Jo muutamaa päivää ennen koetta alkoi hirmuinen jännitys kun tajusin H-hetken lähestyvän. Jännitys oli samaa luokkaa kuin ensimmäistä kertaa toko kokeessa. Miksi sitä aina uutta juttua pitää jännittää niin kovasti?
Pidin Oonalle tarkoituksella treenitaukoa, jätimme tottistelut kokonaan hetkeksi ja luotin koirani sitten kokeessa osaavan kaikki asiat. Oonan kanssa olemme siis puuhastelleet kaikkea muuta mukavaa tässä viime päivinä, kuten kävimme Dobo tunnilla. Kyseessä on siis koiran kanssa tasapainoilua pallon päällä, vahvistaa sekä koiran että ohjaajan tasapainoa, ketteryyttä että syvää lihaksistoa. Ja pakko myöntää, että itselläni on edelleen vatsalihakset sekä sisäreidet hieman hellänä sunnuntain tunnista. Mutta Oona siis tykkäsi hirmuisesti tästä. Tahtoi aina vain uudelleen ja uudelleen pallon päälle. Tämä oli niin erinomaista liikuntaa molemmille, että tätä täytyy käydä koittamassa uudelleenkin.
Koepäivä koittikin sitten odotettua nopeammin, ei vielä, en vielä ole valmis tähän. Ja vettäkin satoi taivaan täydeltä, ei tämä ei nyt näytä hyvältä. Mutta kun tunnit kuluivat eteenpäin ja ilta koitti niin myös sade väheni ja kokeen tottelevaisuusosion aikana ei tullut tippaakaan vettä.
Sain Oonan vireen juuri sopivalle tasolle autolla ja siitä suoraan kentälle suorittamaan koetta. Aloitimme paikalla makuulla, joka menikin ongelmitta. Pysyi kokoajan hievahtamatta paikallaan ja toisen koiran mentyä vierestä katseli juuri päin vastaiseen suuntaan.
Seuraavana olikin sitten se hirveän pelottava, pitkä ja puuduttava seuraamiskaavio. Seuraaminen meni hienosti, välillä jopa niin mahtavasti, että itsekin hymyilin hieman suorituksen aikana. Mutta huomasi, että seuraamisen lopussa alkoi vire hieman laskea, mutta hyvin oli pysynyt melkein loppuun asti. Ja pakkohan tuo on myöntää, että BH:n seuraamiskaavio on aivan hirveän pitkä. Henkilöryhmäkin meni ilman mitään ongelmia. Liikkeestä istumisen on Oona nyt jostain kumman syystä oppinut aivan itsestään, se meni loistavasti. Liikkeestä maahan menokin oli hieno ja luoksetulo nopea. Kokonaissuoritukseen voin olla erittäin tyytyväinen, Oona toimi haluamallani tavalla sekä viretila pysyi, myös seuraamisessa.
Kaupunkiosuuden aikana tulikin vettä taas kuin saavista kaatamalla. Henkilöryhmästä ei paineistuttu, kadulla käveltiin rauhassa, ei edes vilkaistu muita ja yksinjätettynä pysyi rauhallisena. Toisen koiran ohittaessa käänsi päänsä taas toiseen suuntaan.
Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti