Pentumaisia kuulumisia

Niin alku vuosi tuli ja kului älyttömän hurjaa vauhtia. Oonan sekä Manun kanssa jatkoimme IPO harrastusta Hollannin mailla ja Oona kehittyi lajissa niinkin hyväksi, että olisi kisakentät kutsuneet syksyllä ellei suunnitelmissa olisi ollut neidin astutus. Saimme taitavan maalimiehen avuksemme, joka on aiemmin Nord-Hollandin paras maalimies palkinnon ansainnut. Hänen opissaan oli loistavaa jatkaa harrastusta. Siispä suunnitelmissamme onkin jatkaa harrastusta pentujen jälkeen ja jospas sitä ensi vuoden puolella pääsisi kokeilemaan kisakenttiäkin, hurjaa!

Tosiaan, Oonan juoksuja odottelimme kauan ja hartaasti ja vihdoin ja viimein tuo odotettu päivä sitten koittikin.

Hurautimme autolla Hollannin mailta Belgian puolelle astuttamaan Oonan mahtavalla uroksella Galik Du Diable de Morval, tästä pääsee Galikin kennelin sivuille (huom! sivut vain ranskankieliset). Galik on oikein oiva mies, mahtavalla luonteella sekä äärettömän kauniilla ulkonäöllä varustettuna. Heti ensimmäisenä kun kurvasin heidän pihaansa Galik juoksi syliini rapsutettavaksi. Galik on saavuttanut Ranskassa beauceronien jalostustarkastuksessa Recommande cot4, joka on paras tulos jonka sieltä voi koiralleen napata.

Oonahan on mahtavan tasaisella luonteella varustettu beauceron narttu, jolla riittää taipumuksia harrastukseen kuin harrastukseen. Itse olen hänen kanssaan puuhaillut tottista, IPOa, PK-jälkeä sekä kaikkea muuta kivaa ja jännää. Oonan tuloksiin pääsee tutustumaan tästä.

Astutuksesta alkoikin jännittävä odotus, tuleeko pentuja ja kuinka paljon. Viimein pääsimme käymään ultrassa ja sieltähän se varmistui, pentuja on tulossa. Ultrassa näkyi vähintään 6 pentua.

Nyt Oona on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että sieltä saattaa olla odotettavissa ehkäpä enemmänkin pentuja. Kaikki pennut tullaan luovuttamaan rekisteröityinä, säännöllisesti madotettuina, eläinlääkärin tarkistamina sekä sirutettuina. Ja mukavan pentupaketin sekä -kansion kera, joka sisältää hoito-ohjeet sekä muuta hyödyllistä tietoa ja tietenkin kasvattajan antama ympärivuorokautinen tuki ja turva, joten uuden omistajan ei tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi uuden pennun kanssa.

Pennuista odotetaan loistavia, tasapainoisia harrastuskoiria mahtavalla sukutaululla varustettuna. Tämä pentue tuo Suomeen uudehkoa beauceron linjaa.

Laskettu aikahan neidillämme on siis tällä kuluvalla viikolla. Nyt neiti on levossa ja hemmottelemme tulevaa äitiä urakalla.

Jännittäviä aikoja!

Jos siis kiinnostusta pentuja kohtaan, voi allekirjoittaneelle siis minulle joko soitella tai laitella sähköpostia. Puhelinnumeroni on 045-6735782 ja sähköposti osoitteeni: kati.pirinen@gmail.com

Hondensport en Sporthonden

Tänään taas kun kyseessä oli sunnuntai alkoi aamumme aikaisin. Ja jatkui monen tunnin treenailulla, 3 erilaiset treenit.

Manu sai ajaa taas U:n muotoisen jäljen, jäljellä paljon makkaraa. Alussa ajoi jälkeä hienosti ja varmasti, ensimmäisen kulman meni hienosti. Seuraavalla pätkällä nurmi oli lyhyttä, joten joutui tässä keskittymään tarkasti. Vauhti oli tällä kertaa sopiva, mutta pari kertaa tarvitsi poika tukea jäljen ajossa. Ei tainnut pitkä tauko tänä vuonna jäljen ajossa tehdä pojalle hyvää, mutta pikku hiljaa taas parempaan päin. Manulla jäljen päässä esine, jolle kävi maahan, pienen muistutuksen kera. Mutta Manu onneksi tykkää jäljestää, joten motivaatiosta ei ole pulaa. Ainoastaan tarkkuutta tarvitsemme lisää.

Jäljellä Oonalle paljon kulmia ja sekä ennen kulmia että niiden jälkeen paljon makkaraa. Neiti ajoi jäljen paremmin kuin koskaan täällä ollessa. Hyvällä vauhdilla tarkasti, ei ollenkaan pyörimistä kulmissa vaan kääntyi varmana. Myös Oonan pää pysyi kokoajan maassa. Jäljen päässä myös Oonalla esine, jolle kävi maaten. Ei kylläkään nopeasti, mutta ilmaisi oikealla tavalla kuitenkin ilman apuja. Tässä sain muilta kommentteja, että olin koko jäljen ajon etsinyt seuraavaa kulmaa, enkä luottanut koiraani. Kuulemma tähän koiraan minun tulisi luottaa, koska se tietää mitä tekee. Joten pois turhat päänkääntelyt minulta.

Ja koska tajusin aiheuttaneeni väärinkäsityksiä kertomalla että ajamme peltojälkeä niin korjaankin asian samantien. Ajamme kylläkin jälkeä pellolla, mutta erikoisjäljen eli FH:n sääntöjen mukaan. Emme siis vain harjoittele tekemällä suojelukokeen vaatimaa jälkeä. Vaan teemme jäljille mahdollisimman paljon kulmia (kulmat myöskään eivät aina ole 90 astetta), kaaria, esineitä useita, vaihtelevaa maastoa sekä ojien ylityksiä. Myös tänään käytimme Oonan vanhaa jälkeä hyväksi toiselle koiralle ja saimme siitä harhajälkiä.

Manulle hieman tottisteluja jäljen ajon jälkeen. Tänään keskityimme enemmän liikkeestä istumiseen, se kun ei ole pojalla yhtä vahva kuin muut jäävät liikkeet. Myös hyppyä harjoittelimme hieman. Paikalla makuussa Manulle aiheutettiin lisää häiriöitä treenikavereiden huudellessa käskyjä vieressä, eihän tässä ollut hätää, kun he huutelivat käskyjä hollanniksi. He myös kiersivät Manua paikalla makuun aikana. Poika ei häiriintynyt näistä ollenkaan vaan pysyi varmana aloillaan.

Seuraavaksi Manu pääsi vielä treenailemaan puruja. Aloittelimme patukalla, josta pentuhihaan ja vielä pääsimme siirtymään astetta ylemmäs, junior hihaan. Manu puri siihen hienosti, kesti vedättämisen, piti otteensa ollenkaan maistelematta ja taisteli hihasta. Sai monta onnistunutta suoritusta näin. Kaikki tulivat jälkeenpäin kertomaan kuinka onnistuneet treenit saimme pojalle. Hienoa, Manu siis kehittyy hyvää vauhtia.

Oonalta siis tottikset sekä purut tällä kertaa jäivät välistä juoksujen takia. Olisin saanut ottaa niitä kyllä, mutta myös tauko eilisen kokeen jälkeen tekee ihan hyvää.

Kotona kylläkin harjoittelin Oonan kanssa ruutuun lähettämistä sekä tunnistusnoutoa. Tunnarin harjoittelemisen aloitimme siis vasta eilen tosissaan. Aiemmin olen vain hieman pohjustusta tehnyt tälle suoritukselle. Ja tänään sain Oonan jo kaksi kertaa noutamaan oikean kapulan kaikkien kuuden kapulan joukosta. Siihen sai jäädä neidin tokoilut tältä päivältä.

Ainiin ja loppu huomiona.. Olen päässyt Manun kanssa meidän seuran ensi vuoden kalenteriin. Hieno kuva löytyy sieltä! :)

Kuva Suomesta, noin viikkoa ennen lähtöä Hollantiin. Väsyneet koirat. Samanlaiset tunnelmat on meillä täällä tälläkin hetkellä tämän päivän jälkeen.

Oona G&G1

Eilen osallistuin Oonan kanssa paikalliseen toko-kokeeseen, Gedrag &Gehoorzaamheid 1, joka vastaa luokaltaan Suomen tottelevaisuuskokeiden avointa luokkaa. Pääsimme siis testaamaan meille uusia koesääntöjä sekä liikkeitä. Tuomarinamme toimi mies nimeltään Cor van Dort.

Kokeeseen pääsy oli todella tuskan alla, mistään ei meinannut löytyä koetta johon olisimme mahtuneet. Täällä kun pääsääntöisesti kokeita järjestetään vain omille koirakerholaisille ja ulkopuoliset pääsevät mukaan jos tilaa jää. Mutta kuten seuran etsimisessä myös kokeiden etsimisessä sitkeys palkittiin ja vihdoin löysimme kokeen johon pääsimme mukaan.

Oona siis osallistui kokeeseen juoksuisena ja tästä syystä jouduimme suorittamaan kokeen viimeisenä. Tämä käytäntö olisi hyvä olla myös Suomessa, kun harmittaa aina jättää kokeet väliin juoksuaikojen takia.

Seuraaminen oli pitkä, useine käännöksineen sekä juosten että normaalia vauhtia. Täyskäännöksiä paljon sekä peruuttaen seuraamista. Mutta Oonan seuraaminen oli parasta mitä hän on ikinä tähän mennessä kokeissa näyttänyt. Seuraamisen harjoittelut siis alkavat tuottamaan tulosta, vihdoin!

Paikalla makuun, liikkeestä istumisen sekä seisomisen neiti suoritti tasaisen varmasti. Ei mitään ongelmia näissä liikkeissä. Taas kerran, noudon "irti"-käskynä voisin käyttää sitä omaa käskyäni, enkä kaverin. Eihän koira osaa irroittaa käskyllä "Kiitos" jos sille on opetettu käsky "irti". Tästä tyhmästä muutaman pisteen menetyksestä saan syyttää ihan vain itseäni. Ruutuun Oona löysi hienosti ja vauhdilla, itse tein pienen virheen kun en heti tajunnut antaa "maahan"-käskyä. Vaan odotin niin, että neiti oli jo ylittänyt ruudun josta syystä jouduin toistamaan käskyn. Hyppy oli Oonalta hieno. Samoin myös luoksetulo, erittäin nopealla tahdilla. Kaukokäskyissä meillä oli hieman ongelmia vaihtojen kanssa, ensimmäiset vaihdot jäivät kokonaan suorittamatta. En tiedä mikä näissä on mennyt vikaan, ennen kun nuo kaukokäskyt ovat olleet liikkeitä vahvimmasta päästä. Mutta kun neiti vaihdot tekee, hän tekee ne hienosti. Ollenkaan etenemättä.

Liikkeiden välissä Oona oli jatkuvasti käskyn alla, koska täällä on tapana pitää koira koko kokeen ajan käskyn alla. Ja yllättävän hienosti neiti jaksoikin tämän, täytyy siis ottaa ihan Suomessakin tämä käyttöön. Se kun oikeasti näytti toimivan hyvin.

Saimme siis kokeesta tuloksen G&G1 ja hienon diplomin suorituksesta. Saimme samalla myös oikeudet siirtyä luokkaan G&G2 eli vastaavaan luokkaan kuin Suomen voittajaluokka. Suunnitelmissa onkin nyt siirtyä suoraan ylempään luokkaa ja toivoa, että löytäisimme täältä vielä kokeita joihin mahdumme.

Hienoa työtä Oonalta!

Tiistai-illan treenailuja

Tiistaina oli taas koiratreenien aika. On käynyt yllättävän hyvä tuuri noiden treeniaikojen suhteen kun aina on ollut suhteellisen hyvä keli treenatessamme. Tiistainakin satoi päivällä, paikoin runsaastikin, mutta illan tullessa sade lakkasi ja ilma oli mitä mainioin.

Manun kanssa taas seuraamisen tempoja, jääviä, A-estettä sekä paikalla makuuta. Seuraaminen edelleen todella hienoa eri nopeuksissa sekä käännöksissä. A-estettä harjoiteltiin vain kontakteja ja ne meni hienosti. Paikalla makuussa harjoiteltiin koiran kiertoa, muuten meni hyvin, mutta kun kävelin harppoen koiran ympäri ei poika enää pysynytkään vaan lähti mukaani. Tätä siis harjoittelin niin, että sain senkin onnistumaan.

Oonan kanssa taas pieniä pätkiä seuraamista myös henkilöryhmää. Siis aivan uskomatonta, mutta meidän seuraaminen on parantunut huimasti viime aikoina. Myös neidille jääviä, liikkeestä maahanmenossa harjoiteltiin suoruutta, jotta saadaan se paljon nopeammaksi ja onnistuimme saamaan treenien aikana muutaman onnistuneen suorituksen. Hyppynoutoa harjoittelimme kera pallon, pari kertaa pois päin hypätessään päätti kiertää esteen, mutta apujoukkojen saavuttua esteen laidoille ymmärsi neitikin hypätä molempiin suuntiin. Vauhti ja nouto hyvät. Sainkin nyt ohjeeksi jokaisen treenikerran lopuksi ottaa muutaman kerran hyppäämistä. Tällä kerralla Oonan vire oli huipussaan, teki innolla ja suoritti liikkeitä nopeasti, aivan mahtavaa oli työskennellä neidin kanssa tänään. Maalimiehemme, joka oli seuraamassa harjoittelua totesi yllättäen "Wau, toi on todella hienoa, näkee, että koira osaa. Ja se mikä on parasta; koira nauttii sun kanssa tekemisestä ja työskentelee vain ja ainoastaan sulle. Sä voit kyllä hyvin osallistua tuon kanssa IPO1-kokeeseen" No, kuten kaikki tiedämme ei Oona ole samanlainen aina ollut tai siis tällainen se on nyt enemmän tai vähemmän ollut täällä Hollannissa ollessamme, mutta ei Suomessa. Joko neidillä on siis tilapäinen häiriö jossain tai sitten olen onnistunut vihdoin ja viimein tekemään treeneistämme paljon motivoivampia (ja se magneettipallo, pakko edelleen kehua, se on Oonan palkka #1). Ja se koe, se IPO1.. no, meillä on aika paljon vielä hiottavaa noissa kokeen muissa osissa.

Purutreenit olivat edessä seuraavaksi. Manu saikin olla ensimmäinen. Mahtavaa, herra on taas kehittynyt mielettömästi. Tällä kertaa ei hakenut enää ollenkaan tukea minulta, keskittyi vain ja ainoastaan maalimieheen. Saatuaan otteen patukasta, piti siitä tiukasti eikä helpolla luovuttanut patukkaa. Kesti myös vedättämisen, eli taisteli patukasta kunnolla. Maistelu oli poissa ja taas juostiin autolle asti voittajina.

Myös Oona pääsi mukaan puruihin. Itseasiassa, jos minulta olisi kysytty, olisin jättänyt neidiltä treenauksen väliin, koska en ajatellut siitä löytyvän kuitenkaan potentiaalia. Mutta koska neiti laitettiin automaattisesti listalle, päätin kokeilla, eipä siitä minulle mitään haittaakaan olisi. Alussa taas neiti tarvitsi hieman tukea minulta, mutta nopeasti ryhtyi jo hyökkimään kohti maalimiestä ja saatuaan patukan taisteli siitä, eikä taaskaan hevillä irroittanut otettaan. Ja kun juoksutin Oonaa maalimiehen läheltä, kun tämä olisi leikkinyt neidin kanssa, tekikin Oona mahtavia väistöliikkeitä "tämä on minun ja tätä et minulta vie". Paljon oli siis tyttö kehittynyt ensimmäisestä kerrasta, ehkä hänessä sittenkin on jotain potentiaalia. Vahvistettava kyllä edelleenkin sitä vieraiden kanssa leikkimistä.

