keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Seminaarissa


Sunnuntaina kävimme koirakerhomme HVK:n juhlavuoden kunniaksi järjestämässä seminaarissa Porvoon D&C-hallilla. Kouluttajana seminaarissa oli Mia Skogster. Mia Skogster on tällä hetkellä yksi maailman menestyneimmistä koiraurheilijoista. Hän voitti koirallansa Mecberger Chortoryiski belgianpaimenkoirien suojelun maailmanmestaruuden vuonna 2010. Lukuisien mitalisijojen lisäksi he ovat myös kaksinkertaisia Suomen mestareita. He ovat edustaneet Suomea FCI:n suojelun MM-kisoissa 3 kertaa ja belgianpaimenkoirien suojelun MM-kisoissa 4 kertaa. Mia on erittäin haluttu seminaarien vetäjä, ja hän matkustaa jatkuvasti ympäri maapalloa pitämässä koiraihmisille seminaareja.

Osallistuin seminaariin Oonan kanssa. Me paneuduimme meidän seuraamisen kontaktiin. Se kun meillä on aina ollut se "kaikkein heikoin liike". Harmiksi vain, seuraamista haittasi aiemmin samaisella viikolla sattunut onnettomuus jossa Oona juoksi täyttä vauhtia päin lyhtypylvästä (tänään kylki on käyty tutkimassa eläinlääkärillä ja selvisi, että olemme selvinneet pelkällä säikähdyksellä, ei ollut onneksi murtumia vain suuri tärähdys jonka seurauksena kyljessä jalkapallon kokoinen mustelma). Sain kuitenkin paljon uusia vinkkejä siihen kuinka lähdemme harjoittelemaan kontaktin pysymistä. Myös muiden koirakoiden seuraamisesta sain paljon irti. Ja lähdinkin Porvoosta koulutusvinkillisesti monin verroin rikkaampana, rahallisesti taas paljon, paljon köyhempänä (halli kun sijaitsee petollisesti D&C kaupan yhteydessä ja sieltä on aina pakko ostaa hieman tuliaisia, kun; "juurikin tuollaista me tarvitsemme..")






Tänään tosiaan kävimme eläinlääkärissä, Manullekin uusittiin rokotteet. Molemmilla koirilla oli kaikki kunnossa (Oonan kylkeä lukuunottamatta). Sain myös pitkästä aikaa punnittua "pikku-herran", painoa on nyt jo kertynyt huimat 36,5kg.


Ja koska tänään oli kaunis ilma täällä eteläisessä Suomessa niin tänään myöskin pikkasen treenailtiin. Oonalle muistuteltiin keppejä mieleen ja hyvin näytti muistuvan. Tästä innostuneena suunnittelinkin huomisen opiskeluun tarkoitetun päiväni käyttää siihen, että aamulla kello soi kukon laulun aikaan ja käyn tallaamassa molemmille jäljet...

Valokuvat sunnuntain seminaarista, kuvista iso kiitos Tarja Julkulle!