Ajassa taaksepäin

Pentulaatikon ääreltä lennetään hieman ajassa taaksepäin ja toiseen valtioon. Nimittäin muistellaan mitä puuhailimme koirien kanssa tämän kevään ja kesän Hollannissa.

Huhti - toukokuussa kävimme pitämässä Emmenissä sekä doboseminaarin, että dobo-koulutusohjaajakurssin. Kiinnostuneita oli rutkasti ja Oona sai toimia mainiona demokoirana. Nyt siis dobo on saanut jalan sijaa myös Hollannissa asti :)

Toukokuun lopussa muutimme pois kauniista Bennekomista, lähemmäs Amsterdamia, noin puolen tunnin ajomatkan päähän Amsterdamista, paikkaan nimeltä Aalsmeer. Siellä Oona ja Manu saivat itselleen uuden ystävän, pienen, kauniin ja vilkkaan malinois narttu Karman. Koko kolmikko jaksoi vetää rallia ympäriinsä ja juosta hullun lailla useita tunteja päivässä nauttien kauniista ilmasta.

Treenailua jatkoimme ahkerasti. Jälkeä pääsimme hiomaan eteenpäin, erilaisilla alustoilla sekä vaikeammilla jäljillä. Puruja otimme myös tiheään tahtiin. Vierailimme eri koiraklubeilla, joten saimme paljon treeniä vieraissa paikoissa.

Kesä oli hyvin kuuma, joten välillä myös vain rentouduimme, nautimme kauniista Hollannin kesäsäästä ja vietimme monta tuntia puistossa jossa koirat saivat juosta vapaana.

Puiston laidalla oli myös muutamia lampaita sekä vuohia. Manu oli hyvinkin kiinnostunut kyseisistä eläimistä...

Ja niin vuohi myös Manusta!

Manu oppi rakastamaan uimista. Aluksi olin tästä todella innoissani, mutta myöhemmin olen huomannut tämän vesi-intoilun johtaneen siihen, että nykyään poika sitten uiskenteleekin ihan joka paikassa, niin lätäköissä, ojissa kuin järvissäkin.

Astutusreissu Belgiaan tapahtui 3.8. Lähdimme Oonan kanssa ajelemaan aamulla aikaisin Brysselin alapuolelle pienelle paikkakunnalle nimeltä Horrues. Paikka jossa uros asui oli todella hieno, paljon peltoa ja maata koirien juosta vapaana, iso aidattu piha sekä tilavat ulkohäkit koirille. Paikka oli hyvin kaunis ja tunnelmallinen. Sinne olisi voinut vaikka itsekin muuttaa. Astutusreissu onnistui hyvin. Oona ja Galik tulivat keskenään oitis hyvin juttuun. Sekä reissusta jäi kaikin puolin positiivinen mieli.

Galik yritti kaikin tavoin flirttailla Oonalle.

"Katso kuinka komea mies minä olen"

Galik (pentueeni isä) oli luonteeltaan perus beauceron. Mielestään juuri sopivan kokoinen koira syliin ja nautti rapsutuksista sekä huomiosta.

Ja niin muutaman viikon jälkeen tästä palasimmekin koirinemme Suomen maahan ja pennut syntyivät :)

Oona G&G1

Eilen osallistuin Oonan kanssa paikalliseen toko-kokeeseen, Gedrag &Gehoorzaamheid 1, joka vastaa luokaltaan Suomen tottelevaisuuskokeiden avointa luokkaa. Pääsimme siis testaamaan meille uusia koesääntöjä sekä liikkeitä. Tuomarinamme toimi mies nimeltään Cor van Dort.

Kokeeseen pääsy oli todella tuskan alla, mistään ei meinannut löytyä koetta johon olisimme mahtuneet. Täällä kun pääsääntöisesti kokeita järjestetään vain omille koirakerholaisille ja ulkopuoliset pääsevät mukaan jos tilaa jää. Mutta kuten seuran etsimisessä myös kokeiden etsimisessä sitkeys palkittiin ja vihdoin löysimme kokeen johon pääsimme mukaan.

Oona siis osallistui kokeeseen juoksuisena ja tästä syystä jouduimme suorittamaan kokeen viimeisenä. Tämä käytäntö olisi hyvä olla myös Suomessa, kun harmittaa aina jättää kokeet väliin juoksuaikojen takia.

Seuraaminen oli pitkä, useine käännöksineen sekä juosten että normaalia vauhtia. Täyskäännöksiä paljon sekä peruuttaen seuraamista. Mutta Oonan seuraaminen oli parasta mitä hän on ikinä tähän mennessä kokeissa näyttänyt. Seuraamisen harjoittelut siis alkavat tuottamaan tulosta, vihdoin!

Paikalla makuun, liikkeestä istumisen sekä seisomisen neiti suoritti tasaisen varmasti. Ei mitään ongelmia näissä liikkeissä. Taas kerran, noudon "irti"-käskynä voisin käyttää sitä omaa käskyäni, enkä kaverin. Eihän koira osaa irroittaa käskyllä "Kiitos" jos sille on opetettu käsky "irti". Tästä tyhmästä muutaman pisteen menetyksestä saan syyttää ihan vain itseäni. Ruutuun Oona löysi hienosti ja vauhdilla, itse tein pienen virheen kun en heti tajunnut antaa "maahan"-käskyä. Vaan odotin niin, että neiti oli jo ylittänyt ruudun josta syystä jouduin toistamaan käskyn. Hyppy oli Oonalta hieno. Samoin myös luoksetulo, erittäin nopealla tahdilla. Kaukokäskyissä meillä oli hieman ongelmia vaihtojen kanssa, ensimmäiset vaihdot jäivät kokonaan suorittamatta. En tiedä mikä näissä on mennyt vikaan, ennen kun nuo kaukokäskyt ovat olleet liikkeitä vahvimmasta päästä. Mutta kun neiti vaihdot tekee, hän tekee ne hienosti. Ollenkaan etenemättä.

Liikkeiden välissä Oona oli jatkuvasti käskyn alla, koska täällä on tapana pitää koira koko kokeen ajan käskyn alla. Ja yllättävän hienosti neiti jaksoikin tämän, täytyy siis ottaa ihan Suomessakin tämä käyttöön. Se kun oikeasti näytti toimivan hyvin.

Saimme siis kokeesta tuloksen G&G1 ja hienon diplomin suorituksesta. Saimme samalla myös oikeudet siirtyä luokkaan G&G2 eli vastaavaan luokkaan kuin Suomen voittajaluokka. Suunnitelmissa onkin nyt siirtyä suoraan ylempään luokkaa ja toivoa, että löytäisimme täältä vielä kokeita joihin mahdumme.

Hienoa työtä Oonalta!

Uusia tuttavuuksia

Meidän neiti sai uuden kaverin, pienen ja suloisen kissavauvan.

Ensin hieman ihmeteltiin tätä pientä otusta, mutta jo seuraavassa hetkessä Oona hoivaili kissanpentua. Olisipa meidän neiti myöskin halunnut leikkiä kissan kanssa, mutta siinä vaiheessa piti jo hieman rauhoitella, sillä meno olisi voinut yltyä liian rajuksi.

Ja kuten olemmekin jo aiemmin todenneet niin Oonan mielestä mitä pienempi kaveri, sitä mukavampi kaveri.

Cant 3.7.2010

Lauantaina olimme Vehmersalmella Kuttukuun järjestämässä paimennustaipumustestissä. Tuomarinamme toimi Michel Pillard Ranskasta. Päivä oli pitkä ja kuuma, noin 30 astetta hellettä.

Testi koostui kahdesta osiosta, luonne- sekä paimennusosiosta. Ensimmäisessä osiossa testattiin käyttäytyminen vierasta ihmistä, vierasta esinettä sekä vieraita koiria kohtaan sekä koiran käyttäytyminen hihnassa sekä yksinjätettynä. Nämä kaikki meni Oonalta hyvin.

Tästä linkistä aukeaa Oonan luonneosiosta video, jossa koira jää ensin yksin tuomarin kanssa, etsii ohjaajan sekä palaa vapaana seuraten takaisin alkupaikkaan. Oonan jälkeen videolla näkyy myös Alin suoritus.