Illalla kotiin tullessani huomasin Oonan aloittaneen juoksuajan.. hmm, ei ollenkaan hyvää saumaan. Tai no, koskas ne nyt ikinä tulisivatkaan juuri hyvänä hetkenä. Pentuja ei kuitenkaan vielä näistä juoksuista ole tulossa, odottelemme seuraaviin jolloin saamme kesäpentuja. Tähän mennessä olen ollut yhteydessä mahdolliseen tulevaan pentueen isän omistajaan, mutta en ole vielä ehtinyt käydä tapaamassa heitä. Kaikki aikanaan ja lisää tästä aiheesta taas kun tiedän enemmän.

Elämää nartun ja uroksen kanssa

Kuinka se on mahdollista? Miten hoidat juoksuajat jos molemmat ovat leikkaamattomia? Meneekö toinen jonnekin hoitoon?

Sain hirmu tulvan kysymyksiä kaikilta. Vastasin vain, että "Sittenhän sen näkee mitä tuleman pitää." En todellakaan osannut odottaa mitä olisi edessä, vahinkoahan ei missään nimessä saanut päästä tapahtumaan. Ajattelin, että kyllähän siitä selvitään...

Ja nyt vihdoin muutama viikko takaperin koitti se odotettu aika, se juoksuaika. Alku oli helppo, uros kiinnostui hirveästi nartusta, mutta kun narttuni oli niin kovin kärttyinen ei se päästänyt urosta alkuvaiheessa ollenkaan lähelleen. Ensimmäinen viikko sujui näin.

En uskaltanut kellekään sanoa kuinka helposti meillä on mennyt. Kasvattajalle vahingossa mainitsin ohimennen, johon sainkin heti toppuuttelut, "Odotas vain.."

Toisella viikolla ilmeni yksi vaikeus. Olin nimittäin yksinollessaan eristänyt koirat toisistaan, mutta niin, että näköyhteys edelleen säilyi. Tämä oli virhe! Uros kun alkoi kaikessa yksinöisyydessään kaivata kovastikin narttuni seuraan, niin kovasti, että oli lauleskellut serenadia narttuni lumoamiseksi.

Tämä loppui lyhyeen. Vaikka narttu ehkä lumoutuikin niin naapurit eivät. Nyt poika toiseen huoneeseen ilman näköyhteyttä.

Kun minä olin kotona pidin koirat samassa tilassa, jatkuvan tarkkailun alla tietenkin. Tuolloin ei ollut mitään ongelmia, pystyin huoletta pitämään koirat yhdessä. Tämä oli suuri helpotus, sillä olin jo kovasti pähkäillyt kumpi saa milloinkin olla samassa tilassa minun kanssani. Ulkona en voinut molempia päästää yhtä aikaa vapaaksi, siinä en koiriini luottanut, vaan vuorotellen päästin niitä vapaana juoksemaan.

Näin elimme sen kolmisen viikkoa ja yhtäkkiä huomasin juoksujen loppuneen ja narttu pystyi palaamaan mukaamme arkiaskareisiin.

Eli nyt voin kokemusta viisaampana vastata ihmisten esittämiin kysymyksiin. Nartun ja uroksen elo saman katon alla ainakin meillä käy todella helposti. Tietenkin sanomassani pitää muistaa pieni varaus; nämä olivat uroksen kokemat ensimmäiset juoksut ja urokseni on vielä nuori, tällä hetkellä vielä alle vuoden. Joten en tiedä onko seuraava kerta pahempi...

Hallo!

Nyt, koska asia on vihdoin varmistunut voimme paljastaa sen myös teille, meistä tulee syksyllä maailmanmatkaajia kun pakkaamme laukkumme ja lähdemme kohti Alankomaita. Siellä pieneen paikkaan nimeltä Wageningen. Reissun päällä viivymme vähintään puoli vuotta. Ajatus lähti pienestä hassusta heitosta. Seuraavaksi suunnittelimmekin jo lähtevämme ulkomaille kouluttamaan koirillemme syövän tunnistusta. Ajatuksen jouduimme hylkäämään kun ainoat maat mistä löysimme mahdollisuuden kyseiseen koulutukseen olivat Ruotsi sekä Japani. Ruotsiin muutto ei tällä hetkellä houkutellut sen takia, jotta on niin samankaltainen maa kuin Suomi. Japani taas olisi kiehtonut, mutta sinne on niin kamalan hankala matkustaa koiran kanssa. Ja taitaapa Japaniin olla rajoituksiakin koirien määrän suhteen. Päätimme siis pysyä Euroopan sisällä, koirien kanssa matkustamisen helppouden takia. Vaihtoehtoina oli loppuvaiheessa Belgia ja Hollanti. Hollanti varmistui paikaksi loppujen lopuksi sen takia, että kaveri pääsi paikalliseen yliopistoon opiskelemaan. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin lähteä koirien kanssa harrastamaan paikallisten koiraharrastajien kanssa ja pääsee tutustumaan Hollannin koirankoulutusmetodeihin.

Oona aloitti vihdoin juoksut, kovasti niitä jo odottelinkin. Oikeastaan hyvään aikaan (kerrankin!). Onpahan sitten koko kevät ja kesä aikaa rauhassa harrastaa ja kisata. Suunnittelinkin kohta taas palaavani kisakentille. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Manu senkuin kasvaa ja vahvistuu. Tällä hetkellä poika saa painaa kovasti töitä toimien demokoirana, Oonaa kun en treenipaikoille tällä hetkellä voi viedä. Mutta edelleen kaikessa tekemisessä on säilynyt mahtava tekemisen ilo. Poika todella rakastaa työskennellä.

Viime päivinä olemme harjoitelleet remmikäytöstä. Alussa tuntui turhauttavalta kuljettaa kahta suurta koiraa, toisen kilpaillessa etupäästä ja toisen hyppiessä sekä pomppiessa toisen niskaan samalla. Kyllä, se on haastavaa opettaa 10 kuukauden ikäiselle koiralle remmikäytöstä, kun on saanut koko pienen ikänsä olla vapaana. Mutta kovalla päättäväisyydellä sekä määrätietoisuudella olen saanut hurjia tuloksia kovin pienessä ajassa. Nykyään molemmat kävelevät kauniisti rinnakkain, remmit löysällä (tottakai edelleen välillä joudun muistuttamaan kuinka kävellään kauniisti). Mutta matkamme ei etene senttiäkään vetämällä.

Täällä alkaa lumet pikkuhiljaa sulamaan. Tänään iltalenkillä ensimmäisen kerran pitkään aikaan kävi mielessäni ajatus: "Hmm, tännehän pystyy alkaa tallailemaan koirille jälkeä..."

Koirien kuulumisia

Nyt tässä uskaltaa vihdoin mainita ja hehkuttaa asiaa: Oonan katkenneen kynnen tilalle on jo kasvanut uusi kaunis kynsi. Mutta ollaanpas sitä hoidettukin kunnolla, suojattu ja huuhdeltu ahkerasti. Välillä tuntui aivan toivottomalta kun näytti ettei kynnelle tapahdu yhtään mitään kunnes yhtäkkiä huomasimme pienen kynnen pään.

Katkennut kynsi on kuvassa vasemman puoleisin. Hieman heikosti kuvassa näkyy, mutta siellä on noin sentin pituinen uusi kynnen alku.

Neitimme on aloittanut myös juoksuajan, josta johtuen ollaan oltu hieman kärttyisiä meidän pikku termiitille. Mutta osasipas taas hyvään saumaan tulla tuo juoksuaika kun Manukin on vielä niin pieni eikä ymmärrä mitään sen päälle.

Manu kasvaa hurjaa vauhtia, korkeutta on tullut aivan huomaamatta ihan hirmuisesti ja painokin noussut tasaisesti kilo viikossa. Sisäsiistiksikin ollaan opittu tässä aivan huomaamatta. Ulos pyydetään vinkumalla oven edessä, myös yöllä. Mutta nämä ihmiset jotka ovat uskomattomia unikekoja eivätkä välttämättä herää pienokaisen pyyntiin on meillä koirat alkaneet tiimityöskennellä; Manu vinkuu ovella ja Oona tulee tökkimään kuonollaan meitä niin kauan, että heräämme, "Hei haloo, vauva itkee, nyt ylös."

Tänään kävimme ajamassa koirille jälkeä. Oonalle metsässä ja kulmia. Hienosti meni neidillä ja pysyi jäljellä hyvin. Myös Manulle teimme ensimmäistä kertaa jäljelle kulman ja vihdoin olin muistanut ottaa kamerankin mukaan, joten sain kuvattua pojan hienon suorituksen. Olisin kuvannut myös Oonan jäljen, mutta pimeys oli ehtinyt hiipiä jo sen verran, että videolla ei näkynyt kuin musta möykky mustalla taustalla. Video löytyy taas youtubesta kun tänne blogiin lataaminen ei onnistunut ja kuvanlaatukaan ei ole mikään kehuttava kun tosiaan alkoi olla jo sen verran pimeää, mutta kyllä siitä ihan hyvin näkee Manun loisto suorituksen. Video avautuu tästä.

Loman aikana ehdimme myös puuhailla paljon muutakin. Kävimme suurella porukalla uimassa, jopa minäkin uskaltauduin koirien kanssa uimaan. Oonan kanssa uiminen ei kylläkään ollut mikään miellyttävä kokemus kun neiti ui päälle ja raapi ihoni rikki räpiköidessään. Manukin uskaltautui uimaan pientä matkaa. Sienimetsätkin kolusimme, mutta emme saaneet opetettua koiria kanttarellikoiriksi kun metsät olivat aivan tyhjänä sienistä. Mustikkametsällä taas kävi päinvastoin, koirat tajusivat nopeasti, että kerään mustikoita joten kisasimme kuka kerää nopeammin marjat varvuista: Minä sankoon vai koirat suuhunsa.

Oonan kanssa tottistreeneissä olemme keskittyneet seuraamisen hiomiseen. Pikkuhiljaa ja hirmu määrällä kärsivällisyyttä siitä saadaan parempi. Manulle taas peruskäskyjen opetteluja, jotka alkavat jo olla aika mukavasti hanskassa, tietenkin vielä namin voimalla.

Kohti aikuisuutta

Ja niin on meidän nuori neiti ottanut askeleen lähemmäs aikuisuutta. Nimittäin ensimmäiset juoksut alkoivat torstaina. Ja niinkuin aina niin myös nyt odotettu juoksuaika pääsi yllättämään, eikä oltu osattu varautua tähän hetkeen asiaankuuluvin varustein. Jouduimme siis turvautumaan vanhaan t-paitaan josta tuunasimme hienot väliaikaiset juoksusuojat.

Tänään vihdoin saimme hommattua kunnolliset juoksusuojat tytölle, jotka ovat varmasti paljon mukavammat Oonan päällä. Neiti ei onneksi välitä housuista ollenkaan vaan antaa niiden olla rauhassa yllään, ja itseasiassa tuntuu kuin Oona ihan odottaisi ulkoilun jälkeen, että housut puettaisiin takaisin hänen ylleen.

"Nää uudet housut on mageet ku ne on samanväriset ku mä ite niin niit ei ees huomaa. Ei tarvii hävetä mitään kirkkaankeltasii, jotka aivan huutaa kaikille, et tääl on juoksuinen narttu..."

Oonan käytös ei ole ainakaan vielä muuttunut juoksujen myötä, joka on erittäin hyvä asia. Ulkoillessa tietenkin hajut kiinnostavat entistä enemmän; jokaisen pylvään juurelle täytyisi pysähdellä haistelemaan jolloin lenkitkin kestävät kaksi kertaa kauemmin.

Syömisestä vielä sen verran, että parempaan päin ollaan menossa kokoajan. Vaihdoimme koiranruokaa muutama viikko taaksepäin joka maistui erinomaisesti pari ensimmäistä päivää, mutta senkin syöminen alkoi takkuilemaan. Meillä ei nimittäin toiminut se, että ruoka otetaan pois jos ei heti maita, vaan meillä kävi niin, että sitten oltiinkin kokoajan syömättä. Nyt taas kuitenkin on jo syöty kohtalaisella ruokahalulla.