Koirien puuhailuja

Viime päivät olemme viettäneet rauhallisesti, ilman minkäänlaisia paineita. Seuraavassa kuluneen kuukauden kuulumisia.

Manun kanssa olemme käyneet pentukurssilla. Hienosti poika edistyy tottiksessa, intoa tekemiseen tuntuu riittävän, välillä sitä on jopa liikaa. Täytyisi vain tehdä reissu Biltemaan, sieltä kuulemma saa hyviä hanskoja sormiensa suojaksi.. Manu on kiltti poika. Jos poika sattuu tekemään jotain väärin hän uskoo heti ensimmäisestä käskystä, eikä tee samaa enää uudelleen. Vaan keksii aina uuden pahanteon. Ruoan perään Manu on hirveä ahmatti, aivan toista luokkaa kuin Oona. Olin työpäivän ajaksi nostanut vajaan ruokakupin ruokapöydälle ja arvata saattaa oliko iltapäivällä kaikki pöydällä olleet tavarat pitkin keittiön lattiaa...

Oonan kanssa olemme ajaneet jälkeä muutaman kerran ja olemme taas edistyneet hiukan. Olen nimittäin vihdoin uskaltanut siirtyä taas eteenpäin ja saanut jo kepit jäljelle. Ne Oona ilmaisee hienosti. Keskiviikkona saimme taas tuntea Oonan kanssa BH-kokeen. Tällä kertaa vain toiselta puolelta, olimme häiriökoirakkona kävelemässä Kauklahden juna-asemalla.

Eilen kävimme molempien kanssa viettitestauksessa. Valitettavasti toimin itse toisen maalimiehen sihteerinä tapahtumassa, joten mieheni sai käydä testauttamassa koirat. Päivä nyt sattui Manun kannalta huonoon aikaan, pikku-herralla on nimittäin hampaiden vaihtoaika menossa vielä, luulisi jo kaikkien olevan vaihtuneen, mutta näköjään niitä edelleen irtoilee. Maalimiehelle kerroimme tästä ja hän osasikin hyvin ottaa huomioon hampaiden lähtemisen, eikä repinyt liikaa. Siitä huolimatta oli hampaita lennellyt ja saalisrätti oli Manun suorituksen jälkeen aivan veressä. Ja kuten arvata saattaa, ei maalimies nähnyt Manua nyt kaikkein parhaimmillaan, mutta ymmärtäähän sen..

Ja Oonan testaus olikin huvittavaa katsottavaa. Neitihän on aina vain harrastanut minun kanssani ja tämä oli ensimmäinen kerta kun mieheni tekee sen kanssa mitään. No, arvata saattaa miten testaus meni. Oona äkkäsi minut kentän toiselta laidalta ja tuijotteli vain minun suuntaan. Muutaman kerran tarttui patukkaan ja taisteli patukasta, mutta se ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Loppuajan neiti vain istui ja tuijotteli syvästi minua kohti. Maalimies sai patukalla huitoa Oonan kylkiin, mutta neiti vain katsoi pahasti "Menehän siitä muualle huitomaan".  Ja kun maalimies yritti saada Oonan huomion itseensä hän ärähti pahasti, joilloin Oona kääntyi kohti maalimiestä ja haukahti vihaisesti ja taas istui tuijottelemaan minua. Tämä sama toistui muutaman kerran. Tämä harmitti hiukan kun tiedän, ettei Oona normaalisti toimi näin, onhan se nähty aikaisemmin kun vieras henkilö on leikittänyt tyttöä.

Onneksi täällä etelässä on nyt viime aikoina taas jatkuneet nämä hyvät ja aurinkoiset säät, joten ei ole ollut säästä kiinni koirien kanssa treenailu. Toivottavasti saamme nauttia näistä säistä vielä pitkälle syksyyn.

Oona BH 30.8.2011

Eilen siis suoritimme Oonan kanssa tuon kauan pelätyn BH-kokeen. Koe järjestettiin Viilarintien kentällä ja tuomarinamme toimi Hannele Pörsti.

Jo muutamaa päivää ennen koetta alkoi hirmuinen jännitys kun tajusin H-hetken lähestyvän. Jännitys oli samaa luokkaa kuin ensimmäistä kertaa toko kokeessa. Miksi sitä aina uutta juttua pitää jännittää niin kovasti?

Pidin Oonalle tarkoituksella treenitaukoa, jätimme tottistelut kokonaan hetkeksi ja luotin koirani sitten kokeessa osaavan kaikki asiat. Oonan kanssa olemme siis puuhastelleet kaikkea muuta mukavaa tässä viime päivinä, kuten kävimme Dobo tunnilla. Kyseessä on siis koiran kanssa tasapainoilua pallon päällä, vahvistaa sekä koiran että ohjaajan tasapainoa, ketteryyttä että syvää lihaksistoa. Ja pakko myöntää, että itselläni on edelleen vatsalihakset sekä sisäreidet hieman hellänä sunnuntain tunnista. Mutta Oona siis tykkäsi hirmuisesti tästä. Tahtoi aina vain uudelleen ja uudelleen pallon päälle. Tämä oli niin erinomaista liikuntaa molemmille, että tätä täytyy käydä koittamassa uudelleenkin.

Koepäivä koittikin sitten odotettua nopeammin, ei vielä, en vielä ole valmis tähän. Ja vettäkin satoi taivaan täydeltä, ei tämä ei nyt näytä hyvältä. Mutta kun tunnit kuluivat eteenpäin ja ilta koitti niin myös sade väheni ja kokeen tottelevaisuusosion aikana ei tullut tippaakaan vettä.

Sain Oonan vireen juuri sopivalle tasolle autolla ja siitä suoraan kentälle suorittamaan koetta. Aloitimme paikalla makuulla, joka menikin ongelmitta. Pysyi kokoajan hievahtamatta paikallaan ja toisen koiran mentyä vierestä katseli juuri päin vastaiseen suuntaan.

Seuraavana olikin sitten se hirveän pelottava, pitkä ja puuduttava seuraamiskaavio. Seuraaminen meni hienosti, välillä jopa niin mahtavasti, että itsekin hymyilin hieman suorituksen aikana. Mutta huomasi, että seuraamisen lopussa alkoi vire hieman laskea, mutta hyvin oli pysynyt melkein loppuun asti. Ja pakkohan tuo on myöntää, että BH:n seuraamiskaavio on aivan hirveän pitkä. Henkilöryhmäkin meni ilman mitään ongelmia. Liikkeestä istumisen on Oona nyt jostain kumman syystä oppinut aivan itsestään, se meni loistavasti. Liikkeestä maahan menokin oli hieno ja luoksetulo nopea. Kokonaissuoritukseen voin olla erittäin tyytyväinen, Oona toimi haluamallani tavalla sekä viretila pysyi, myös seuraamisessa.

Kaupunkiosuuden aikana tulikin vettä taas kuin saavista kaatamalla. Henkilöryhmästä ei paineistuttu, kadulla käveltiin rauhassa, ei edes vilkaistu muita ja yksinjätettynä pysyi rauhallisena. Toisen koiran ohittaessa käänsi päänsä taas toiseen suuntaan.

Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin!