sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Koira- ja ihmislapsia


Pennut täyttivät eilen kolme viikkoa. Aika tuntuu menevän hurjaa tahtia, juurihan nuo pienokaiset vasta syntyivät ja nyt ne jo on niin isoja, että touhottaa menemään joka suuntaan.

Laatikosta löytyy varsinkin kolme pienokaista, jotka tarmokkaasti painelevat joka paikkaan oikein kuuluvalla äänellä. Näistä suurin riiviö on lila poika. Hän on ensimmäisenä joka paikassa, ensimmäisenä ulkona laatikosta, ensimmäisenä syömässä, ensimmäisenä sylissä ja mitä ikinä tuleekaan vastaan on lila poika suuna päänä tutustumassa uusiin asioihin. Toisena on meidän toinen neiti, pinkki tyttö. Hän haastaa sisaruksia leikkiin ja yrittää painiskella muiden kanssa, murahtelee ruokakupille, pureskelee äitiä jalkoihin..... Viimeinen tästä "menijä kolmikosta" on keltainen poika, hän vipeltää menemään minkä tassuistaan pääsee ympäri huonetta kova äänisesti huutaen, ei jää kyllä kellekään epäselväksi missä hän juoksentelee.

Pennut ovat nyt tosiaan saaneet muutaman päivän ajan ihan kiinteää ruokaakin äidinmaidon lisäksi. Se maittoi kaikille paremmin kuin hyvin, hirveitä ahmatteja olivat kyllä kaikki. Eikä sotkuilta säästytty, vaan ruokakupissa oli oikein mukava uiskennella, näin varmistettiin ruoan saatavuus.

Eilen pennut saivat ihmislapsi vieraita ja lapset olivat hyvin otettuja pennuista.



Lila poika tutkailemassa, että ketäs nämä tyypit oikein ovat. Pitäisikö heitä vähän maistaa?

Pennut kiipeilivät uteliaina vieraiden syliin köllöttelemään.

Nämä nuoret ihmisten alut olivat oikein otettuja pienistä pennuista ja toivat heille mukanaan kauniita tuliaisia:

Kuvassa Oona

Kuvassa minä suuren katraani Oonan ja pentujen kanssa.

Ja viimeisessä kuvassa niin rakkaat siskoni, minä kuin myös lauma koiria (pentujakin on oikein kymmenen kappaletta piirroksessa) :)


lauantai 19. lokakuuta 2013

Pennut 2 viikkoa

Pennut ovat tänään täyttäneet kaksi viikkoa! Onneksi olkoon pienokaisille.

Tänään pennut saivat ensimmäistä kertaa matolääkkeen. Osalta lääkkeenotto sujui paremmin ja osa ravisteli ällötyksestä päätään "hyi, mitä sä mun suuhun tunget". Samalla hoidettiin punnitukset ja paino jatkaa edelleen tasaista kasvua. Eli Oonalta riittää hyvin ruokaa kaikille kymmenelle pennulle.

Kynsiäkin on jo ehditty leikkailemaan, pennut nukkuivat rauhassa kun hieman hipelöin heidän tassujaan ja napsaisin pienen palan pois kynsien päästä.

Tosiaan, nyt useampikin on jo keksinyt kävelyn jalon taidon, joka tarkoittaakin, että laatikossa riittää näinä päivinä säpinää. Ahkerasti yrittävät jo laatikosta ulos, joten aina kun en ole vahtimassa, olen joutunut pitämään varmuuden vuoksi kynnyksen korotettuna. Tänään taas lila poika päätti lähteä tutkimusmatkailuun laatikon ulkopuolelle, mutta samantien kynnyksen yli päästyään kääntyikin niiltä sijoiltaan takaisin päin ja kömpi takaisin tuttuun ja turvalliseen laatikkoon, aivan omatoimisesti.

Silmät ovat raollaan joka ikisellä jo. Ja korvatkin vaikuttavat alkaneen avautumaan. Pennut kun saattavat nukkua aivan rauhallisesti pienessä kasassa, mutta kun tulen huoneeseen he kuulevat minut ja heräävät oitis.

Seuraavassa vielä kaksiviikkois kuvat pienokaisista, ikäjärjestyksessä

Lila poika

Sininen poika

Musta poika

Prinsessa

Punainen poika

Keltainen poika

Vihreä poika

Ruskea poika

Oranssi poika

Pinkki tyttö

torstai 17. lokakuuta 2013

Pennut 1 ja puoli viikkoisia


Pennuilla rupeaa jo silmät aukeamaan. Lila poika olikin ensimmäisenä tarkastelemassa maailman menoa, hän on myös nyt muutenkin pentulaatikon vilkkain tapaus, eilen opittuaan joten kuten kävelemään. Hän näyttää olevan kovin innoissaan tästä uudesta "opista", eikä meinaa millään pysytellä paikoillaan.

Lilan pennun kanssa sainkin eilen "tapella" kovasti kun siivoskelin pentulaatikkoa. Hän olisi nimenomaan tahtonut nyt opittuaan kävelemään haparoivin askelin tulla juuri laatikon siihen nurkkaukseen, jossa olin touhuamassa. Sain aina palauttaa pojan takaisin muiden luokse, mutta sieltä hän aina vain uudelleen kömpi takaisin ja kovääänisesti vastustaen minun estelyjäni. Joten ei auttanut muu kuin minun pistää vauhtia omiin kätösiini ja siivoukseen. Oli poika sen verran päämäärätietoinen. Videolla pientä taidonnäytettä kävelystä, harmikseni taas tajusin ottaa kameran esille turhan liian myöhään, jolloin pentu päättikin mennä jo takaisin lepäilemään.

video

Kaikki pennut ovat edelleen jatkaneet kasvamistaan tasaisesti. Kaikki ovat hirveitä ahmatteja, kyllä he aistivat kun "maitobaari" saapuu paikalle, silloin herätään ja rynnätään syömään. Kohta saakin alkaa korottelemaan laatikon reunoja, kun alkaa jo vaikuttamaan siltä, ettei siellä laatikossa pysytellä enää kauaa...

Oona on todella hyvin palautunut pentujen syntymästä ja voi erittäin mainiosti. Neiti on kerännyt hienosti massaa jo itselleen takaisin ja on oma virkeä ja iloinen itsensä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Pennut viikon ikäisiä


Pennuille kertyi eilen ikää yhden viikon verran. Kaikki kymmenen voivat erinomaisesti. Ääntelevät, nukkuvat sekä syövät. Oona jaksaa edelleen hoidella pentuja tunnollisesti, pentulaatikko on hyvin siisti ja pennut puhtaita.

Nämä pennut ovat kyllä totaalisesti sulattaneet sydämeni. Voisin vain istuskella tuntikauseja tuijottelemassa niitä sekä kuuntelemassa niiden hellyyttävää tuhinaa. Se on niin rauhoittavaa!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Ajassa taaksepäin


Pentulaatikon ääreltä lennetään hieman ajassa taaksepäin ja toiseen valtioon. Nimittäin muistellaan mitä puuhailimme koirien kanssa tämän kevään ja kesän Hollannissa.

Huhti - toukokuussa kävimme pitämässä Emmenissä sekä doboseminaarin, että dobo-koulutusohjaajakurssin. Kiinnostuneita oli rutkasti ja Oona sai toimia mainiona demokoirana. Nyt siis dobo on saanut jalan sijaa myös Hollannissa asti :)

Toukokuun lopussa muutimme pois kauniista Bennekomista, lähemmäs Amsterdamia, noin puolen tunnin ajomatkan päähän Amsterdamista, paikkaan nimeltä Aalsmeer. Siellä Oona ja Manu saivat itselleen uuden ystävän, pienen, kauniin ja vilkkaan malinois narttu Karman. Koko kolmikko jaksoi vetää rallia ympäriinsä ja juosta hullun lailla useita tunteja päivässä nauttien kauniista ilmasta.


Treenailua jatkoimme ahkerasti. Jälkeä pääsimme hiomaan eteenpäin, erilaisilla alustoilla sekä vaikeammilla jäljillä. Puruja otimme myös tiheään tahtiin. Vierailimme eri koiraklubeilla, joten saimme paljon treeniä vieraissa paikoissa.

Kesä oli hyvin kuuma, joten välillä myös vain rentouduimme, nautimme kauniista Hollannin kesäsäästä ja vietimme monta tuntia puistossa jossa koirat saivat juosta vapaana.

Puiston laidalla oli myös muutamia lampaita sekä vuohia. Manu oli hyvinkin kiinnostunut kyseisistä eläimistä...


Ja niin vuohi myös Manusta!


Manu oppi rakastamaan uimista. Aluksi olin tästä todella innoissani, mutta myöhemmin olen huomannut tämän vesi-intoilun johtaneen siihen, että nykyään poika sitten uiskenteleekin ihan joka paikassa, niin lätäköissä, ojissa kuin järvissäkin.


Astutusreissu Belgiaan tapahtui 3.8. Lähdimme Oonan kanssa ajelemaan aamulla aikaisin Brysselin alapuolelle pienelle paikkakunnalle nimeltä Horrues. Paikka jossa uros asui oli todella hieno, paljon peltoa ja maata koirien juosta vapaana, iso aidattu piha sekä tilavat ulkohäkit koirille. Paikka oli hyvin kaunis ja tunnelmallinen. Sinne olisi voinut vaikka itsekin muuttaa. Astutusreissu onnistui hyvin. Oona ja Galik tulivat keskenään oitis hyvin juttuun. Sekä reissusta jäi kaikin puolin positiivinen mieli.
Galik yritti kaikin tavoin flirttailla Oonalle.



"Katso kuinka komea mies minä olen"





Galik (pentueeni isä) oli luonteeltaan perus beauceron. Mielestään juuri sopivan kokoinen koira syliin ja nautti rapsutuksista sekä huomiosta.




Ja niin muutaman viikon jälkeen tästä palasimmekin koirinemme Suomen maahan ja pennut syntyivät :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Kuulumisia pentulaatikon ääreltä


Eilen Oona-äiti on jo itse vapaaehtoisesti suostunut liikuskelemaan ulos pentulaatikosta. Silti kuitenkin ja edelleen hänelle tulee nopeasti kiire takaisin pentujen luokse oltuaan hetken pois. Enää ei siis "super-äiti" luule, että äidin ainoa tehtävä maailmassa on hoitaa pentuja, myös omasta itsestään on pidettävä huolta.

Pentujen painot jatkavat edelleen kasvuaan. Äänetkin voimistuvat päivä päivältä. Lila poika oli eilen päättänyt lähteä seikkailemaan ja en ymmärrä millä ihmeen kaupalla hän oli päässyt ulos pentulaatikosta, yli sen
laidan. Tästä tapahtuneesta sattuen kuuluikin pentuhuoneesta karmea huuto, jonka seurauksena juoksin pelastamaan eksyneen kulkijan takaisin emon viereen.

Prinsessa vaikuttaa olevan hyvin määrätietoinen, hän menee juuri sinne minne haluaa vaikka kuinka olisi esteitä tiellä, ne raivataan pois. Myös jos ei heti ole ruokaa saatavilla kun nälkä yllättää, hän sen kyllä huomaa ja ilmoittaa. Prinsessan ääni tosiaan on sellainen jonka tunnistaa jo kauempaa.

Sininen poika on edelleen kova mammanpoika, äidin kainalosta on nyt muodostunut lempparipaikka nukkua.

Manukin on jo päässyt tutustumaan pienokaisiin. Oona päästää Manun kyllä samaan huoneeseen, mutta jonkunlainen hajurako täytyy kuitenkin olla. Joten jos Manu ottaa askeleenkaan liian lähelle pentuja katsahtaa neiti hieman vihaisesti jolloin Manu tajuaa perääntyä ja poistuu mieluummin toiseen huoneeseen.

Tällaista täällä tällä hetkellä, pennut kasvavat ja voivat hyvin. Oona voi hyvin ja hoitaa pentuja hienosti ja Manukin on päässyt jo yli alkuihmetyksestä. Ja minä olen aivan myyty näihin suloisiin pienokaisiin, kuinka koskaan raaskin luopua näistä yhdestäkään (tiedän, uskon ja luulen, että tämä ajatus saa kyytiä muutaman viikon kuluttua ;) ).

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Pienet beussin alut

Perjantaina kävimme pentupanta sekä muilla tarvikeostoksilla tulevaa pentuetta varten. Ja päivä ei olisi voinut olla sopivampi sillä illalla kuuden aikaan Oona alkoi selvästi käyttätyä eritavalla ja esisupistukset alkoivat. Tiesimme siis seuraavasta yöstä tulevan pitkän, mutta emme ollenkaan osanneet arvata, että siitä tulisi niin pitkä kuin siitä tulikin..


Ensimmäinen pentu syntyikin kello 4.35 lauantai aamuna, poika sai kaulaansa lilan nauhan. Painoa pojalla oli syntymä hetkellä 482g. Lila poika tykkää nukkua mahdollisimman lähellä äitiä kokoajan, kaivautuu pienimpiin koloihin.








Seuraavana tulikin sininen poika kello 7.08, hänelle painoa oli kertynyt 481g. Sininen poika tahtoo kaiken ja heti! Hän ei kestä odottelua vaan hän määrää tahdin.  Sininen poika nauttii olostaan pentukasan päällimmäisenä.




Ja edelleen jatkui poikien syntyminen kello 9.20, seuraava poika sai kaulaansa mustan nauhan ja hänelle painoa oli kertynyt 398g. Musta poika tykkää vaellella itsekseen ympäsi pentulaatikkoa, hänet löytää aina mistä sattuu, oikea seikkailijaluonne.













Sitten vihdoin ja viimein syntyikin ensimmäinen tyttö kello 12.05. Meidän oma pieni prinsessa. Tyttö on pentueen pienin ja syntyessään hänelle oli kertynyt painoa vain 316g. Prinsessa on oikein pieni ja sievä, hänen äänensäkin on ainutlaatuinen. Hän tykkää sukeltaa kasan alimmaiseksi ja nautiskella olostaan sisarusten lämmittäessä.












Ja taas jatkui poikien vuoro kello 14.10. Tällä kertaa sidoimme kaulaan punaisen nauhan. Tälle pojalle painoa oli kertynyt 449g. Punainen poika tykkää makoilla ruokailun jälkeen selällään suu auki ja tyytyväisenä elämään.









Tässä välissä Oona-äiti tarvitsi hieman hengähdystaukoa raskaan urakan välissä ja keräili voimia itselleen. Tauon jälkeen pentujen syntymisen tahtikin kiihtyi oikein urakalla.






Keltainen poika oli vuorossa seuraavana kello 19.00, painoa 394g. Keltainen poika osaa ilmaista kuuluvasti missä hän menee ja koska hänellä on nälkä, vilkas vipeltäjä jo tässä vaiheessa, pienestä koostaan huolimatta.















Poikien valtakausi vain näytti jatkuvan ja seuraavaksi tulikin vihreän pannan kaulaansa saanut poika kello 19.20. Syntymäpaino pikku herralla oli 463g. Tällä pienokaisella on erikoisimmat ruokailutavat, hän nauttii ruokailusta yleensä kasan alimmaisimpana maaten, selällään tassut taivasta kohti. Oi, miten ihanaa elämää!










Ruskean pannan kaulaansa saanut poika syntyi seuraavaksi kello 20.00, painoa 443g. Poika tykkää nukkua mahdollisimman lähellä äitiä, joko äidin jalkojen välissä, tassujen päällä tai kylkeen liimautuneena. Äidin pieni rakas!









Ja viimeisimpänä saimmekin maailmaan ne kaksi suurinta pentua...







Joista ensimmäisenä syntyi poika kello 21.43, jolle sidoimme oranssin nauhan kaulaan, painona 543g. Tämä poika on suuri ahmatti, hänellä tuntuu olevan aina nälkä, hänet löytää aina syömästä tai hän on juuri menossa syömään. Rauhallinen poika.












ja kaikkein viimeisimpänä saimme toisenkin neitokaisen joukkoomme kello 22.20 ja hänen syntymäpainonsa oli 501g. Tämä neiti on tällä hetkellä laatikon rauhallisimpia, hän rakastaa nukkua ja syödä ja kaikken parasta on köllötellä siskon kanssa vierekkäin lämpimänä.









Kaikki pennut ovat hienosti saaneet kerättyä lisää painoa ja kasvavat sekä kehittyvät päivä päivältä. Synnytys oli pitkä, mutta Oona jaksoi sen hienosti. Ei kertaakaan voinut huonosti vain ja ainoastaan oli hieman väsynyt urakan jälkeen. Nyt koko suuri perhe voi oikein vallan mainiosti. Oona hoitaa pentuja super äidin tavoin, häntä ei millään meinaa saada ulos pentulaatikosta, kaikki pennut kiiltävät puhtautta kun äiti niitä hoitelee ja heti pissalenkin jälkeen Oona juoksee takaisin pentulaatikkoon ruokkimaan pienokaisiaan.


Tällaista auvoista elämää täällä pentulaatikon äärellä :)

maanantai 7. lokakuuta 2013

Pennut ovat syntyneet



Pennut syntyivät lauantaina 5.10.2013. Yhteensä saimme 10 hyvinvoivaa pentua, joista 8 on poikia ja vain 2 tyttöä. Oona on hoitanut pentuja loistavasti, neitiä ei meinaa millään saada pois pentulaatikosta, tarpeilla käydään vain todella pikaisesti ja jo sisälle tullessa Oona juoksee pikavauhtia takaisin pentujen luokse.


Pieni prinsessa kuvassa


Kirjoittelen huomenissa lisää ja kertoilen pennuista enemmän :)