Näinhän siinä tietenkin kävi. Olisimme Oonan kanssa päässeet varasijalta tänään tottelevaisuuskokeeseen Helsinkiin, mutta eipä tietenkään neitimme ole vielä lopetellut juoksuaan, joten jouduin perumaan tulomme.
Mutta voihan sen lauantaiaamun käyttää muutenkin hyödykseen, nimittäin jälkimetsällä sekä -pellolla. Manulle tehtiinkin jo pari kulmaa jäljellä ja pituuttakin hieman enemmän. Poika jaksaa uskomattoman hyvin jäljellä. Taas lopppui jälki liian lyhyeen, mutta parempihan se näin päin, jotta motivaatio pysyy. Olen myös aktivoitunut tuon kameran käytön suhteen ja tässäpä teille nyt hiukan parempaa kuvaa pienokaisen suorituksesta.
"Näitteks te, meitsi osas, meitsi on paras ja meitsi osaa tän homman."
Oonalle jälkeä pellolla. Harjoittelimme kulmia sekä halusin lisätä tarkkuutta jäljellä. Muutamaa lyhyttä videonpätkää sain otettua tällä kertaa myös Oonan jäljestä, mutta kun itse samalla sekä kulkee koiran mukana, että kuvaa videota on se kovin haastavaa. Ja näin kun sain videot siirrettyä koneelle huomasin etteivät ne ole oikein onnistuneet (välillä kamera kuvaa maata, välillä taivasta, silloin tällöin harvoin myös jäljestävää koiraa). Seuraavan kerran yritän saada palkattua itselleni kameramiehen.
Töiden jälkeen hupi (tai koirillehan näyttää tuo työntekokin olevan hupia), joten tehtiin porukalla metsälenkki. Löydettiinpäs metsän keskeltä myös järvi jossa koirat saivat käydä uimassa, ihana mukava lauantai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti