Pentuihin palaan sen verran, että koko 10 kakaran lauma oli aivan mahtava sen ajan kuin asuivat ja kasvoivat kanssani. Joka päivä he keksivät kaikkea kivaa jäynää minulle, milloin puhelimeni oli kannettu heidän toimestaan pentuaitaukseen tai milloin koko joukko hyökkäsi yhtäaikaa kimppuuni eivätkä jättäneet rauhaan ennen kuin annoin huomiota heille. Onneksi vielä loppuvuodesta kelitkin olivat sellaiset, että pystyi pennut päästää omalle pihalle temmeltämään. Vaikka eiväthän ne millään pysyneet aitojen sisäpuolella vaan milloin he olivat naapureiden pihalla tai muuten vain tutustumassa lähiympäristöön, joten heidän kanssaan sai kyllä silmät olla myös selässä ja muutamat lisäkädet olisivat olleen enemmän kuin tarpeen siinä vaiheessa kun heitä alkoi kiinnostaa ulkomaailma enemmän. Teimme metsälenkkejä heidän kanssaan, autolla ajelimme sekä bussimatkoihinkin pennut saivat jo tutustua nuorella iällään. Pennut eivät myöskään jännittäneet muita koiria, Manun poskissa ja korvissa oli ihanaa roikkua. Manu raukka joutuikin aina pakenemaan pentuja sohvalle, ainoa paikka minne pennut eivät päässeet kiipeämään. Pennut olivat siis hyvin rohkeita, avoimia sekä hyvällä saalisvietillä varustettuja. En kuitenkaan jättänyt itselleni yhtään pentua vaikka mieli olisi kovasti tehnyt, mutta päädyin ratkaisuun, että tällä hetkellä 3 nuorta koiraa yhdessä taloudessa on ihan riittämiin ja kun omat koirat ovat vielä siinä parhaassa iässä, joten uuden pennun hankinta tulee eteen sitten vasta muutamien vuosien kuluttua.
Oonaa pennut muuttivat erittäin hyvään suuntaan. Hänelle tuli tekemiseen erittäin hyvä motivaatio, mutta myös neidille tuli pieniä paheita, kuten ruoan varastaminen, mitä hän siis ei ole ikinä aiemmin tehnyt.. Jotenka treeneihin hyvä lisä, neidin ahneus nimittäin kasvoi ;)
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloista kesän odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti