Pennut ovat syntyneet

Pennut syntyivät lauantaina 5.10.2013. Yhteensä saimme 10 hyvinvoivaa pentua, joista 8 on poikia ja vain 2 tyttöä. Oona on hoitanut pentuja loistavasti, neitiä ei meinaa millään saada pois pentulaatikosta, tarpeilla käydään vain todella pikaisesti ja jo sisälle tullessa Oona juoksee pikavauhtia takaisin pentujen luokse.

Pieni prinsessa kuvassa

Kirjoittelen huomenissa lisää ja kertoilen pennuista enemmän :)

Pentuja tulossa!

Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi!

Pentumaisia kuulumisia

Niin alku vuosi tuli ja kului älyttömän hurjaa vauhtia. Oonan sekä Manun kanssa jatkoimme IPO harrastusta Hollannin mailla ja Oona kehittyi lajissa niinkin hyväksi, että olisi kisakentät kutsuneet syksyllä ellei suunnitelmissa olisi ollut neidin astutus. Saimme taitavan maalimiehen avuksemme, joka on aiemmin Nord-Hollandin paras maalimies palkinnon ansainnut. Hänen opissaan oli loistavaa jatkaa harrastusta. Siispä suunnitelmissamme onkin jatkaa harrastusta pentujen jälkeen ja jospas sitä ensi vuoden puolella pääsisi kokeilemaan kisakenttiäkin, hurjaa!

Tosiaan, Oonan juoksuja odottelimme kauan ja hartaasti ja vihdoin ja viimein tuo odotettu päivä sitten koittikin.

Hurautimme autolla Hollannin mailta Belgian puolelle astuttamaan Oonan mahtavalla uroksella Galik Du Diable de Morval, tästä pääsee Galikin kennelin sivuille (huom! sivut vain ranskankieliset). Galik on oikein oiva mies, mahtavalla luonteella sekä äärettömän kauniilla ulkonäöllä varustettuna. Heti ensimmäisenä kun kurvasin heidän pihaansa Galik juoksi syliini rapsutettavaksi. Galik on saavuttanut Ranskassa beauceronien jalostustarkastuksessa Recommande cot4, joka on paras tulos jonka sieltä voi koiralleen napata.

Oonahan on mahtavan tasaisella luonteella varustettu beauceron narttu, jolla riittää taipumuksia harrastukseen kuin harrastukseen. Itse olen hänen kanssaan puuhaillut tottista, IPOa, PK-jälkeä sekä kaikkea muuta kivaa ja jännää. Oonan tuloksiin pääsee tutustumaan tästä.

Astutuksesta alkoikin jännittävä odotus, tuleeko pentuja ja kuinka paljon. Viimein pääsimme käymään ultrassa ja sieltähän se varmistui, pentuja on tulossa. Ultrassa näkyi vähintään 6 pentua.

Nyt Oona on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että sieltä saattaa olla odotettavissa ehkäpä enemmänkin pentuja. Kaikki pennut tullaan luovuttamaan rekisteröityinä, säännöllisesti madotettuina, eläinlääkärin tarkistamina sekä sirutettuina. Ja mukavan pentupaketin sekä -kansion kera, joka sisältää hoito-ohjeet sekä muuta hyödyllistä tietoa ja tietenkin kasvattajan antama ympärivuorokautinen tuki ja turva, joten uuden omistajan ei tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi uuden pennun kanssa.

Pennuista odotetaan loistavia, tasapainoisia harrastuskoiria mahtavalla sukutaululla varustettuna. Tämä pentue tuo Suomeen uudehkoa beauceron linjaa.

Laskettu aikahan neidillämme on siis tällä kuluvalla viikolla. Nyt neiti on levossa ja hemmottelemme tulevaa äitiä urakalla.

Jännittäviä aikoja!

Jos siis kiinnostusta pentuja kohtaan, voi allekirjoittaneelle siis minulle joko soitella tai laitella sähköpostia. Puhelinnumeroni on 045-6735782 ja sähköposti osoitteeni: kati.pirinen@gmail.com

Vuodenvaihde Hollannissa

Ja niin se loppu vuosi meni ja uusi vuosi alkoi...

Kotitiemme tammikuun alussa

Joulu Alankomaissa olikin erilainen kuin on aikaisemmin saanut kokea, mutta yritimme silti viettää mahdollisimman perinteisen joulun lämpöasteissa. Kokkasimme itse perinteisiä jouluruokia ja olipa joulupukki löytänyt meille tännekin asti...

Pian joulun jälkeen täällä alkoikin paukkua. Ja mitä lähemmäs uutta vuotta päästiin sitä rajummaksi se yltyi. Kunnes koitti uudenvuoden aatto. Voi sitä metelin määrää. Siis vastaavaa ei voi ikinä kokea missään muualla. Olen ollut useita kertoja Suomessa seuraamassa ilotulituksia ja ilotulitustapahtumia niin Helsingin keskustassa kuin myös muualla, mutta tähän Hollannin menoon verrattuna se ei ole ollut mitään. Tänä vuonna sai seurailla Helsingin ilotulitusta suorana lähetyksenä netin kautta, tulitus oli normaalia Helsinkiä, suunnilleen yksi tulite sekunnissa. Täällä sekunnissa tuli 20 (jollei enemmänkin). Kerrankin myöhään illalla ulkona näki jotain, todella koko taivas oli valaistu. Ja näiden tulitteet eivät olleet mitään hiljaisia, vaan todella äänekkäitä, jotka Suomessa olisivat kielletty. Tiedustelinpa paikallisilta ja tänä vuonna Hollantilaiset laittoivat rahaa ilotulitteisiin 70 miljoonaa euroa ja tähän on laskettu vain Hollannista ostetut ilotulitteet. Koska paikalliset käyvät paljon ostamassa niitä Belgiasta, jossa ne ovat paljon halvempia ja sieltä saa vieläkin suurempia paukkuja. Joten karkea arvio yhteissummasta voisi kuulemma olla 100 miljoonaa euroa.

Täällä ei siis kannata viettää uuttavuotta paukkuherkän koiran kanssa. Mutta se ei onneksi meille tuottanut ongelmia, en tiedä, koirani todennäköisesti ovat kuuroja kun eivät ollenkaan hätkähtäneet ilotulitteita. Pahimpaan aikaan eli keskiyöllä ne tietenkin olivat sisällä makoilemassa, mutta ihme kylläkin, että pystyivät siinä metelissä todellakin rauhoittumaan. Kun me ihmiset itse hyppelimme ilmaan säikähtäessämme paukkeita. Mutta olipahan kokemus sinällään ja tulipahan laitettua koirat todelliseen tulitestiin paukkeiden suhteen.

Onko kellään muulla kokemuksia hollantilaisesta uudestavuodesta?

Pyhien aikaankin meillä oli treenitaukoa vain ja ainoastaan pyhäpäivät, muuten touhusimme ahkerasti koiriemme kanssa.

Jäljellä Oona on nyt ajanut vieraan jälkeä. Ensimmäisellä kerralla 4 esinettä ja nameja jäljellä vain muutama. Todella hienosti ajoi, kovasta tuulesta johtuen hieman kiemurrellen, mutta pysyi kuitenkin hyvin jäljellä ja hienosti ilmaisi kaikki esineet maahan menemällä. Toisella kerralla yritettiin hidastaa neidin vauhtia ja palkkaa olikin tiheämmällä välillä. Treenikaverin sanoin, neiti ajaa jälkeä hienosti, vauhti saisi vain olla hillitympää.

Manun kanssa jäljellä harjoitellaan kulmia ja yritämme päästä jäljen ajossa rauhalliseen moodiin. Esineitä jäljellä on vain jäljen päässä.

Tottelevaisuudet ovat molempien kanssa pysyneet hyvällä tasolla. Jääviin liikkeisiin harjoitellaan nopeutta, vasemmalle käännöstä hiotaan tarkemmaksi sekä seuraamisen eri osa-alueita treenaillaan. Tästä pääsee katsomaan Manun tottista kamalassa kaatosateessa, kuten videolta voi nähdä.

Puruissa Manu on saatu hieman rauhoittumaan, poika kun menee usein kierroksille jo maalimiehen ja hihan nähtyään. Jotta Manu pystyy oppimaan uutta, joudumme ottamaan puruihin mukaan myös rauhoittumisharjoituksia. Ja nämä harjoitukset ovat alkaneet nyt tuottamaan tulosta, pikkuhiljaa.. Piilonkiertoja harjoittelimme herralle muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa ja tekipä pojalle hyvää rikkoa rutiineja.

Oona taasen puree hyvin, täydellä suullaan ja tiukasti taistellen hihasta. Oonakin pääsi harjoittelemaan piilonkiertoja, neidillehän asia ei ole täysin vieras, mutta vaati pientä muistuttelua. 6 piiloa ja viimeisestä löytyi maalimies, pienen pieni hetki vartiohaukkua ja sitten puru ja voitto. Tulinpa tässä taannoin miettineeksi, että olipa hyvä, jotta neidinkin kanssa aloitin tämän harrastuksen, hänessä kun selvästi on potentiaalia.

Nyt olemme aloittaneet treenit uudella kentällämme, onhan se pienempi, mutta on se aika luksusta, että kentälle ajaa vain pari minuuttia. Ja halutessaan sinne voi myös kävellä ja jättää koirat kentän laidalla sijaitseviin häkkeihin. Treeniporukkamme on nyt pieni, mutta erittäin ihana ja tiivis. Tää niin tykkää harrastaa tässä porukassa!

Helsinki Winner Show 2012 ja paljon muuta

Olisi kai jo aika uuden blogikirjoituksen. Paljon on ehtinyt tapahtua viime kirjoituksesta, mutta pienenä tekosyynä taasen kerrottakoon, että tietokoneeni sanoi itsensä irti tässä taannoin. Sain sen kylläkin jotenkin taas toimimaan, mutta niin hitaasti ja epävarmasti, joten totesin parhaammaksi hoitaa sillä koneella vain ja ainoastaan pakolliset asiat. Mutta nyt minulla on uusi tietokone, jonka kanssa yhteistyö taas pelaa..

Olemme ahkerasti jatkaneet treeneissä käyntiämme. Manu oli pienellä tauolla kaikesta treenaamisesta, ontumisen takia. Mitään näkyvää syytä ei jalassa ollut ja eläinlääkärimme epäili Manun vain liukastuneen ja reväyttäneen jalkansa. Mutta eihän sellainen ole Manulle mitenkään mahdollista ;) Oonan kanssa sen sijaan treenailimme sitäkin ahkerammin ja neiti kehittyi aivan hurjaa tahtia. Tottiksessa ei tällä hetkellä ole suurta ongelmaa kuin eteenmenossa, se on hiottava varmemmaksi.

Ehdimme tehdä tässä välissä myös reissun Suomeen. Matka alkoi tiistaina 4.12 ja edessä olisi ajomatka Ruotsiin, Tukholmaan. Ruotsiin asti matka meni oikein sujuvasti, olimme nukkuneet kunnon yöunet ennen lähtöämme, joten univelkaa ei ollut, ainakaan mainittavissa määrin. Saksassa saimme kokea ensimmäiset lumet tai jos sitä lumeksi voi kutsua, enemmänkin ehkä räntää. Matka jatkui sujuvasti, Saksasta Tanskaan menimme lautalla joka kesti vain tunnin ja maksoi 70 euroa. Tanskasta Ruotsiin ajoimme hujauksessa.

Vasta Ruotsin rajalla miehet pysäyttivät meidät ja kyselivät mitä meillä mahtaa olla matkassa. Joten ei muuta kuin koirien passit tarkistukseen ja sitten matkamme sai taas jatkua. Ja sitten yön pimeinä tunteina alkoi kamala myrsky. Ajelimme moottoritiellä vain 50km tunnissa, rajoitus siellä oikeasti oli 120km tunnissa. Ikinä en ole nähnyt niin montaa rekkaa tienreunassa hätävilkut päällä, näkyvyys eteenpäin oli vain noin 30 metriä. Tiesin edessäni olevan auton, mutta en nähnyt siitä edes pilkahdusta. Lyhyet valot päällä ei nähnyt mitään, pitkät päällä näki vain lumihiutaleet paremmin. Selvisimme kuitenkin Tukholmaan asti, hieman myöhässä, mutta olimme onneksi varanneet matkaan reilusti ylimääräistä aikaa. Meillä olisi edessä enää tunnin matka ja pari tuntia aikaa. Tai sitä aikaa olisi ollut, ellemme olisi jämähtäneet Tukholman aamuruuhkaan klo 6. Matkamme siis eteni hyvin hitaasti ja lopulta kävikin niin, että myöhästyimme 10 minuuttia laivastamme. Ei muuta kuin Viking Linen terminaaliin kyselemään olisiko mahdollista päästä seuraavaan laivaan. Ja sehän onnistui. Saimme laivan iltapäiväksi ja vielä Helsinkiin, joten välttyisimme ajomatkalta Turusta, joka oli alkuperäinen suunnitelmamme. Viking Line vielä tarjosi matkan hyvin edulliseen hintaan, kai olimme niin surkean näköisiä. Mutta voin lämpimästi tästä lähin suositella Viking Linea kaikille. Myös laiva oli viihtyisä ja hytit siistejä. Sainpa muuten myöhemmin kuulla, että myrsky oli ollut niin suuri, että oli päässyt uutisiinkin asti eikä kaikki linnan juhlien vieraatkaan olleet päässeet myrskyn takia saapumaan paikalle, lentoja oli nimittäin Tukholmasta peruttu.

Ruotsin myrskyä Tukholman huoltoasemalla

Itseäni hieman jännitti koirien ensimmäinen laivamatka ja miten laivan kannella tarpeilla käynti onnistuu, matka kuitenkin kun kesti sellaiset 17 tuntia. Mutta matka meni kuin menikin todella vaivattomasti, koirat pystyivät rentoutumaan hytissä ja tarpeilla käyntikin sujui ilman ongelmia.

Nyt koska olimme myöhässä Suomesta sellaiset 12 tuntia, jouduimme juoksemaan suoraan laivalta hommiin. Meillä oli nimittäin itsenäisyyspäivän Match Show eli Koirien linnan juhla Koirakoulu Kompassilla. Tällä kertaa omat koirani eivät osallistuneet kehiin, sen sijaan valokuvaukseen he menivät. Itse kun ikinä ei osaa ottaa hienoja valokuvia koiristaan, niin ammattikuvaajaa kannattaa käyttää aina kun siihen on mahdollisuus. Match Show oli hieno, siellä näki todella upeita koiria ja hienoja pukuja omistajilla.

 

Kuvat 6.12.2012 Kuvaajana Terhi Honkonen

Pääsyymme matkaan oli viikonlopun suuri koiratapahtuma Helsingissä, nimittäin Voittaja-näyttelyt. Meillä oli koko viikonlopulle paljon ohjelmaa siellä, oma ständi, temppu- ja aktivointinäytös, dobo esittely, esitys isolla areenalla sekä Houkutusten Highway leikkimielinen kilpailu.

Temppu- ja aktivointinäytökseen osallistuin Manun kanssa. Lauantaina olisi kannattanut Manu hakea aiemmin autosta, eikä suoraan esittelyyn. Poika kun kävi hieman kierroksilla eikä meinannut osata rauhoittua. Näytöksessä Manu sai hieman esitellä osaamiaan temppuja.

Dodo esittelyssä oli mukana Oona, joka on todellinen konkari doboilussa. Neiti esitteli innokkaana erilaisia liikkeitä joita osaa. Ja tultiinpas meitä hieman haastattelemaan sekä kuvaamaan Huvudstadbladet-sanomalehteen.

Sitten koitti meidän päätapahtuma eli esitys isolla areenalla, joka meni perinteitä kunnioittaen ensimmäisenä päivänä "ei niin hyvin". Mutta hauskuus ja ilo oli kuulemma näkynyt yleisöön asti. Sitä meillä nimittäin riitti ja sitä me haimmekin esityksellä.

Yllä olevat esityskuvat: Sami Osenius

Viimeisenä oli vuorossa Houkutusten Highway, kilpailu jossa kisasi 4 joukkuetta, Koirakoulu Kompassilta 2 joukkuetta, joissa toisessa oli mukana Manu ja toisessa Oona. Highway oli 10 metriä pitkä, joka oli reunustettu erilaisilla houkutuksilla, kuten luilla, makupaloilla ja leluilla. Kilpailu meni viestin tapaan, koiralla oli pitäjä, ohjaaja juoksi maton toiseen päähän ja kun ohjaaja oli siellä sai koiran päästää juoksemaan. Kun koira oli ohjaajan luona sai toisen koiran lähettää matkaan. Yleisölle oli tarkoitus järjestää hauskaa katsottavaa, kuinka koirat lankeaa houkutuksiin matkan varrella. Minun molemmat koirani juoksivat hetkeäkään epäröimättä suoraan luokseni ja niinhän siinä kävi, että meidän toinen joukkue, jossa Manu oli mukana voitti koko kisan.

Sunnuntai meni kaikilta osin jo paremmin. Manu oli näytöksessään hallitumpi, Oona esitteli doboa edelleen todella innostuneesti. Suuri esityksemme "Dobo Hits The Music" meni loistavasti nappiin (taas perinteitä kunnioittaen, sunnuntaina kaikki menee aina hienosti) sekä Houkutusten Highwayssa tällä kertaa Kompassin molemmat joukkueet olivat finaalissa. En ollut taas loppuun asti miettinyt tätäkään. Nimittäin jouduin juoksemaan koko kisan ajan tukka putkella, kun kisasin kahden koiran kanssa eri joukkueissa. Kuten lauantaina myös sunnuntaina sama joukkue voitti, ylivoimaisesti. Hienoa hienoa!

Voittajien on helppo hymyillä sekä tuuletella ;)

Näytösten lisäksi tykkään käydä tällaisissa tapahtumissa myös sen takia, että siellä tapaa ihania jo entuudestaan tuttuja ihmisiä, joita muulloin tapaa liian harvoin sekä myös siksi, että siellä tapaa myös ihania ja mukavia uusia ihmisiä. Viikonloppu oli siis kaikilta osin erittäin onnistunut.

Matka takaisin Hollantiin meni paljon paremmin. Ei ollut enää myrskyä, sen sijaan todella suuri väsymys oli tilalla. Tällä kertaa emme käyttäneet lauttaa Tanskasta Saksaan vaan ajoimme siltoja pitkin. Tässä vaiheessa todettakoon, että valitkaa mieluummin lauttamatka, siltamaksut kun ovat sen verran hintavat ja joudut maksamaan myös bensan ja kaiken lisäksi lautalla saat levätä sen tunnin.



















Matkan jälkeen olemme ehtineet jo kaksi kertaa käydä taas treenailemassa. Manukin jo tauon jälkeen sai taas osallistua. Sunnuntai aamun jäljet menivät molemmilta koiriltani aika heikonlaisesti. Manu kun päätti jäädä mutustelemaan lehmän kakkaa kesken jäljen ja Oona ajoi jälkeä mutkitellen, liian kiireisesti eikä ollenkaan samalla tavalla keskittyen kuin yleensä. Mutta se mitä Oona oli tälle kerralle parantanut, oli se, että nyt hän osasi ilmaista esineet oikealla tavalla ja samantien. Purutreenit sujuivat mallikkaasti, kuulemma Manukin jo kehittynyt (hitaasti kylläkin, mutta poika on vielä nuori) ja Oona saikin jo taistellla hihasta. Seuraavalla kerralla Oonalle taas lisää voittamisia, etenemme hitaasti  ja rakennamme pohjan varmaksi, ei liian hätiköidysti eteenpäin.

Täällä siis treenit jatkuvat edelleen ja joulua odotellaan saapuvaksi, vehreissä maisemissa! Jos satut bongaamaan ottamiasi kuvia täältä, ilmoita minulle niin mainitsen nimesi. Meitä kun on nyt niin moni kuvannut, etten enää pysy perässä.

Loppuun vielä pieni mainos.. nyt on ilmestynyt vihdoin Dobo-kirja, jossa esiintyy myös pari hienoa beussia ;)

Missä vaiheessa koirani vaihtoivat rooleja?

Taas sunnuntai aamupäivän treenit takana..

Aamun aloitimme aikaisin tekemällä jälkeä jo tutuiksi tulleille pelloille. Manulle tein taas U:n muotoisen jäljen ja tiheämmällä välillä makkaraa, jotta saisin herran tekemään tarkempaa työtä, eikä kiirehtimään niin kovasti eteenpäin. Hänelle kun on viime kerralla tullut hieman kiire jäljellä eteenpäin. No, sama kiire jatkui edelleen tänään, rynnimistä eteenpäin ja ensimmäisellä kulmalla tarvitsi kovastikin tukea. Toisella suoralla jäljen ajo parani ja toinen kulmakin löytyi helposti. Viimeisen suoran ajoikin jo niin, että pystyin itsekin toteamaan sen olevan "ihan hyvä". Jäljen päässä esine, jolle kävi itse omatoimisesti maahan, kylläkin pienen odottelun jälkeen.

Edelleen saan todeta pitkän tauon jäljen ajossa olleen huonoksi Manulle. Kuten olen aina ollut sitä mieltä, saan nyt myös itse kokea sen: "Nuoren koiran kanssa ei kannata pitää pitkiä taukoja kun opetellaan uutta asiaa". Tätä miettiessäni kaivoin arkistojen kätköistä videomateriaalia Manusta kun hän ajaa jälkeä vain neljän kuukauden ikäisenä. Linkistä avautuu video YouTubeen. Hän on joskus ollut näinkin taitava!!

Oonalle taas tauko on näyttänyt tehneen oikein hyvää. Tällä kertaa paljon kulmia ja entistä harvemmin namia jäljellä. Ja vauhti ja tarkkuus oikein hyvä. Neiti ei tarvitse ollekaan tukea vaan ajaa hyvin itsenäisesti jäljen. Tällä kertaa minulla oli jäljellä 2 esinettä, joista toinen jäljen päässä. Ja hienosti juoksimme ensimmäisen esineen ohi, toisen esineen neiti yritti tuoda käteeni. Ei sitten muistunutkaan hänelle enää mieleen uudelleen opeteltu ilmaisutapa. Tästä lähin kun neidin tulisi ilmaista esineet maahan menemällä. Sainkin nyt ohjeeksi Oonan kanssa tehdä entistä pidempää jälkeä, enemmän esineitä noin 4-5 kappaletta sekä vähemmän palkkaa jäljellä. Kaikkea emme tietenkään toteuta samalla kertaa vaan treenailen näitä osia seuraavaksi, yhtä aina kerrallaan.

Jälkien ajon jälkeen ajoimme tutustumaan tulevaan uuteen treenikenttäämme. Me kun muutamme pois nykyisestä paikasta vuoden vaihteessa. Mutta tämä asia ei minulle ole huono, koska uusi treenikenttämme tulee sijaitsemaan Bennekomissa, suunnilleen kilometrin päässä kodistamme (nykyiseen paikkaan kun on 20 minuutin ajomatka). Tottakai suurta kentän kokoa sekä hienoa klubitaloa tulee ikävä, mutta ei uusi paikka toisaalta sen huonompi ole. Kentän koko kun on silti suunnilleen 2 kertaa sen kokoinen mihin Suomessa "isoilla" kentillä on tottunut ja uudella kentälläkin sijaitsee oma "klubitalo" keittiöineen. Täällä se on siis vakiona, että jokaisen kentän yhteydessä on rakennus johon voi kokoontua lämmittelemään ja juomaan virvokkeita. Sekin on tällaiselle maahanmuuttajalle uutta.

Päivän päätteeksi pienet tottistelut Oonan kanssa, tällä kertaa ei Manun kanssa, herra kun oli nälissään syönyt kokonaisen makkarapussin omatoimisesti autossa odottaessaan. Oonan seuraaminen hienoa, täyskäännökset tiiviitä, henkilöryhmä ok. Hypyssä ponnisti esteestä, ensi kerralla siis keskitytään siihen, että hyppäisi koskettamatta estettä.

Nyt nautin taas ihanasta kuluneesta päivästä, joka päättyikin kammottavaan päänsärkyyn. Onneksi koirat ovat väsyneitä ja tyytyvät vain röhnöttämään jalkojeni päällä, eikä heitä tarvitse aktivoida tänään enää ollenkaan. Lopussa vielä paluu tämän kertaiseen otsikkooni... Tätä kirjoittaessani kun tajusin, että ennen Manu oli minun kaikkein paras harrastuskoira, jolla treenit eivät ikinä epäonnistuneet ja kaikessa hän yllätti minut positiivisesti. Oona taas aiemmin oli hyvinkin motivoitunut kaikkeen muuhun kuin tottisteluun, jossa en saanut neidin virettä pysymään ollenkaan. Viime aikaisempien treenikertojen perusteella Manusta löytyy parannettavaa, Oona taas tällä hetkellä yllättää uskomattomalla draivillaan..

Hondensport en Sporthonden

Tänään taas kun kyseessä oli sunnuntai alkoi aamumme aikaisin. Ja jatkui monen tunnin treenailulla, 3 erilaiset treenit.

Manu sai ajaa taas U:n muotoisen jäljen, jäljellä paljon makkaraa. Alussa ajoi jälkeä hienosti ja varmasti, ensimmäisen kulman meni hienosti. Seuraavalla pätkällä nurmi oli lyhyttä, joten joutui tässä keskittymään tarkasti. Vauhti oli tällä kertaa sopiva, mutta pari kertaa tarvitsi poika tukea jäljen ajossa. Ei tainnut pitkä tauko tänä vuonna jäljen ajossa tehdä pojalle hyvää, mutta pikku hiljaa taas parempaan päin. Manulla jäljen päässä esine, jolle kävi maahan, pienen muistutuksen kera. Mutta Manu onneksi tykkää jäljestää, joten motivaatiosta ei ole pulaa. Ainoastaan tarkkuutta tarvitsemme lisää.

Jäljellä Oonalle paljon kulmia ja sekä ennen kulmia että niiden jälkeen paljon makkaraa. Neiti ajoi jäljen paremmin kuin koskaan täällä ollessa. Hyvällä vauhdilla tarkasti, ei ollenkaan pyörimistä kulmissa vaan kääntyi varmana. Myös Oonan pää pysyi kokoajan maassa. Jäljen päässä myös Oonalla esine, jolle kävi maaten. Ei kylläkään nopeasti, mutta ilmaisi oikealla tavalla kuitenkin ilman apuja. Tässä sain muilta kommentteja, että olin koko jäljen ajon etsinyt seuraavaa kulmaa, enkä luottanut koiraani. Kuulemma tähän koiraan minun tulisi luottaa, koska se tietää mitä tekee. Joten pois turhat päänkääntelyt minulta.

Ja koska tajusin aiheuttaneeni väärinkäsityksiä kertomalla että ajamme peltojälkeä niin korjaankin asian samantien. Ajamme kylläkin jälkeä pellolla, mutta erikoisjäljen eli FH:n sääntöjen mukaan. Emme siis vain harjoittele tekemällä suojelukokeen vaatimaa jälkeä. Vaan teemme jäljille mahdollisimman paljon kulmia (kulmat myöskään eivät aina ole 90 astetta), kaaria, esineitä useita, vaihtelevaa maastoa sekä ojien ylityksiä. Myös tänään käytimme Oonan vanhaa jälkeä hyväksi toiselle koiralle ja saimme siitä harhajälkiä.

Manulle hieman tottisteluja jäljen ajon jälkeen. Tänään keskityimme enemmän liikkeestä istumiseen, se kun ei ole pojalla yhtä vahva kuin muut jäävät liikkeet. Myös hyppyä harjoittelimme hieman. Paikalla makuussa Manulle aiheutettiin lisää häiriöitä treenikavereiden huudellessa käskyjä vieressä, eihän tässä ollut hätää, kun he huutelivat käskyjä hollanniksi. He myös kiersivät Manua paikalla makuun aikana. Poika ei häiriintynyt näistä ollenkaan vaan pysyi varmana aloillaan.

Seuraavaksi Manu pääsi vielä treenailemaan puruja. Aloittelimme patukalla, josta pentuhihaan ja vielä pääsimme siirtymään astetta ylemmäs, junior hihaan. Manu puri siihen hienosti, kesti vedättämisen, piti otteensa ollenkaan maistelematta ja taisteli hihasta. Sai monta onnistunutta suoritusta näin. Kaikki tulivat jälkeenpäin kertomaan kuinka onnistuneet treenit saimme pojalle. Hienoa, Manu siis kehittyy hyvää vauhtia.

Oonalta siis tottikset sekä purut tällä kertaa jäivät välistä juoksujen takia. Olisin saanut ottaa niitä kyllä, mutta myös tauko eilisen kokeen jälkeen tekee ihan hyvää.

Kotona kylläkin harjoittelin Oonan kanssa ruutuun lähettämistä sekä tunnistusnoutoa. Tunnarin harjoittelemisen aloitimme siis vasta eilen tosissaan. Aiemmin olen vain hieman pohjustusta tehnyt tälle suoritukselle. Ja tänään sain Oonan jo kaksi kertaa noutamaan oikean kapulan kaikkien kuuden kapulan joukosta. Siihen sai jäädä neidin tokoilut tältä päivältä.

Ainiin ja loppu huomiona.. Olen päässyt Manun kanssa meidän seuran ensi vuoden kalenteriin. Hieno kuva löytyy sieltä! :)

Kuva Suomesta, noin viikkoa ennen lähtöä Hollantiin. Väsyneet koirat. Samanlaiset tunnelmat on meillä täällä tälläkin hetkellä tämän päivän jälkeen.