Kuvaukselliset synttärit

Kuinka onkaan taas ihanaa kun ilmat lämpenevät ja ulkonakin tarkenee ilman kymmeniä vaatekerroksia. Aurinkoinen keli motivoikin nappaamaan koirat ja kameran mukaan ulos ja napsimaan useita kauniita kuvia.

Kotipihakin on saatu raivattua ja laajennettua, alkoi jo pennuille nopeasti pystytetty aita ja näin puolittunut piha käymään pieneksi kolmelle suurelle koiralle. Koirat ovatkin nauttineet pihasta täysin siemauksin suurten ydinluiden kera.

"Kulisseissa tapahtuu...."

Parkkipaikkatreenit ovat olleet tällä hetkelle suuressa suosiossa meillä päin. Ja läheinen työmaa antaa siihen aivan loistavat puitteet, mitä kaikkea sieltä löytyykään jota voi lainata hetkeksi. Manun kanssa olemme harjoitelleet nyt kivoja ja erilaisia juttuja, kuten objektien kiertoja, milloin kierretään tiettyä puuta, milloin työmaalta lainattuja "tötsiä". Hienosti poika alkaa jo hakemaan osoittamaani suuntaan, vaikka alussa se tuottikin hieman päänvaivaa.

Oonasta on kuoriutunut oikea avustajakoira. Hän noutaa esineitä aina vain yhtä innokkaasti ja haluaisi jatkaa sitä loputtomiin. Kuinka mahtava laiskan ihmisen koira tämä neiti onkaan? Joskus raskaan työpäivän päätteeksi kun olet saanut itsesi pitkälleen sohvalle ja muistat unohtaneesi kaukosäätimen tai puhelimen kätesi ulottumattomiin riittää vain, että kutsut Oonan hätiin.

Manu poikakin on jo saavuttanut hienon 3 vuoden iän. Aika on mennyt todella nopeaa tahtia ja poika onkin saanut kokea monenmoista lyhyen ikänsä aikana. Nämä kuvat onkin otettu pääsiäisenä, juuri herran synttäripäivänä. Mutta Manun käyttäytyminen on edelleen pikku pentuun verrattavissa, energialle ei loppua näy ja joskus hän keksii aina yhtä mukavia jekkuja muille...

Oona 3 vuotta!!

Tänä vuonna juhlistimme Oonan synttäreitä juhannusaattona. Emme siis tietenkään juhlineet juhannusta vaan kaikki juhannukseen kuuluvat perinteet oli tänä vuonna järjestetty vain ja ainoastaan Oonan takia. Neitimme saavutti siis jo kolmen vuoden iän. Taas saas siis todeta ajan juoksevan hurjaa vauhtia...

Seuraavassa juhannuksen tunnelmia kuvin kerrottuna:

Juhannusherkkuihin koirilla kuului tällä kertaa ABC:ltä ostetut nahkaluut. Niitä sitten kilvan piiloteltiin ympäri pihaa, niistä hieman kinasteltiin sekä niitä saalistettiin (Manun luu kun oli kovin vastahakoinen, meinasi kokoajan karata, joten sitä oli pakko hieman heitellä sekä tapporavistaa ennen kuin se antautui täysin.)

Manu sai myös osallistua miesten töihin. Oli ahkerana auttamassa erään pensaan hävittämisessä. Hienosti osasi kaivaa pensaan juurakkoa esille vaikka itse sitä epäilinkin.

Pitäähän juhannuksena olla myös lippusalossa ja sen juurella hetkeksi hiljentyä.

Riehunta vei voimat myös koirista ja Oona katsoikin parhaaksi paeta välillä autoon jossa sai rauhassa levätä.

"Milloin leikittiin pallolla...,

"...milloin puukapulalla"

"Siskon hännästä on hyvä pitää kiinni, jotta pysyy menossa mukana."

"Vesiletkuleikit viilentävät kummasti oloa kun kuumana päivänä riehuu..."

"Jos kukaan kehtaa sanoa, että minä olen jo iso poika niin on kovin väärässä. Katsokaa, minähän näytänkin aivan pieneltä pennulta ja siksi minun kuuluu edelleen käyttäytyäkin kuin pieni pentu."

"Hä-hää.. sainpas eksytettyä sen pienen riiviön"

Oona myös ihastui kissoihin, jotka asustavat kyseisessä paikassa. Valitettavasti kissat eivät olleet aivan samaa mieltä Oonasta vaan tyytyivät katselemaan tätä hurjaa menoa ikkunan takaa. Kissojen juhannustunnelmat sekä hurjat kohtaamiset koirien kanssa aukeavat tästä.

"Mehän aivan humallumme tästä juhannuksen meiningistä"

                

Päivä kului leppoisasti kauniissa auringon paisteessa, pihalla oleskellen runsaat 12 tuntia(!). Välillä leikittiin vesiletkun kanssa, välillä riehuttiin kuin pikkupennut sitten taas kerättiin voimia ja sama kierros alkoi alusta. 

Illalla poltimme kokkoa. Meillä olikin varsin omaperäinen ja turvallinen kokko josta tuli ei pääse helposti karkaamaan.

"Wau, tuo kokko on hieno. Minä olen tämän juhannuksen virallinen kokonvalvoja."

Kokon polttaminen olikin rankempaa hommaa kuin pieni koira osasi arvatakaan. Tulta kun piti koko ajan vahtia ja "polttopäällikköä" auttaa oksien pilkkomisessa. Joten hetken päästä oli uuttera juhannuksen valvoja väsähtänyt niille sijoilleen..

Kiitoksia Jenni S. kameran käytöstä. Aivan mahtavia kuvia sait vaikka tiedän sen olevan haasteellista.

Manun synttärit

Viime perjantaina vietimme suurta päivää, kun "pieni pentuni" saavutti vihdoin merkittävän ikävaiheen tullessaan yhden vuoden ikään. Kamalan nopeasti aika on kulunut ja huomaan tosiaan edelleen puhuvani pennusta... hmm.. olisiko aika päivittää, vaikka junnuksi, se sopisi jo paljon paremmin? Ihmiset kun hämmästyvät kuultuaan puheeni pennusta ja seuraavassa hetkessä nurkan takaa tuleekin noin 40 kiloa painava suuri honkkeli uros..

Synttäripäivä alkoi aikaisin. Heti aamulla ennen kukon laulua lähdimme kaveriporukalla juoksulenkille. Manukin on tosiaan talven aikana ehtinyt kasvaa sen verran, että saa luvan tulla mukaamme juoksemaan. Ei ole poika vielä tietoinen siitä, että joskus matkat voivat venähtää todella, todella pitkiksi (lue 15km) vaan vetää hulluna rallia ympäriinsä. Kyllä tulee Manu varmasti huomaamaan, että välillä on ihan hyvä säästää voimia...

Illalla Manu pääsi töihin, josta kotiin palattuani päätin vielä hieman treenata herran kanssa. Otimme pienet parkkipaikka treenit kaatosateessa. Ja hienosti sujuivat treenit, ei haitannut sade poikaa, ei häiriintynyt paikalla makuu taikka liikkeestä maahanmeno vaikka maa oli märkä rankkasateesta johtuen. Treenit sujuivat siis kaikinpuolin onnistuneesti.

Illalla vielä, perinteiset synttäriherkut.. Tällä kertaa ei ollut kakkua, omistaja oli laiska.. sai poika tyytyä kaupan valmisherkkuihin, eli siis luuhun. Mutta hyvinpä näytti sekin maistuvan. 

Oonan synttärit

Eilen vietimme Oonan 2-vuotis synttäreitä. Taas tuntuu siltä kuin aika olisi juossut liiankin nopeasti eteenpäin. Vasta juurihan tuo Oona oli vielä pieni pentu ja nyt jo on saavuttanut kahden vuoden iän. Synttäripäiväthän on aina mukavia ja tapahtumarikkaita päiviä, joten ei eilinenkään ollut poikkeus. Manullekin kertyi eilen ikää 9 viikkoa.

Kävimme hakumetsällä. Manukin pääsi ottamaan ensi kosketuksen hakuiluun; alueen tallausta, makkararinkiä sekä maalimiehen luokse juoksemista. Ja kyllähän meidän ahne poika veteli hirmuista kyytiä maalimieheltä toiselle, tietäen sieltä löytyvän maittavia lihapullia. Ei yhtään jänskättänyt ei! Ja niin kovaa kyytiä oli, että se vei kaikki voimat. Loppu treenien ajan nukuttiinkin sikeästi autossa. Oonalle taas mielikuvia sekä haettiin hajua. Hienosti jo Oonakin kävi maalimiehellä maaten ja pistotkin olivat suoria sekä ukkokin löytyi nopeasti.

