tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tokon SM-kisoissa Klaukkalassa


Nyt on vihdoin taas aikaa päivitellä blogia kun olen lomalla, ihanaa. On taas niin monet tuulet vieneet meitä, ettei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa istua tietokoneen äärellä. Mutta kuten jo aiemmassa kirjoituksessa totesin, pääsimme sittenkin osallistumaan tokon SM-kisoihin.

Päivä oli kuuma, varmasti kuumin mitä tänä kesänä olemme vielä kokeneet. Siitä muistona itsellänikin punainen niska ja naama, minulla joka en koskaan pala. Mutta siis ilma oli pahin mitä voi olla sitten ukkosen jälkeen.

Jo edellisenä päivänä Oona vaikutti hieman vetämättömältä, tosissaan tuo kyseinen koko viikko oli yhtä hellettä. Kerrankin toivoi, että sääennustuksen sateet pitäisivät paikkansa, mutta ei. Eikä tosissaan kisapäivän aamunakaan neiti ollut täydessä vireessään.

Mitään aikataulutusta ei kehille ollut vaan jouduimme Oonan kanssa odottelemaan kehän laidalla omaa vuoroamme, eikä missään ollut varjon varjoa. Onneksi koiraa sai käydä kastelemassa useasti päivän mittaan, mutta aurinko tuntui kuivattavan koiran yhtä nopeasti kuin sen sai kasteltuakin, joten siitä saimme vain hetken helpotusta.

Kisasimme tosissaan nyt ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja kehämme olivat hiekkakentällä. Hiekkakenttä kuulosti aivan hirmu hyvältä näin aluksi, mutta jouduimme toteamaan sen olleen pahin mahdollinen paikka kehille, kun aurinko kuumensi sen polttavaksi.

Vihdoin koitti vuoromme ja ensimmäisenä paikalla makaaminen. Oona meni käskyn kuultuaan heti hienosti maahan, mutta kun vieressäni ollut koira ei suostunut menemään maahan useastakaan käskystä, nousi Oona ylös epävarmana siitä tekikö hän sittenkään oikein. Tästä tiesinkin että nyt koirani on todella epävarma. Ja kun poistuimme piiloon ei kestänyt kauaakaan kun Oona juoksi luokseni; "Onneksi mä löysin sut!"

Seuraavana oli kaukokäskyt. Jos neidillä ei ole katsekontaktia alussa, kehoitan sen ottamaan. Ja näin kun liikkeenohjaaja kysyi: "Onko ohjaaja valmis?" Kuuli hän minun sanovan: "Joo", vaikka todellisuudessa sanoin: "Katso Oona". Tästä hämmentyneenä liikkurin sanoessa: "Käsky", menin hämilleni ja tiuskaisin Oonalle nopeasti "Öööö.. maahan" No, eihän Oona siitä tietenkään maahan mennyt vaan jouduin toistamaan käskyn. Kaukokäskyjen vaihdot sujuivat ongelmitta ja hienosti. Mutta pisteiksi saimme vain 5, johtuen alun tappelusta maahan menon kanssa. Jouduinkin toteamaan siinä kehässä liikkeen loputtua, etten kertonut olleeni valmis josta liikkeenohjaaja oli kovinkin pahoillaan väärin kuultuaan. Mutta olisinhan minäkin voinut kyllä alussa todeta, etten sanonut olleeni valmis, mutta menin tilanteesta tosissaan niin hämilleni ettei tuo tullut mieleenikään. Mutta tietääpähän sitten ensi kerralla.

Kehässä 2 meitä odotti seuraaminen taluttimetta sekä luoksetulo. Seuraaminen alkoi aivan loistavasti, parempaa kuin yleensä. Mutta kaavio oli hirmu pitkä. Hinkkasimme kehän joka nurkan, käännöksiä ja nopeuden muutoksia. Joten ei Oona jaksanut koko aikaa vaan jouduin useasti kehoittamaan häntä jatkamaan. Juuri ennen loppua Oona pysähtyi katselemaan maisemia ja näin parhaaksi siinä tilanteessa koskea koiraan, josta pisteet menivätkin sitten nollille.

Luoksetuloon olin ihan tyytyväinen tai siis siihen että Oona pysähtyi seisomaan yhdellä ainoalla käskyllä, en tarvinnut edes kaksoiskäskyä. Pysähtyminen oli kuitenkin hidas, mutta pysähtyipä silti. Tämä liike kun on jäänyt hirmu vähälle treenaamiselle. Pisteitä tuli 5.

Ja vielä oli edessä viimeinen kehä, jossa odotti nouto, jäävät liikkeet sekä hyppy. Seuraamisesta maahan meno ei onnistunut, kun koira jäi seisomaan. Eikä tuomarille käynyt sekään, että olisimme lukeneet tuon liikkeen liikkeestä seisomiseksi ;) Mutta onneksi meillä tuo seisominen onnistui kuitenkin hienosti. Nouto meni kanssa oikein upeasti vain lopun perusasento unohtui. Ja viimeisenä liikkeenämme hyppy ja ajattelipa Oona tehdä tässä hienon loppuhuipennuksen. Neiti hyppäsi esteen yli ja istuikin käskystä esteen toiselle puolelle, mutta kun sanoin uudestaan "hyppy" kuuli Oona varmasti minun sanoneen: "Katso mikä tuolla menee, käy hakemassa se mulle." Ja niin Oona käskyn saatuaan juoksi päämäärättömästi ulos kehästä. Mutta onneksi palasi takaisin käskystä.

Ei siis todellakaan meidän pisteiden kannalta mikään hieno päivä, mutta täytyy todeta ettei tuo harmita kuitenkaan ollenkaan. Nimittäin aavistin jo heti aamusta, ettei päivästä tule hyvä Oonan jaksamisen kannalta. Ja olihan meillä muuten aivan loistava ja mukava päivä. Kiitos tästä kaikille meidän joukkueissa olleille. Ja olihan tuo aivan mieletön kokemus päästä noinkin suuriin kisoihin.

Ja taas valokuvien vähyydelle minulla on olemassa selitys. Päivä oli tosissaan niin hirvittävän kuuma ja aurinko oli sulattanut aivonikin niin, etten millään jaksanut kaivaa kameraa ja näpsiä kuvia. Jotenkin ei siinä helteessä jaksanut keskittyä sitten mihinkään muuhun kuin juomiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti