torstai 3. toukokuuta 2012

Vappupäivä Lappeenrannassa

Mikäs sen mukavampi tapa viettää vappupäivää muiden vielä kärsiessä huonoa oloa eiliseltä kuin herätä aamulla aikaisin pirteänä (tai ei oikeastaan niin pirteänä kun olen edellisenä päivänä sairastunut angiinaan) ja lähteä mukavalla kaveriporukalla ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Lappeenrantaan siksi, koska siellä oli Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksen järjestämä tottelevaisuuskoe. Pakkasimmekin Primastarin täyteen ihmisillä sekä koirilla. Noin 22% kokeen koirista oli meidän koiria. Tätä meille tultiinkin ihmettelemään, että "Vieläkös teiltä löytyy lisää koiria, millä rekalla tänne olette saapuneet?" Minulla oli siis Oona osallistumassa kokeeseen ja Manu mukana matkassa, koska muuten pojalle olisi tullut liian pitkä päivä olla yksin kotona. Olin todennut kuitenkin, että kun kerran Manu on mukana ja jos paikka kokeeseen sattuisi avautumaan niin osallistun Manun kanssa myös kokeeseen. Eihän Manua kamalasti ole treenattu, pieniä pätkiä vain, eikä ikinä palkattomia treenejä, joten en odottanut nuoren pojan edes jaksavan kokonaista suoritusta. Suunnittelin siis ottavani vain maksulliset treenit, nyt kun siihen olisi oiva tilaisuus.

Paikan päällä pari tuntia ennen sain tietää, että Manulle vapautui paikka kokeessa. Apua, nyt se sitten olisi edessä. Manun ensimmäinen toko koe. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut ikinä ottanut Manulle 2 minuutin paikalla makuuta ilman palkkaamista välissä. Siis äkkiä ennen koetta muutaman kerran lyhyitä paikalla makuu harjoituksia. Manu kun on vilkas nuori poika on hänellä tietenkin todella tylsää paikalla makuussa. Muutaman kerran on käynyt niin, että ensin Manu rupeaa kovasti haukottelemaan (kun on nii-in tylsää, että tähän ihan nukahtaa), seuraavaksi nuuskitaan maata, sitten hän on jo maanut paikallaan niin kauan, että nyt täytyy vaihtaa toiselle lonkalle ja seuraavana jo "tää makaaminen jatkuu edelleen nyt kyllä täytyy venytellä välissä... noin... Hei.. mun mamma seisoo tuolla yksin ja hylättynä, mun täytyy mennä kattoo onks sillä kaikki ok." En siis pelkää, että Manu nousisi paikalla makuusta ja menisi toisen koiran luokse ja pilaamaan toisen koiran suorituksen vaan jos poika nousee se juoksee täyttä päätä minun luokseni.

Kokeen tuomarina toimi Pernilla Tallberg. Tuomari oli hyvin tiukka, mutta tykkäsin hänen tavastaan kertoa ja perustella miksi antoi kyseiset pisteet.

Oonan avoimen suoritus seuraavassa:

Paikalla makaaminen 8½, oli nuuskinut maata

Seuraaminen taluttimetta 7½, kaipaisi enemmän kontaktia ja innokkuutta

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7½, saisi olla nopeampi maahanmeno

Luoksetulo 8, hyvällä vauhdilla tuli luokse, pysähtyi hienosti, tuli eteen hienosti, mutta ennakoi perusasentoon siirtymisen

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5, hieman hidas pysähtyminen

Noutaminen 7, pureskeli kapulaa, eikä meinannut irroittaa kapulasta. Hmm.. tästä voinen syyttää itseäni, koska irroituskäskyni on aina tähän asti ollut "irti" eikä "kiitos"

Kauko-ohjaus 9, Wau!! Hieno tekniikka, kaipaisi vain lisää vauhtia

Estehyppy 5, Oona kolautti jalat hypätessä, ei istunut ensimmäisellä käskyllä ja kolautti jalat myös takaisin hypätessä. Tästä keskustelimme myöhemmin ja ystäväni totesi, ettei ole ikinä nähnyt Oonan hyppäävän noin huonolla tekniikalla, epäilimme Oonan kyljen olevan edelleen kipeä. Koska vaikkei kylkiluut ole käsin tunnustelemalla tuntuneet murtuneilta niin voihan siellä olla joitain hiusmurtumia. Ja tosiaan, hypätähän me olemme osanneet aina.

Kokonaisvaikutus 8, tuomari totesi Oonan olevan vaisu, josta syystä tiputti hieman pisteitä.

Joten tuloksena, ylläri ylläri, taas avoimen kakkostulos pisteillä 155.5. Meillä on vielä yhdet kokeet edessä joihin olen ehtinyt Oonan ilmoittaa, sen jälkeen keskitymme kokonaan muihin lajeihin.