Myöhään illasta pääsi Oona vielä juoksentelemaan täysiä metsään kavereiden kanssa. Ja kun kaverina sattuu olemaan Hehku, löytyy Oonasta aina kummasti joku lisäenergiavarasto, jonka avulla jaksaa taas päätöntä juoksemista ja hillumista kilometri tolkulla. Tänään ollaankin siis koko perheen voimin otettu vain rennosti ja lepäilty.

Ja meillä tosiaan edelleenkin elellään sulassa sovussa. Oonakin on jo tottunut pieneen vipeltäjään, "ei se näköjään lähde täältä edes kulumalla"... Kuten kuvistakin näkee, ei meillä me emme kiduta eläimiämme vaan ne kiduttavat toisiaan. Mutta onneksi tämä touhukaksikko osaa välillä myös rentoutua ja ottaa iisisti. Manukin on jo saanut Oonalta luvan tulla viereen nukkumaan, joka on neidiltä suuri kunnianosoitus.

Pieni Manu termiitti ei helpolla luovuta vaan pistää jo kovasti hanttiin pienestä koosta huolimatta.

Parhaat paikat Oonassa ovat häntä sekä posket. Niihin on niin mukava tarttua kiinni sekä pikkaisen tapporavistaa.

Kovan riehumisen jälkeen on mukava ottaa rennosti ja kerätä voimia seuraavaan koitokseen.

Kasvattajan luona vierailulla

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä viime aikoina..

Lauantaina ajelimme koko perheen voimin kyläilemään kasvattajan luokse Keuruulle.

Perille saavuttuamme Oona oli hieman kummissaan, että minnehän sitä ollaan nyt jouduttu. Ja käyttäytyi hieman vaisusti vierailun ajan, mutta ajattelimme sen vain johtuvan vieraasta paikasta sekä monen muun koiran hajuista.

Mutta onneksi Oonalle löytyi pieni leikkikaveri yhdentoista viikon ikäinen saksanpaimenkoiran pentu Catalina, jonka kanssa oli välillä mukava temmeltää. Oonan harmiksi vain ihmiset olivat rauhoittelemassa neidin menoa, joka meinasin välillä yltyä liiankin riehakkaaksi.

Päivän aikana saatiin mukavia vinkkejä treenaukseen ja tulipas sitä ihan treenattuakin hieman seuraamista sekä keppejä. Ja vastoin omistajan odotuksia Oona löysi kepit melko vaivattomasti; paljon paremmin kuin olisin uskonut. Hyvien vinkkien kera on hyvä lähteä jatkamaan treenaamista. Kiitoksia kasvattajallemme Tainalle mukavasta päivästä!

Oonan onneksi tai harmiksi mukaamme Espoossa käymään lähti pieni termiitti nimeltään Catalina. Hieman jännitti miten Oona suhtautuu kun toinen koira tulee omalle reviirille, mutta siitä ei Oona välittänyt ollenkaan. Sen sijaan meidän tyttö olisi halunnut olla rauhassa eikä pentu sitä tajunnut, joten siihen meinasi mennä Oonalla hermot. Pentu kun olisi ollut niin innokkaasti leikkimässä. Ja leikkiähän se kyllä jaksaakin.

Maanantaina kävimme eläinlääkärin luona ja selvisipäs sitten syy Oonan hieman vaisuun käytökseen. Neiti on nimittäin nyt juoksujen jälkeen alkanut kehittelemään hieman valeraskautta, mutta ei onneksi mitään pahoja oireita nähtävissä. Painoa Oonalle on kertynyt 34 kg sekä korkeutta mahtavat 68 cm.

Eilen Oonalle kertyi ikää vuoden verran! Onnittelut myös muille sisaruksille! Synttärikakkuna toimi maksalaatikko ja kynttilänä nakki. Lahjaksi saimme kasvattajalta videon johon on kuvattu Oonan sekä sisarusten elämää aivan pienenä. Video oli aivan mahtava yllätys!