Seuraavana oli vuorossa lampaisiin tutustuminen aidan toiselta puolelta. Meidän neiti sitten yrittikin saada lampaita leikkimään kanssaan, lyömällä etupään maahan, peräpää ylhäällä ja haukkumalla. Mutta ei, lampaat eivät kiinnostuneet leikkikutsuista.

Tämän jälkeen pääsimmekin aitaukseen lampaiden kanssa. Ensin Oona tutkiskeli ympäriinsä eikä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ympärillä pyörivään lammaslaumaan, mutta pienen innostamisen jälkeen rupesi kiinnostus heräämään ja paimennus sujui hyvin. Tästä voit katsoa Oonan paimennusvideon.

Tässä ranskankielen taitoisille tuomarin antama arvostelu neitimme suorituksesta. Kuvaa klikkaamalla sen pitäisi aueta suurempana.

Paikalla oli myös Oonan emä Aluna ja samaan perheeseen kuuluva Ali-herra sekä Oonan veli Chili. Kaikki suorittivat paimennustaipumustestin sekä saivat hyvät arvostelut tuomarilta.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Chili-veli, Aluna-äippä sekä Oona

Päivään mahtui myös muita kummallisuuksia kuten tilan oma Barbie "mini"possu.

"Hei kato Chili, mikä toi on?"

Kaiken kaikkiaan mukava päivä, kiitoksia järjestäjille sekä kaikille paikalla olleille!

Siskon luona kylässä

Sunnuntaina meillä oli todella mukava päivä kun kävimme moikkaamassa Oonan Keravan siskoa Breetä. Tytöt tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään, eikä leikistä meinannut tulla loppua sitten millään.

Tutustumiseen riitti muutaman sekunnin pikanuuskaisu, jonka jälkeen molemmat tajusivat, että "toi toinenhan on melkeen samanlainen kuin mä". Siitä alkoikin hurja innostus sekä hyppely, eikä remmissä kävelystäkään meinannut tulla mitään. Menimme tyttöjen kanssa läheiselle pellolle missä molemmat saivat vapaina painiskella ja riehua.

Oona ja Bree tosiaan tulivat todella hyvin toimeen keskenään ja olivat samanluontoisia. Välillä riehuttiin ja juoksenneltiin pää viidentenä jalkana ympäri peltoa, toisinaan taas levättiin ja keräiltiin voimia. Tytöt juoksivat rintarinnan sekä joivat yhtäaikaa samasta vesikupista, harmikseni vain olin unohtanut oman kameran autoon, joten näitä tapahtumia emme saaneet ikuistettua kameralle.

Ja niin vei vierailu meidän neidin kaikki voimat. Loppuilta levättiin jalat kohti kattoa, ilme raukeana sekä tyytyväisenä, kuin ajatellen: "Ah, miten mukavaa, pian taas uusiksi."

Kohti aikuisuutta

Ja niin on meidän nuori neiti ottanut askeleen lähemmäs aikuisuutta. Nimittäin ensimmäiset juoksut alkoivat torstaina. Ja niinkuin aina niin myös nyt odotettu juoksuaika pääsi yllättämään, eikä oltu osattu varautua tähän hetkeen asiaankuuluvin varustein. Jouduimme siis turvautumaan vanhaan t-paitaan josta tuunasimme hienot väliaikaiset juoksusuojat.

Tänään vihdoin saimme hommattua kunnolliset juoksusuojat tytölle, jotka ovat varmasti paljon mukavammat Oonan päällä. Neiti ei onneksi välitä housuista ollenkaan vaan antaa niiden olla rauhassa yllään, ja itseasiassa tuntuu kuin Oona ihan odottaisi ulkoilun jälkeen, että housut puettaisiin takaisin hänen ylleen.

"Nää uudet housut on mageet ku ne on samanväriset ku mä ite niin niit ei ees huomaa. Ei tarvii hävetä mitään kirkkaankeltasii, jotka aivan huutaa kaikille, et tääl on juoksuinen narttu..."

Oonan käytös ei ole ainakaan vielä muuttunut juoksujen myötä, joka on erittäin hyvä asia. Ulkoillessa tietenkin hajut kiinnostavat entistä enemmän; jokaisen pylvään juurelle täytyisi pysähdellä haistelemaan jolloin lenkitkin kestävät kaksi kertaa kauemmin.

Syömisestä vielä sen verran, että parempaan päin ollaan menossa kokoajan. Vaihdoimme koiranruokaa muutama viikko taaksepäin joka maistui erinomaisesti pari ensimmäistä päivää, mutta senkin syöminen alkoi takkuilemaan. Meillä ei nimittäin toiminut se, että ruoka otetaan pois jos ei heti maita, vaan meillä kävi niin, että sitten oltiinkin kokoajan syömättä. Nyt taas kuitenkin on jo syöty kohtalaisella ruokahalulla.

Turkki kesäkuosiiin

Nyt tarkkana kaikki, jotka tuskastelevat koiran talvikarvan vaihtumista ja sitä, että karvoja löytyy joka paikasta.

Minä ainakin kuulun niihin edellä mainittuihin. Aloin jo tuskastua päivittäiseen imurointiin kun jatkuvasti löytyi karvapalloja nurkista, karvoja juuri tiskatuista astioista taikka avaamattomista margariini paketeista. Päivittäin sain olla karstaamassa Oonaa ulkona, mitättömin tuloksin: karstalla ei paljoa karvaa saanut irti. Oona ei myöskään pitänyt yhtään karstaamisesta vaan yritti jarkuvasti vempuloida itseään irti.

Ajattelin siis tuhlata ja ostaa kaikkien kehuman furminatorin. Olin kuullut kaikilta vain hyvää tästä kyseisestä vempaimesta, mutta silti olin hieman ennakkoluuloinen. Voiko muka olla olemassa sellainen harja joka todella poistaa kaikki irtokarvat ja vielä pienellä vaivalla? Ja voiko todella saada paahtoleivän pelkällä juustolla, ilman karvoja lisukkeina?

Kokeillessani furminatoria sain todeta, että vastaus aiemmin esittämiini kysymyksiin on: KYLLÄ! Harjasin Oonaa puolet siitä ajasta mitä karstalla ja lopputuloksena oli moninkertainen määrä irronnutta karvaa. Enkä ollut ainoa joka oli innoissaan uudesta laitteesta vaan myös Oona nautti harjaamisesta, eikä yrittänyt päästä pakoon. Wau, mikä ihmelaite!

"Onko hän sittenkin harlekiini beauceron, eikä musta punaisin merkein, vaiko kenties sittenkin lammas?"

Ihme kyllä, ei Oonasta sentään kaljua kaiken irronneen karva määrän jälkeen tullut. Mutta se on pakko sanoa, että nyt on imuri saanut olla kaapissa peräti neljä päivää koskemattomana. Ja kuten kuulin eilen eräästä suusta: "Oho, kyllä huomaa, ettei Oonasta enää niin paljoa karvaa irtoa kuin ennen, kun ei sukan pohjissa ollut yhtään karvoja."

Eli suosittelen kaikille lämpimästi, säästä imuriasi, itseäsi sekä koiraasi ;)

Vieraita kylässä

Tänään meillä kävi vieraita, Oonan lemppari ihmiskaverit, 3,5 vuotiaat kaksostytöt. Jos Oona saisi itse valita niin hän varmaan valitsisi heidät omistajikseen. Niin hulvatonta meno on aina tämän kolmikon tavatessaan. Välillä juostaan asuntoa ympäri koira joukon johtajana välillä taas koira perän pitäjänä.

Ihmislapset saavat katsella Oonan hampaita, tulla silittelemään kesken syönnin sekä viedä Oonan leluja. Oona ei välitä, hänen mielestään he ovat niin mukavia leikkikavereita.

Harmi, että kaikki kiva loppuu aina aikanaan.. niin myös koitti aika jolloin vieraiden täytyi lähteä kotiin päin.

"Hei, onks teidän ihan pakko lähtee jo menee.. meillä jäi leikit vielä kesken, kysykää jos saisitte viel pikkasen lisäaikaa.."

"No niin..sinne ne sitten meni. Tulkaa pian taas uudestaan!!"

Vieraiden viihdyttäminen vie kyllä voimat koiraltakin, Oonaa ei nimittäin ole näkynyt vähään aikaan ja kun kävin huhuilemassa neitiä niin siellähän se oli saunan lauteiden alla nukkumassa jalat kohti kattoa.. Voi auvoista elämää!!

No se on Oona tässä moi!

Mä kuulin kerran kun mun emäntä puhu, että meidän sohvaan täytyisi ostaa uusi päällinen kun edellinen on niin kauhee ja että uusi päällinen tulisi maksamaan enemmän kuin itsessään sohva. No tää mun emäntä on nyt ollut töissä ihan hirmu määrät (jopa 8h päivässä) niin ajattelin pikkasen auttaa säästämään rahaa ja aikaa.

Tosiaan kun olen ollut täällä kotosalla yksin niin mun on ollut pakko keksiä jotain tasoistani tekemistä itselle, jotta aika kuluisi nopeammin. Ja kun tää sohvaprojekti tuli esille niin siitähän mä keksinkin. Mä oon päättänyt vähän muotoilla tota sohvan päällistä uuteen uskoon. Musta siitä on tullut tosi magee ja ainakin se on uniikki, ei varmast kellään muulla ole samanlaista. Ja eikö nykypäivänä tällainen epätasaisuus ole vähän niinkuin muotia?? Mitä mieltä te olette?

Valitettavasti emäntä ei kauheesti tykännyt mun ideasta. No mut mä oon silti ylpee tuotoksestani.

Kultaisia muistoja

Näin sunnuntain kunniaksi ajattelimme hieman muistella menneitä ja Oonan kasvuvaiheita pikkupennusta hienoksi sekä komeaksi junnuksi.

Mahtavista mahtavin äippä Aluna Warrior Soul sekä 7 pientä vipeltäjää. Onko meidänkin Oona ollut joskus noin pieni? Kuvassa pennut kolmen viikon ikäisiä.

"Minä olen niin hurmaava, ei kukaan voi suloisuuttani vastustaa."

Paljon mukavampia leikkikaluja olivat pienten ihmislasten lelut, omat vinkulelut saivat silloin jäädä aloilleen kun oli näköpiirissä paljon kiinnostavampia KIELLETTYJÄ leluja.

"Hui, vapise oi suuri pallo. Täältä tulee hurja peto." Kuvassa Oona kahdeksan viikon ikäinen.

Ennen lumien tuloa ehdimme hieman harjoitella jäljen alkeita. Pääsääntöisesti makkararuutua, mutta myös muutaman metrin pituisia matkoja jäljestimme. Videolla Oona 10 viikon ikäisenä harjoittelemassa ensimmäisiä kertoja jäljen alkeita.

Oona 11 viikon ikäinen.

Oona 15 viikkoa ja erittäin onnistunut poseeraus neidiltä.

Videolla Oona 18 viikon ikäinen. Kotona pientä tokoilua. Mielestäni erittäin hyvin on tyttö osannut jo noinkin nuorena, mutta asiaan varmaan vaikuttaa se, että aloitimme treenailun leikin varjolla, päivittäin hieman harjoittelua, mutta kävimme myös pentuna Koirakoulu Kompassin pentukurssilla ja siitä jatkoimme junnutokokurssille. Kouluttajanamme molemmille kursseilla oli Anneli, kiitoksia hänelle. Olimme erittäin tyytyväisiä kursseihin :)

Talvisia tunnelmia

Vihdoinkin ovat pakkaset ruvenneet hellittämään ja aurinkokin on muutamana päivänä paistanut hyvinkin lämpimästi. Tästä talvisesta ihmeestä onkin meidän perheessä otettu kaikki ilo irti.

Koirastakin huomaa, että hän nauttii täysin rinnoin lumesta ja kauniista aurinkoisesta ilmasta. Mutta onhan se paljon mukavampaa nyt kun ei enää tassut palele. "Ah, tämä se vasta on elämää.."

"Lumessa pyöriminen on niin mukavaa. Hei, kattokaa mä teen lumienkeleitä!"