Meille tuli viikko sitten lauantaina vieras. Eikä ihan mikä tahansa vieras. Vaan vajaan vuoden ikäinen sileäkarvainen noutaja Hehku. Hirmuinen energiapakkaus, josta ei todellakaan ikinä lopu virta. Onkin monesti jo tullut mieleen, että kuka se kehtasi väittää ettei ikiliikkujaa muka ole keksitty?
Hehku on siis Oonalle jo entuudestaan tuttu. On ollut mukavaa seurata näiden kahden juniorin riekkumista metsässä, jota voi tosiaan jatkua monia tunteja. Mutta nytten Hehku tuli ensimmäistä kertaa Oonan kotiin. Mielessä pyöri viime kesäiset Oonan murjotukset Catalinan vieraillessa..
Mutta tällä kertaa kaikki meni aivan loistavasti. Ensimmäisen vuorokauden ajan pystyi Oonan silmistä lukemaan sanat; "Nyt te sitten hylkäsitte mut ja otitte tuon meille." Mutta kun Oona huomasi edelleen saavan samanverran huomiota niin kaikkosi kaikki huoli Oonan mielestä ja tilalle tuli noiden kahden nuorukaisen loppumaton leikki. Tai siis se olisi jatkunut loppumattomiin jos ei typerät ihmiset olisi jo puuttuneet telmimiseen sisätiloissa, ulkona sai tottakai mennä niin kovaa kuin vain tassuillaan pääsi.
Tämän viikon aikana olemme siis harrastaneet monien tuntien lenkkejä pelloilla jolloin koirat ovat saaneet purkaa suurta energiaansa, käyty yhdessä treeneissä sekä avattu tämän kesän uimakausi.
Hehku olikin aivan hirmuinen vesipeto, uiskenteli innoissaan ympäriinsä ja nouti heittämiäni keppejä. Oonakin uskaltautui veteen nuoremman esimerkkiä seuraten, mutta tyytyi kuitenkin vain kahlailemaan, eikä mennyt niin syvälle, että olisi joutunut uimaan.
Mieleen ehtikin jo juolahtaa kysymys, että miten nämä "paita ja peppu" tulevat toimeen viikon jälkeen kun joutuvat eroamaan kun Hehku palaa omaan kotiinsa. Joudummeko alkaa hieromaan kauppoja tästä vieterikoirasta? Oonakin on jopa alkanut syömään suurella innolla koko ruokansa.
Tätä iloa ja riemua kesti tosiaan eiliseen, perjantaihin saakka. Kunnes huomasin aamulenkillä Oonan kynnen repsottavan omituisesti. Kotona tarkempi tarkastelu paljasti kynnen olevan poikki aivan juuresta poikittaissuunnassa sisäsyrjän puolelta.
Äkkiä soitto eläinlääkäriin, mitä tässä tilanteessa täytyy tehdä. Sieltä neuvottiin tulemaan heti samana päivänä sinne, jotta saadaan poistettua tuo roikkuva osa tulehdusvaaran estämiseksi.
Eläinlääkäriin Oona meni yhtä suurella innolla kuin aina. Eläinlääkärithän ovat aivan mielettömiä paikkoja, sieltä saa aina paljon namia, aina paitsi nyt. Neiti katsoi eläinlääkäriä alkutarkastuksen jälkeen ilmeellä: "Hei sä unohdit antaa mulle jotain!"
Ja seuraavaksi rauhoittavaa, jotta saatiin kunnolla katsottua kynttä. Se kun oli niin arka, ettei eläinlääkäri päässyt lähellekään katsomaan tassua.
Lääkäri varoitti minua, että jos olen yhtään herkkä niin minun kannattaa poistua toiseen huoneeseen. Sillä kynnenpoisto on aina sellainen toimenpide jossa helposti herkempi pyörtyy. Olipa kerran joku mies oikeasti kaatunutkin lattialle ja sehän oli minusta kovin huvittavaa. Mutta ei, en minä ole herkkä. Näenhän joka päivä töissäkin mitä inhottavimpia asioita...
Mutta älä luule itsestäsi liikoja. Kun eläinlääkäri otti pinsetit esiin tunsin hien nousevan pintaan, sydämen takomisen koventuvan, koko kehon tärisevän ja silmieni sumentuvan. Ei, oli pakko istua alas. Mutta ei sekään auttanut vaan poistuin ulos raikkaaseen vesisateeseen, jossa olo jo hieman helpottuikin. Paikalla ollut eläintenhoitaja totesikin kauniisti; "Huh, näytätpäs sä vihreältä, otapa vettä." Ja siitä olo helpottui jo niin että pystyin palaamaan Oonan luokse, jossa tassu oli jo kauniissa vaaleanpunaisessa paketissa.
Eläinlääkäri antoi hyvän ennusteen kynnelle. Sen pitäisi kasvaa normaalisti takaisin jos ei pääse tulehtumaan. Paraneminen tosin alkaa vasta parin viikon kuluttua ja kaunis kynsi on takaisin vasta monen kuukauden kuluttua. Kotiohjeena sidosten vaihto ja Betadine huuhtelu päivittäin sekä antibioottikuuri. Tällä hetkellä tassu ei näyttänyt tulehtuneelta vaan antibioottikuuri annettiin vain varmuudeksi ettei tulehdusta pääsisikään syntymään. Lupasipa lääkäri myös, että ensi viikolla voimme taas palata treenien pariin, varovaisesti tietenkin ja koiran jaksamisen rajoissa. Mutta toisten koirien kanssa leikkiminen on nyt kielletty.
Ja koska tassu täytyy ulkoillessa suojata kunnolla, ettei sidokset pääse kastumaan jouduimme ajamaan Tarjoustalon kautta ostamaan neidin jalkaan lasten kurahansikkaan. Sehän suojaa vallan mainiosti vesisäällä. Oona sai kauniin vaaleanpunaisen tassusuojan, jossa on kuvana kilpikonna. Kilpikonna siksi, että nyt täytyy rauhoittaa menoa joksikin aikaa ja laittaa pienempi vaihde päälle. Tottakai potilasta täytyy myös hemmotella, joten mukaan tarttui melkoinen kasa erilaisia luita ja mahtava näätälelu, josta uskon tulevan mahtava palkka treeneihin ja parantamaan potilaan kuntoa sitten kun muutaman päivän päästä saa tehdä muitakin lenkkejä kuin vain käydä pikaisesti tarpeilla.
Perjantaista lähtien onkin ollut kovin haastavaa pitää koirat rauhallisina. Oona tietenkin on rauhallinen, mutta kun Hehkun tekisi niin kovasti mieli jatkaa kesken jääneitä leikkejä.
Ja kuten olen jo aiemmin täälläkin todennut niin minulla on sellainen tuuri, että kun odotan jotain tulevaa innolla ja pääsen sitä mainostamaan kaikille niin käykin minulle niin, että jotain tapahtuu minkä takia tuleva ei toteudukaan. Joten ei tämäkään kerta ollut poikkeus siinä. Olen nimittäin ehtinyt mainostaa kaikille tuntemilleni ihmisille meillä olevan edessä Tokon SM kisat kesäkuussa. Olen ollut kovin innoissani saadessani mahdollisuuden osallistua Oonan kanssa näihin kisoihin. No, mutta nythän joudumme siis jättämään nämä kisat väliin tämän pienen tapaturman takia. Mutta onneksi kisoja tulee aina lisää ja tässä vaiheessa tärkeintä onkin vain koiran terveys.
Tänään olemme siis jo avanneet tassupaketin ja vaihtaneet puhtaat sidokset. Tassu näytti ihan hyvältä, minkä verran minä nyt siitä ymmärrän. Mutta kipeä se kyllä oli. Nyt vain kaikki peukalot ja varpaat pystyyn siinä toivossa, että paraneminen käynnistyy hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti