keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Dog sport and sport dogs


Sunnuntain treenit nyt saatu päätökseen

Aamu alkoi aikaisin kun klo 7.30 olimme jo treenikenttämme parkkipaikalla. Siellä meitä odotti maalimiehenämmekin toimiva Martijn, lähdimme siis ajamaan jälkeä porukalla ja koska minulle alueet ovat vielä täysin tuntemattomia niin ystävälliset hollantilaiset mielellään auttavat ja opastavat minua oikeaan paikkaan.

Ajoimme siis aamuauringon vielä noustessa suurille pelloille. Peltojälkeä molemmille, Oonalle P:n muotoinen ja Manulle U:n. Ilma oli mitä haastavin koirille jäljestää, tuuli oli kova ja pyöritti joka suunnasta.

Manu sai olla ensimmäinen jäljestäjä. Hirmuinen kiire harvennettujen makkaroiden takia, kulmissa hieman hakemista, ensimmäinen kulma meni hienosti. Mutta toinen kulma, joka kääntyi vastatuuleen olikin hieman haastavampi ja pyörivä tuuli heitti poikaa hieman sivuun jäljeltä. Hieman tarvitsi tukea haastavalla pätkällä, mutta jaksoi kuitenkin loppuun asti. Manulla jäljen päässä rasia ja rasialle poika maahan. Manun seuraavalla jäljellä siis enemmän kulmia sekä yritetään hidastaa vauhtia tihentämällä makkaroiden määrää.

Oona aloitti jäljen ajon todella hienosti, neiti ajoi hyvällä tahdilla, tällä kertaa ei ollut juoksemista tai rynnimistä jäljellä. Jäljen päässä oli yksi esine, pienen muistutuksen jälkeen muisti mennä esineelle maahan (ensin kun meinasi ilmaista esineen nostamalla). Myös Oonalle edelleen kulmia ja yritetään pitää vauhti samanlaisena. Ilmaisua vahvistetaan edelleen maahan menemällä.

Jäljen ajon aikana on mukana aina vähintään yksi henkilö tarkkailemassa, joka on aivan loistavaa harjoittelua kokeita varten, koska peltojäljellä tuomari kulkee mukana koko jäljestämisosuuden ajan. Koira siis oppii, että siellä saattaa kulkea muitakin eikä välitä häiriötekijöistä. Ja itse tykkään kävellä tarkkailemassa muiden jäljen ajoa, koska joka kerta näet uutta, opit uutta ja saat vinkkejä oman koirasi kanssa treenaamiseen.

Jäljen ajon jälkeen takaisin treenikentälle juomaan aamukahvit, jonka jälkeen tottistelut. Jotka menivät molemmilta beusseiltani ihan hyvin, tai oikeastaan Manu esitti oikein hienoa tottelevaisuutta, Oonakin aluksi, kunnes vire alkoi hieman laskea ja tarvitsi enemmän virittelyä. Taisi olla pientä väsymystä aamuisesta jäljen ajosta.

Seuraavaksi olikin purujen vuoro. Manulla meni jo paremmin, tarttui innokkaasti patukkaan, eikä maistellut patukkaa vaan kiskoi vastaan ja lopuksi juoksi ensimmäistä kertaa patukan kanssa autolle asti. Kehitystä siis tapahtunut hurjasti lyhyessä ajassa.

Ja sitten neidin vuoro. Alussa ei ymmärtänyt ollenkaan asian ideaa, vaan maalimiehen riehuessa ja heiluessa vain korjasi perusasentoa sivullani ja piti kiinteästi kontaktia minuun. Tarvitsi alussa kovastikin tukea minulta. Onneksi maalimies osasi lukea koiraa ja heitti patukan Oonan ulottuville, josta neiti sitten tarttuikin patukkaan eikä irroittanut siitä otetta millään. Juoksi innokkaana patukka suussaan, vihdoinkin voitettuaan sen itselleen. Vihdoin otteen irroitettuaan lähti jo halukkaammin leikkimään maalimiehen kanssa. Neidillä puruote kohdallaan, ei ollenkaan maistele patukkaa, eikä myöskään hevillä luovu siitä. Ja lopussa juoksi patukan kanssa autolle asti. Ainut mitä neiti tarvitsee niin vahvistusta vieraan kanssa leikkimisestä. Onhan Oona toki aiemminkin leikkinyt vieraiden ihmisten kanssa, mutta se on ollut niin satunnaista hänen elämässään, ettei sitä ole vahvistettu.

Tämän päivän jälkeen, voitte uskoa.. minulla oli kaksi hyvin väsynyttä beussia kotona.