keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Treenailua Hollannin maalla


Nyt koska taas niin paljon on ehtinyt tapahtua on myös hyvä kirjoitella välillä tänne. Ei siis ole Hollannin elämä päässyt ollenkaan tylsistyttämään, päinvastoin, täällä tuntuu ettei aika millään riitä siihen kaikkeen mitä haluaisi tehdä... Mä olen edelleen sitä mieltä, että Hollannin kellot menee jotenkin nopeampaa tahtia.

Todellisen työn ja tuskan takana oli löytää itselleen koirien kanssa treeniporukka, monia kiinnostavia ja kivoja paikkoja olisi ollut, mutta ne olisivat olleet toisella puolella Hollannin maata. Tästä läheltä ei saanut keneltäkään minkäänlaista vastausta sähköpostiin. Tästä syystä juoksimmekin kaverini kanssa seurailemassa paikallisia Toko-kokeita, opiskellen paikallisia sääntöjä sekä yrittäen luoda kontakteja tämän maan koiraihmisiin. Kontakteja tosiaan tulikin luotua, mutta valitettavasti taas liian kaukaa. Tottelevaisuuskokeiden säännötkin rupesivat pikkuhiljaa aukenemaan meille ja päätimme, että jos ei treeniporukkaa löydy niin treenailemme keskenämme kotipihalla ja ilmoittaudumme sitten kokeisiin. Täällä siis on jo käytössä FCI:n tokosäännöt, jotka ovat jo kansainväliset säännöt niissä maissa joissa ne on jo käytössä.. pikkuhiljaa siis varmasti säännöt leviävät myös muualle Eurooppaan kuten Suomeen.


Ja koska olin Suomeen jääneille muutamille ihmisille luvannut kokeilla Manun kanssa purutreenejä niin muiden ohella tiedustelin seuroilta josko meille löytyisi paikkaa sellaisesta. Minä kun olin koirien kanssa heinäkuun lopussa Forssassa Beussien tokomestaruuskisoissa ja tuomarina toiminut Juha Kurtti tuli aivan varta vasten jututtamaan ja kertomaan, että koirassani olisi ainesta IPO:on.. Onhan häntä nyt pakko uskoa! Ja koska Hollannin sähköpostikulttuuri on "vastaamme jos jaksamme" en odottanut vastausta piakkoin. Mutta kuten ihmeen kaupalla sainkin vastauksen jo samana iltana "Olemme vain saksanpaimenkoirille." Okei, kiitoksia hänelle, hän kuitenkin vaivautui minulle ilmoittamaan ettemme ole tervetulleita. Seuraavana päivänä kuitenkin sähköpostissani odotti viesti toisesta paikasta, jossa kerrottiin, näin:

You’re more than welcome to visit our club.
You can visit us on Tuesday between 19:00 en 22:00 and on Sunday between 9:30 and 14:00.
 So I hope to see you soon and don’t forget to bring the dog ;-)"

Wautsi siis, olin saanut myöntävän ja todella mukavan vastauksen eräältä IPO-treeniporukalta, nimeltään Kringgroep A.V.C, ja lisäksi treenit olisivat aika lähellä kotiamme, vain 20 minuutin ajomatkan päässä. Päätin siis mennä Manun kanssa seuraavana tiistaina seurailemaan miltä siellä oikein näyttäisi.


Olin siis paikalla seuraavana tiistaina tasan klo 19. Sain erittäin ystävällisen ja lämpimän vastaanoton. Ensimmäiset asiat jotka pistivät silmiini olivat treenikentän koko, se todella on suuri, en ole Suomessa kertaakaan ollut niin suurella treenikentällä. Toisekseen kentän ohessa on "klubitalo", jossa saa istuskella ja nauttia juomisista sekä syömisistä. Tosiaan nyt jo muutaman kerran treeneissä ollessani olen tottunut rytmiin. Ensin kun saavutaan kentälle mennään seurustelemaan klubitalolle ja juodaan kahvia, seuraavaksi hieman tottistellaan ja kun kaikki ovat saaneet harjoitukset päätökseen siirrytään puruihin. Jokainen koira treenataan huolella ja tarkasti, jos jollain on ongelmia niin ne yritetään ratkaista ja keksiä keino. Purutreenien jälkeen vielä kokoonnutaan kaikki klubitalolle syömään ja juomaan ja jutustelemaan treeneistä. Ja tosiaan siellä on aina tarjolla kaikkea, on kahvia, teetä, makkaraa, limuja sekä tietenkin olutta ;)

Siis jo kun olin ensimmäisen kerran paikalla sain näyttää Manun kanssa mitä osaamme ja muut seurasivat sivusta suoritustamme ja antoivat jälkikäteen palautetta. Vieras kenttä hieman häiritsi Manua, mutta pystyi kuitenkin hienosti suoriutumaan liikkeistä. Sain hyvää palautetta, Manun seuraamisesta tykkäsivät kovasti, se kun on tuota "Modern Way"-seuraamista.



Ja sitten pienen tauon jälkeen puruihin. Koska tämä oli Manun ensimmäinen kerta aloitimme suurella purupatukalla. Siihen Manu tarttuikin innokkaasti ja hetkeäkään epäröimättä, täydellä puruotteella. Pojalta myös irtosi hienosti haukkua maalimiehelle. Koska tämä meni hyvin vaikeutettiin hieman ja aiheutettiin häiriötä samanlaisella patukalla johon oli kiinnitetty koliseva kanisteri. Ensin Manu hieman kavahti kolisevaa kanisteria, mutta ei sittemmin enää välittänyt siitä ollenkaan vaan jatkoi samalla tavalla kuten tähän asti. Eikä otettu enempää tällä kertaa, vaan tämän jälkeen poika sai mennä autoon lepäilemään.

Treenit menivät siis todella hienosti ja sieltä lähtiessäni olin hyvin tyytyväinen sekä onnellinen. Enkä olisi millään malttanut odottaa seuraavaan kertaan.

Seuraava kerta oli taas yhtä mukava vaikkei se omalta osaltani mennytkään niin hyvin kuin ensimmäinen kerta oli mennyt. Olin nimittäin vain kolmen tunnin yöunilla paikalla, meillä kun oli ollut edellisenä iltana illanistujaiset kotona, jotka olivat hieman venähtäneet pitkiksi.


Nykyään myös Oona on päässyt mukaani tottistelemaan kentälle, sunnuntai aamuisin käymme ajamassa molemmille koirille peltojälkeä. Liian vähän olen ehtinyt tänä kesänä tekemään Manulle jälkeä, joten aloittelimme viime kerralla jäljen aivan helpolla makkarajäljellä. Oonan kanssa taas teimme pidempää jälkeä ja harvemmilla makkaroilla, esineitä ei tällä kertaa jäljellä ollut Oonallakaan. Jäljet sujuivat hienosti molemmilta, Manulla on edelleen pysynyt tarkkuus jäljellä, joka on todella hienoa. Oonalla oli hieman pyörimistä kulmissa, joten nyt vain kotona hirveästi harjoittelemaan kulmia, muuten myös Oona ajoi hyvin jäljen.


Tässä vaiheessa treenitilanteemme näyttää seuraavanlaiselta: Oonalle kovasti seuraamisen kontaktia ja viettikestävyyttä, jotka ovatkin menneet aivan mahtavasti viime aikoina. Jäljellä Oonalle paljon kulmia. Manun kanssa harjoitellaan pitävää puruotetta ja tottiksen osalta tarkkuutta ja seuraamisen tempoja. Jäljen pituutta pidennetään Manulle vähitellen. Ensi sunnuntaina myös Oona pääsee kokeilemaan puruja, saivat treenikaverit puhuttua minut ympäri kokeilemaan myös neidin kanssa. Itse kun en ollut edes ajatellut Oonan kanssa kokeilla, koska olin ajatellut ettei neidissä välttämättä ole ainesta. Treenikaverit olivat kuitenkin erimieltä ja suosittelivat minun ensi kerralla kokeilevan.. Katsotaan siis sunnuntain jälkeen olisiko Oonassa ainesta.

Edelleen olen kovin hämilläni paikallisten ystävällisyydestä ja vilpittömästä halusta auttaa muita. Vaikka treeniporukassamme kaikki eivät puhukaan täydellisesti englantia, he silti yrittävät keskustella kanssani ja huolehtivat viihtyvyydestäni. Ja tottakai minä viihdyn heidän kanssaan. Toinen maalimiehistä on kouluttanut monia poliisikoiria, hänellä on itsellään saksanpaimenkoira, joka onkin todella taitava. Toiselle maalimiehistä taas beauceron oli hieman tuntemattomampi rotu, mutta hän oli kotona ottanut rodusta selvää kaiken, jotta pystyisi ymmärtämään koiraa paremmin. Minulla siis on ainoat tämän rodun edustajat tässä porukassa, mutta se ei haittaa, sillä osaavia maalimiehiä löytyy ja rotukirjo on muutenkin laaja tässä porukassa.

Ja pakko vielä sanoa, neitini joka ei ole ikinä ollut mikään pallohullukoira on mennyt Top-Maticin magneettipallosta aivan hulluksi, sain sellaisen Suomen tuliaisiksi kun kaverini käväisi kotimaassa. Siitä asti se on ollut palkka numero 1, en tiedä vaikuttaako pallossa oleva magneetti jotenkin vetovoiman lailla koiran mielihyväkeskukseen ;) Mutta tämän avulla meidän treenailusta on tullut entistäkin mukavampaa.