                
Päivä kului leppoisasti kauniissa auringon paisteessa, pihalla oleskellen runsaat 12 tuntia(!). Välillä leikittiin vesiletkun kanssa, välillä riehuttiin kuin pikkupennut sitten taas kerättiin voimia ja sama kierros alkoi alusta. 

Illalla poltimme kokkoa. Meillä olikin varsin omaperäinen ja turvallinen kokko josta tuli ei pääse helposti karkaamaan.



"Wau, tuo kokko on hieno. Minä olen tämän juhannuksen virallinen kokonvalvoja."

Kokon polttaminen olikin rankempaa hommaa kuin pieni koira osasi arvatakaan. Tulta kun piti koko ajan vahtia ja "polttopäällikköä" auttaa oksien pilkkomisessa. Joten hetken päästä oli uuttera juhannuksen valvoja väsähtänyt niille sijoilleen..


Kiitoksia Jenni S. kameran käytöstä. Aivan mahtavia kuvia sait vaikka tiedän sen olevan haasteellista.