torstai 18. lokakuuta 2012

Tiistai-illan treenailuja


Tiistaina oli taas koiratreenien aika. On käynyt yllättävän hyvä tuuri noiden treeniaikojen suhteen kun aina on ollut suhteellisen hyvä keli treenatessamme. Tiistainakin satoi päivällä, paikoin runsaastikin, mutta illan tullessa sade lakkasi ja ilma oli mitä mainioin.

Manun kanssa taas seuraamisen tempoja, jääviä, A-estettä sekä paikalla makuuta. Seuraaminen edelleen todella hienoa eri nopeuksissa sekä käännöksissä. A-estettä harjoiteltiin vain kontakteja ja ne meni hienosti. Paikalla makuussa harjoiteltiin koiran kiertoa, muuten meni hyvin, mutta kun kävelin harppoen koiran ympäri ei poika enää pysynytkään vaan lähti mukaani. Tätä siis harjoittelin niin, että sain senkin onnistumaan.


Oonan kanssa taas pieniä pätkiä seuraamista myös henkilöryhmää. Siis aivan uskomatonta, mutta meidän seuraaminen on parantunut huimasti viime aikoina. Myös neidille jääviä, liikkeestä maahanmenossa harjoiteltiin suoruutta, jotta saadaan se paljon nopeammaksi ja onnistuimme saamaan treenien aikana muutaman onnistuneen suorituksen. Hyppynoutoa harjoittelimme kera pallon, pari kertaa pois päin hypätessään päätti kiertää esteen, mutta apujoukkojen saavuttua esteen laidoille ymmärsi neitikin hypätä molempiin suuntiin. Vauhti ja nouto hyvät. Sainkin nyt ohjeeksi jokaisen treenikerran lopuksi ottaa muutaman kerran hyppäämistä. Tällä kerralla Oonan vire oli huipussaan, teki innolla ja suoritti liikkeitä nopeasti, aivan mahtavaa oli työskennellä neidin kanssa tänään. Maalimiehemme, joka oli seuraamassa harjoittelua totesi yllättäen "Wau, toi on todella hienoa, näkee, että koira osaa. Ja se mikä on parasta; koira nauttii sun kanssa tekemisestä ja työskentelee vain ja ainoastaan sulle. Sä voit kyllä hyvin osallistua tuon kanssa IPO1-kokeeseen" No, kuten kaikki tiedämme ei Oona ole samanlainen aina ollut tai siis tällainen se on nyt enemmän tai vähemmän ollut täällä Hollannissa ollessamme, mutta ei Suomessa. Joko neidillä on siis tilapäinen häiriö jossain tai sitten olen onnistunut vihdoin ja viimein tekemään treeneistämme paljon motivoivampia (ja se magneettipallo, pakko edelleen kehua, se on Oonan palkka #1). Ja se koe, se IPO1.. no, meillä on aika paljon vielä hiottavaa noissa kokeen muissa osissa.


Purutreenit olivat edessä seuraavaksi. Manu saikin olla ensimmäinen. Mahtavaa, herra on taas kehittynyt mielettömästi. Tällä kertaa ei hakenut enää ollenkaan tukea minulta, keskittyi vain ja ainoastaan maalimieheen. Saatuaan otteen patukasta, piti siitä tiukasti eikä helpolla luovuttanut patukkaa. Kesti myös vedättämisen, eli taisteli patukasta kunnolla. Maistelu oli poissa ja taas juostiin autolle asti voittajina.

Myös Oona pääsi mukaan puruihin. Itseasiassa, jos minulta olisi kysytty, olisin jättänyt neidiltä treenauksen väliin, koska en ajatellut siitä löytyvän kuitenkaan potentiaalia. Mutta koska neiti laitettiin automaattisesti listalle, päätin kokeilla, eipä siitä minulle mitään haittaakaan olisi. Alussa taas neiti tarvitsi hieman tukea minulta, mutta nopeasti ryhtyi jo hyökkimään kohti maalimiestä ja saatuaan patukan taisteli siitä, eikä taaskaan hevillä irroittanut otettaan. Ja kun juoksutin Oonaa maalimiehen läheltä, kun tämä olisi leikkinyt neidin kanssa, tekikin Oona mahtavia väistöliikkeitä "tämä on minun ja tätä et minulta vie". Paljon oli siis tyttö kehittynyt ensimmäisestä kerrasta, ehkä hänessä sittenkin on jotain potentiaalia. Vahvistettava kyllä edelleenkin sitä vieraiden kanssa leikkimistä.

Illalla kotiin tullessani huomasin Oonan aloittaneen juoksuajan.. hmm, ei ollenkaan hyvää saumaan. Tai no, koskas ne nyt ikinä tulisivatkaan juuri hyvänä hetkenä. Pentuja ei kuitenkaan vielä näistä juoksuista ole tulossa, odottelemme seuraaviin jolloin saamme kesäpentuja. Tähän mennessä olen ollut yhteydessä mahdolliseen tulevaan pentueen isän omistajaan, mutta en ole vielä ehtinyt käydä tapaamassa heitä. Kaikki aikanaan ja lisää tästä aiheesta taas kun tiedän enemmän.