Ja seuraavassa Manun suoritus:


Luoksepäästävyys 10, nousi hieman tuomaria vastaan, mutta moikkasi tuomarin nätisti.

Paikalla makaaminen 9, Tämä oli jännittävin. Seisoin hallin toisessa päässä paikoillani pää maahan painettuna, silmät kiinni täristen, jotta en varmasti näe mitä tuo beussi puuhaa. Välillä oli pakko avata silmiä ja näin Manun hieman nuuskivan. Aika mateli ja mateli... Vihdoin kuului "aika" ja palasimme koiriemme luokse. Wau, Manu pysyi kuin pysyikin tuon kokonaisen 2 minuuttisen paikallaan.

Seuraaminen kytkettynä 8, tuomari ei tykännyt käteni asennosta, käteni kun olisi mieluummin pitänyt olla kropassani kiinni ja kerran pysähtyessä Manu lähti pyörähtämään minun ympäri.

Seuraaminen taluttimetta 8,5, liian tiivistä seuraamista, mutta kuulemma aivan MIELETÖN kontakti. Tosiaan, koko molempien seuraamispätkien aikana ei Manun kontakti tipahtanut kertaakaan. Ja seuraamiskaaviot olivat pitkiä alokasluokan seuraamiseksi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9, saisi olla vielä nopeampi maahanmeno.

Luoksetulo 8, Hyvä vauhti luoksetuloon, mutta liian suuri kaari perusasentoon (täytyy myöntää, että kaari todella oli aika liioilteltu).

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0, Tämän sähelsin itse nollille, ennen liikkeelle lähtöä rupesin elehtimään enkä ottanut hetken rauhoittumista ennen kuin lähdimme suorittamaan liikettä. Manu ei reagoinut ensimmäiseen käskyyn, toistin käskyn käsimerkin kera. Manu pysähtyi, muttei ollut varma liikkeestä, joten istahti ja rupesi raapimaan itseään.

Estehyppy 0, este oli todella korkea. En ole ikinä hyppäyttänyt Manulle niin korkeaa estettä. Manu lähti hypylle hienosti, pääsi esteen luokse ja kääntyi katsomaan minua ilmeellä: "Todellako tarkoitat, että minun täytyisi hypätä TUON yli", toistin käskyn ja Manu katsoi vuorotellen minua ja estettä, annoin vielä kolmannen käskyn ja käsiavun ja poika hyppäsi yli (ja pääsi todella helposti esteen yli).

Kokonaisvaikutus 8,5, tuomarin mielestä Manussa näkyi pojan nuori ikä. Toisti vielä kertaalleen seuraamisen kontaktin olevan mieletön. Totesi, että hienosti vire pysyi suorituksen ajan ja toivon mukaan saan sen pysymään jatkossakin.

Pisteitä kasaan siis 137,5 ja alokasluokan kolmostulos. Wautsi, tämä meni paremmin kuin hyvin. Koska en todellakaan lähtenyt hakemaan mitään tuloksia tällä treeni määrällä. Otin suorituksen vain treenin kannalta, jotta näen missä mennään ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Ja nuo nollasuoritukset olivat aivan ymmärrettäviä, toisen mokasin minä kokonaan ja toisen tavallaan myös, kun en ole hypäyttänyt Manua noin korkean esteen yli ikinä.

Manu siis yllätti kaikki. Oli hämmentävää kun soitin kavereilleni niin kaikki vain totesivat, että "Joojoo, siirry jo siihen Manun suoritukseen. Se minua kiinnostaa eniten..." Manu taisi yllättää myös yleisön, koska ennen suoritusta poika kävi ylikierroksilla eikä meinannut millään rauhoittua. Vielä kehässä muiden luoksepäästävyyden aikana ei jaksanut istua perusasennossa ja odottaa omaa vuoroaan ja olin tästä syystä aivan varma, ettei pysy paikalla makuussakaan. Ainiin, emmehän ole Manun kanssa ikinä edes käyneet treenailemassa tuntemattomissa paikoissa.

Vielä loppuun mainostuksena. Lapppeenranta on loistava paikka. Heti ensimmäinen kokemus Lappeenrannasta oli kun pysähdyimme paikallisella R-kioskilla ja myyjä oli aivan eri maata kuin täällä pääkaupunkiseudulla tai missään muuallakaan. Toiseksi, kokeessa tunnelma oli rento ja hauska, tällaista tunnelmaakaan en ole aiemmin saanut kokea. Tämän takia oma suorituskaan ei jännittänyt niin paljoa kuin tavallisesti. Vielä joku päivä ajattelin muuttaa Lappeenrantaan...