Vuodenvaihde Hollannissa

Ja niin se loppu vuosi meni ja uusi vuosi alkoi...

Kotitiemme tammikuun alussa

Joulu Alankomaissa olikin erilainen kuin on aikaisemmin saanut kokea, mutta yritimme silti viettää mahdollisimman perinteisen joulun lämpöasteissa. Kokkasimme itse perinteisiä jouluruokia ja olipa joulupukki löytänyt meille tännekin asti...

Pian joulun jälkeen täällä alkoikin paukkua. Ja mitä lähemmäs uutta vuotta päästiin sitä rajummaksi se yltyi. Kunnes koitti uudenvuoden aatto. Voi sitä metelin määrää. Siis vastaavaa ei voi ikinä kokea missään muualla. Olen ollut useita kertoja Suomessa seuraamassa ilotulituksia ja ilotulitustapahtumia niin Helsingin keskustassa kuin myös muualla, mutta tähän Hollannin menoon verrattuna se ei ole ollut mitään. Tänä vuonna sai seurailla Helsingin ilotulitusta suorana lähetyksenä netin kautta, tulitus oli normaalia Helsinkiä, suunnilleen yksi tulite sekunnissa. Täällä sekunnissa tuli 20 (jollei enemmänkin). Kerrankin myöhään illalla ulkona näki jotain, todella koko taivas oli valaistu. Ja näiden tulitteet eivät olleet mitään hiljaisia, vaan todella äänekkäitä, jotka Suomessa olisivat kielletty. Tiedustelinpa paikallisilta ja tänä vuonna Hollantilaiset laittoivat rahaa ilotulitteisiin 70 miljoonaa euroa ja tähän on laskettu vain Hollannista ostetut ilotulitteet. Koska paikalliset käyvät paljon ostamassa niitä Belgiasta, jossa ne ovat paljon halvempia ja sieltä saa vieläkin suurempia paukkuja. Joten karkea arvio yhteissummasta voisi kuulemma olla 100 miljoonaa euroa.

Täällä ei siis kannata viettää uuttavuotta paukkuherkän koiran kanssa. Mutta se ei onneksi meille tuottanut ongelmia, en tiedä, koirani todennäköisesti ovat kuuroja kun eivät ollenkaan hätkähtäneet ilotulitteita. Pahimpaan aikaan eli keskiyöllä ne tietenkin olivat sisällä makoilemassa, mutta ihme kylläkin, että pystyivät siinä metelissä todellakin rauhoittumaan. Kun me ihmiset itse hyppelimme ilmaan säikähtäessämme paukkeita. Mutta olipahan kokemus sinällään ja tulipahan laitettua koirat todelliseen tulitestiin paukkeiden suhteen.

Onko kellään muulla kokemuksia hollantilaisesta uudestavuodesta?

Pyhien aikaankin meillä oli treenitaukoa vain ja ainoastaan pyhäpäivät, muuten touhusimme ahkerasti koiriemme kanssa.

Jäljellä Oona on nyt ajanut vieraan jälkeä. Ensimmäisellä kerralla 4 esinettä ja nameja jäljellä vain muutama. Todella hienosti ajoi, kovasta tuulesta johtuen hieman kiemurrellen, mutta pysyi kuitenkin hyvin jäljellä ja hienosti ilmaisi kaikki esineet maahan menemällä. Toisella kerralla yritettiin hidastaa neidin vauhtia ja palkkaa olikin tiheämmällä välillä. Treenikaverin sanoin, neiti ajaa jälkeä hienosti, vauhti saisi vain olla hillitympää.

Manun kanssa jäljellä harjoitellaan kulmia ja yritämme päästä jäljen ajossa rauhalliseen moodiin. Esineitä jäljellä on vain jäljen päässä.

Tottelevaisuudet ovat molempien kanssa pysyneet hyvällä tasolla. Jääviin liikkeisiin harjoitellaan nopeutta, vasemmalle käännöstä hiotaan tarkemmaksi sekä seuraamisen eri osa-alueita treenaillaan. Tästä pääsee katsomaan Manun tottista kamalassa kaatosateessa, kuten videolta voi nähdä.

Puruissa Manu on saatu hieman rauhoittumaan, poika kun menee usein kierroksille jo maalimiehen ja hihan nähtyään. Jotta Manu pystyy oppimaan uutta, joudumme ottamaan puruihin mukaan myös rauhoittumisharjoituksia. Ja nämä harjoitukset ovat alkaneet nyt tuottamaan tulosta, pikkuhiljaa.. Piilonkiertoja harjoittelimme herralle muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa ja tekipä pojalle hyvää rikkoa rutiineja.

Oona taasen puree hyvin, täydellä suullaan ja tiukasti taistellen hihasta. Oonakin pääsi harjoittelemaan piilonkiertoja, neidillehän asia ei ole täysin vieras, mutta vaati pientä muistuttelua. 6 piiloa ja viimeisestä löytyi maalimies, pienen pieni hetki vartiohaukkua ja sitten puru ja voitto. Tulinpa tässä taannoin miettineeksi, että olipa hyvä, jotta neidinkin kanssa aloitin tämän harrastuksen, hänessä kun selvästi on potentiaalia.

Nyt olemme aloittaneet treenit uudella kentällämme, onhan se pienempi, mutta on se aika luksusta, että kentälle ajaa vain pari minuuttia. Ja halutessaan sinne voi myös kävellä ja jättää koirat kentän laidalla sijaitseviin häkkeihin. Treeniporukkamme on nyt pieni, mutta erittäin ihana ja tiivis. Tää niin tykkää harrastaa tässä porukassa!

Joulu 2011

Ja niin on joulu onnellisesti ohi. Ei pysynyt meillä lumi maassa yli joulun, itseasiassa ei edes jouluun asti. Kun perjantaina suli viimeisetkin. Tälläkin hetkellä täällä on lämpöasteita 8.

Myös koirat olivat olleet tänä vuona erityisen kilttejä, koska joulupukki muisti heitäkin lahjoilla.

Paketista kuoriutui kauniit Nerokon "Stick & Loop" -lelut, joissa kerrotaan näin:

Tämä kaunis tuote on koiran lelu. Sitä voi vaikka heittää, vetää, repiä ja piilottaa. Pureskeltaessa se tuntuu mukavalta hampaissa ja ikenissä. Materiaali on kestävää ja 100% luonnollista värjäämätöntä juuttiköyttä.

Lelu on solmittu käsin Suomessa vanhojen merimiessolmujen ohjeiden mukaan. Mikäli lelu alkaa purkautumaan, käyttäjässä saattaa olla taipumusta laivakoiraksi. 

Kun Oona saa lelun itselleen, se ei siitä hevillä luovu vaan kantaa lelua suussaan pitkiäkin aikoja ja kiusaa meitä muita juoksemalla pakoon jos lelua yrittää ottaa. Olivat siis todella rakkaita nämä lahjat. Manu taas pyrkii laivakoiraksi, kovaa on yritys, mutta ainakaan vielä ei ole siihen onnistunut.

                                           Lelut ahkerassa käytössä

Myös minä sain itselleni ihanan, kauniin koiramaisen lahjan kun ystäväni oli maalannut minulle kuvan Oonasta ja mielestäni se on aivan Oonan näköinen. Tietenkin siihen oli pakko heti käydä ostamassa kehykset ja nyt se vain odottaa pääsyä aitiopaikalle.

Joulupäivänä kävimme pitkällä lenkillä, paljon pidemmällä kuin oli suunniteltu. Olimme kävelleet koirien kanssa jo noin tunnin kunnes päätin kääntyä takaisin päin, mutta en enää osannutkaan reittiä keskuspuiston läpi perille. Manittakoon, että päämääränä ei ollut kotini vaan isäni koti, omaan kotiinhan löytää perille aina (ainakin toistaiseksi olen löytänyt). Ensin huomasin käveleväni ympyrää, samat tutut lenkkeilijät tulivat uudestaan vastaan, joten ei muuta kuin täyskäännös ja seuraavaa reittiä etsimään. Seuraava reitti menikin jo tutuille tiennimille, mutta en löytänyt sieltä sitä yhtä ja tiettyä kadunnimeä ja hetken siellä seikkailtuani löysin itseni taas lähtöpisteestä. Argh, ei tämän nyt näin pitänyt mennä. Ajattelin siis nyt mennä tuttua reittiä isoja teitä pitkin, reittiä pitkin jonka osasin varmasti. Ja niinhän pääsin vihdoin perille. Ja aika kokonaisuudessaan jonka olimme lenkillä oli 3,5 tuntia. Siinä rupesi jo hieman väsymään itse kukin. Ja nyt sai taas hyvän syyn ahtaa itsensä täyteen kinkkua sekä suklaata.

Allekirjoittaneella alkoi joulusta pitkä kahden viikon talviloma. Suunnitelmissa olisi treenailua, paljon erilaista treenailua nyt kun kelitkin suovat ulkona olon.