maanantai 3. lokakuuta 2011

Tokokokeita ja muuta mukavaa



Lauantaina 24.9 kävimme taas kokeilemassa tokon avointa luokkaa. Aamulla sää näytti erittäin karmealta. Kun hyppäsin kotona autoon alkoi hirveä kaatosade, mutta kaikkien onneksi se loppuikin yhtä nopeasti kuin alkoi ja koko loppupäivän oli mukavan aurinkoinen päivä, vaikkakin tuuli kovasti.

Tuomarinamme toimi Hannele Pörsti.

Paikalla makaamisesta tuli tällä kertaa vain 8 pistettä. Neiti ei ikinä ennakoi perusasentoon, ei ikinä, paitsi nyt. Ei ennen treeneissä, eikä ennen kokeissa, mutta nyt.

Seuraaminen taluttimetta 8. Vihdoin taas parempaan päin ja ohjaajakin osasi pitää kädet rennosti sivulla. Viimeinen perusasento unohtui Oonalta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9. Kaikki muut meni hienosti, mutta valmistelevassa osuudessa neiti otti etäisyyttä rutkasti minuun kuin olisi säikähtänyt jotain, mutta suoritti liikkeen kuitenkin mallikkaasti.

Luoksetulo 5. Tätä ei vain osata, tähän täytyy panostaa nyt kovasti. Takapalkat taas mukaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8. Näytti kuin Oona lähtisi perääni kun palasin koiran taakse, mutta pysyi kuin pysyikin paikoillaan.

Noutaminen 9. Luovutusasento hieman vino, muuten ok. Malttoi odottaa "Tuo"-käskyä ja nouti oikein vauhdikkaasti.

Kauko-ohjaus 8. Neitihän eteni kauko-ohjauksissa, jota ei myöskään ole tehnyt niin kauaa kuin on tekniikan oppinut, mutta se tekniikka on tainnut nyt päästä unohtumaan.

Estehyppy 10. Tämä se on kaunista katsottavaa. Koskematta hyppää ja jää aivan esteen taakse, josta joutuu ilman mitään vauhtia ponnistamaan takaisin esteen yli. Tässä liikkeessä jännitys aina tiivistyy, sydämen sykkeenkin voi kuulla.

Kokonaisvaikutuksena 8.


Pisteitä siis kokonaisuudessaan 159, joka on avoimen luokan kakkostulos. Pisteen vajaaksi jäi ykköstuloksesta ja tämähän harmittaa kovasti.





Myös heti seuraavana lauantaina 1.10 kävimme taas koittamassa tottelevaisuuskoetta avoimessa luokassa. Tällä kertaa koe järjestettiin Inkoossa ja tuomarina toimi Harri Laisi. Koepaikka oli oikein kiva, rauhallinen paikka vaikkakin tuuli kovasti. Tällä kertaa en saanut neidin virettä nostettua tarvittavalle tasolle. Oona oli hieman muissa maailmoissa ja koesuorituksenkin veti oikein laiskasti. Vasta myöhemmin tajusin, että syynä saattoi olla edellispäivän Dobo-tunti, jossa minulla oli Oona mukana demokoirana. Eikä neiti jaksanut vetää sitäkään tuntia loppuun asti vaan laitoin sen lopputunnin ajaksi lepäilemään.


Tällä kertaa paikalla makaaminen meni kympin arvoisesti. Ei ennakoitu ylös, onneksi sain sen kitkettyä pois heti alkuunsa.

Taluttimetta seuraaminen on tosiaan meillä parempaan päin edelleen, saimme siitä 8 pistettä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, neiti ei varmaankaan kuullut ensimmäistä käskyä vasta toisella reagoi. Pisteitä 7,5.

Luoksetulo, vaikka treeneissä on nyt onnistunut niin ei kisoissa. Läpijuoksuna teimme, pisteitä siis vain 5.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Tässä tein itse suuren virheen. Muistanette aiemmista kertomuksistani kuinka olen joutunut vaihtamaan tuon käskysanan toiseen. Jotenkin tuo unohtui kokeessa päästäni ja käskynä seisomiselle annoin Oonalle käskyn, jota se ei edes osaa. Mutta pysähtyipä onneksi silti, vaikkakin vasta toisella ja kaikkein parasta on se, että pysähtyi vielä oikeaan asentoon, fiksu tyttö. Pisteitä tästäkin 7,5.

Noutaminen 7 pistettä. Todella kovaa kapulan puremista.

Kauko-ohjaus 6,5 pistettä. Mitä teen kisoissa eri tavoin, jotta kaukokäskyissä edetään. Ja asennonvaihdokset olivat maailman hitaimmat. Meinasin jo viimeisessä vaihdossa antaa toisen käskyn kunnes sieltä vihdoin ja viimein tuli se asennonvaihdos.

Estehyppy 9 pistettä. Tästä on siis tullut meidän bravuuri. On se kyllä näyttävä liike. Nyt vain lopun perusasento oli hieman vino.

Kokonaisvaikutuksesta saimme 8 pistettä.

Yhteensä siis 150,5 pistettä ja edelleen Avon kakkostulos. Jatkamme siis edelleen sen ykkösen metsästystä.

Näiden kokeiden ohella aikaani ovat vieneet muutkin asiat kuten pikku-herra Manu, joka alkaa vihdoin olla siinä iässä, että aivoissakin taitaa jo liikkua jotain. Pojasta tulee vain päivä päivältä rakastettavampi ja ihanampi poika, joka oppii aivan älyttömän nopeasti uusia asioita.


Olen myös käynyt kouluttamassa Koirakoulu Kompassilla ja molemmat karvaiset otukseni ovat päässeet toimimaan demokoirina, Manukin on osoittanut kurssilaisille osaavansa enemmän kuin oikeasti edes osaa. Olemme myös ruvenneet tekemään juoksulenkkejä, joista myös koirat nauttii oikein kovasti. Tai Manuhan ei vielä ole päässyt näille lenkeille mukaan, näillä lenkeillä on ikäraja.

Eilen ostin molemmille koirille pallot, molemmille omat samanlaiset, jotta ei tule tappelua. Ja niistä palloista tuli heti molempien lempilelut. Leikeistä kuvia tekstin yhteydessä.