maanantai 18. heinäkuuta 2011

Loman alku

Olisinko voinut toivoa enää parempaa alkua lomalle? Joka päivä on täyttynyt koirien kanssa touhuamisesta.

Torstaina kävimme taas molempien kanssa jäljellä ja se meni oikein mallikkaasti molemmilta. Oonalle metsässä useita kulmia, mutta hienosti pysyi jäljellä. Manulle taas makkararuutua. Poika on jo tajunnut mistä tässä on kyse, hienosti pysyi ruudun sisällä, ei kertaakaan poikennut ulos. Nenä pysyi tiiviisti maassa ja työskentely oli innokasta. Sainkin tehdä kovasti töitä, jotta sain Manun vedettyä ruudusta, niin kovasti hän olisi halunnut vielä jatkaa.

Lauantaina kävimme Oonan kanssa kisanomaisissa tokotreeneissä. Neidin vire oli aivan huipussaan. Loistavaa! Manukin pääsi kentän laidalle tutustumaan.

Tänään taas uurastimme jäljellä. Tällä kertaa pellolla. Oonalle vieraan tekemää jälkeä sekä kulmia. Ikäväksemme alkoi kova tuuli juuri kun rupesimme ajamaan jälkeä, joka tuotti hieman hankaluuksia Oonalle kun meinasi ruveta etsimään jälkeä ilmasta. Mutta onneksi rauhoitettuani tilanteen jatkoi Oona loppuun asti hienosti keskittyen, nenä kiinni maassa.
Ja Manulle noin 10 metriä pitkä suora. Alku hieman haparoivaa, "tämänhän kuuluisi olla ruudun mallinen", mutta kun poika tajusi jäljen menevän eteenpäin meni suoritus erittäin hienosti. Hienosti jaksoi ajaa koko jäljen vaikka ensin epäilinkin sen olevan liian pitkä ja hienosti poika myös merkkasi jokaisen askeleen. Joten nyt olemmekin Manun kanssa siirtyneet jäljellä seuraavalle asteelle.

Muina päivinä olemmekin juoksennelleet suuressa laumassa tunteja pitkin pääkaupunkiseudun metsiä. Valitettavasti Manulta on toistaiseksi jääneet nämä hauskuudet väliin, odotetaan, että hän kasvaa hieman. Sen sijaan Oona on nauttinut kun on päässyt viilettämään tuhatta ja sataa vanhojen kavereiden kanssa.