Nyt tässä uskaltaa vihdoin mainita ja hehkuttaa asiaa: Oonan katkenneen kynnen tilalle on jo kasvanut uusi kaunis kynsi. Mutta ollaanpas sitä hoidettukin kunnolla, suojattu ja huuhdeltu ahkerasti. Välillä tuntui aivan toivottomalta kun näytti ettei kynnelle tapahdu yhtään mitään kunnes yhtäkkiä huomasimme pienen kynnen pään.
Katkennut kynsi on kuvassa vasemman puoleisin. Hieman heikosti kuvassa näkyy, mutta siellä on noin sentin pituinen uusi kynnen alku.
Neitimme on aloittanut myös juoksuajan, josta johtuen ollaan oltu hieman kärttyisiä meidän pikku termiitille. Mutta osasipas taas hyvään saumaan tulla tuo juoksuaika kun Manukin on vielä niin pieni eikä ymmärrä mitään sen päälle.
Manu kasvaa hurjaa vauhtia, korkeutta on tullut aivan huomaamatta ihan hirmuisesti ja painokin noussut tasaisesti kilo viikossa. Sisäsiistiksikin ollaan opittu tässä aivan huomaamatta. Ulos pyydetään vinkumalla oven edessä, myös yöllä. Mutta nämä ihmiset jotka ovat uskomattomia unikekoja eivätkä välttämättä herää pienokaisen pyyntiin on meillä koirat alkaneet tiimityöskennellä; Manu vinkuu ovella ja Oona tulee tökkimään kuonollaan meitä niin kauan, että heräämme, "Hei haloo, vauva itkee, nyt ylös."
Tänään kävimme ajamassa koirille jälkeä. Oonalle metsässä ja kulmia. Hienosti meni neidillä ja pysyi jäljellä hyvin. Myös Manulle teimme ensimmäistä kertaa jäljelle kulman ja vihdoin olin muistanut ottaa kamerankin mukaan, joten sain kuvattua pojan hienon suorituksen. Olisin kuvannut myös Oonan jäljen, mutta pimeys oli ehtinyt hiipiä jo sen verran, että videolla ei näkynyt kuin musta möykky mustalla taustalla. Video löytyy taas youtubesta kun tänne blogiin lataaminen ei onnistunut ja kuvanlaatukaan ei ole mikään kehuttava kun tosiaan alkoi olla jo sen verran pimeää, mutta kyllä siitä ihan hyvin näkee Manun loisto suorituksen. Video avautuu tästä.
Loman aikana ehdimme myös puuhailla paljon muutakin. Kävimme suurella porukalla uimassa, jopa minäkin uskaltauduin koirien kanssa uimaan. Oonan kanssa uiminen ei kylläkään ollut mikään miellyttävä kokemus kun neiti ui päälle ja raapi ihoni rikki räpiköidessään. Manukin uskaltautui uimaan pientä matkaa. Sienimetsätkin kolusimme, mutta emme saaneet opetettua koiria kanttarellikoiriksi kun metsät olivat aivan tyhjänä sienistä. Mustikkametsällä taas kävi päinvastoin, koirat tajusivat nopeasti, että kerään mustikoita joten kisasimme kuka kerää nopeammin marjat varvuista: Minä sankoon vai koirat suuhunsa.
Oonan kanssa tottistreeneissä olemme keskittyneet seuraamisen hiomiseen. Pikkuhiljaa ja hirmu määrällä kärsivällisyyttä siitä saadaan parempi. Manulle taas peruskäskyjen opetteluja, jotka alkavat jo olla aika mukavasti hanskassa, tietenkin vielä namin voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti