Tokokisoista kasvattajan luokse

Lauantaimme alkoi aikaisin kun lähdimme ajelemaan kohti Nummi-Pusulaa. Meillä oli siis edessä tottelevaisuuskoe. Sain muutamaa päivää ennen koetta kisakirjeen jossa kerrottiin kokeen olevan ulkokoe. Tästähän hermostuin kovin ja rupesin jännittämään kun kyseessähän tosiaan on sitten meidän ensimmäinen ulkokoe. "Mitä jos koirani karkaa kehästä tai ylittää kehäviivan.." Pelot tulvivat mieleeni.

Kenttä oli Nummen urheilukentällä, nurmi pohjainen. Paikalla oli myös 2 muuta beauceronia, joka on todella harvinaista, että samassa kokeessa on muitakin saman rotuisia. Mutta oli mukava päästä seuraamaan myös muiden beussien suorituksia.

Alokasluokkaan ilmoittautuneita oli 17 koirakkoa, tuomarinamme toimi Harri Laisi. Ja niin koitti pian meidän vuoro.

Luoksepäästävyydestä 8 pistettä. Oona istui hienosti sivulla tuomarin lähestyessä, mutta kun tuomari rapsutteli, heittäytyi koira nojaamaan tuomaria ja siitä selälleen, "rapsuta vielä tuolta, siellä on todella makea kohta."

Paikalla makaamisesta 10 pistettä. Hyvin meni nopeasti maahan, pysyi paikallaan koko 2 minuuttia eikä ennakoinut perusasentoa. Itse seisoin jäykkänä liikkumatta paikoillani, ettei Oona vahingossakaan luule mitään liikettäni käskyksi. Minulle vain meinasi tulla tukalat oltavat kun juuri silloin tuli joku ötökkä kävelemään naamalleni..

Seuraaminen kytkettynä 8 pistettä. Seuraamispaikka oli hyvä, kontakti ei meinannut pysyä sekä perusasennot liikkeiden välillä unohtuivat välillä. Seuraamiskaavio oli muuten hirmuisen pitkä, paljon pysäytyksiä sekä suunnan muutoksia.

Taluttimetta seuraaminen 7 pistettä. Samalla tavalla meni kuin kytkettynä seuraaminen, mutta seuraamispaikka horjui välillä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 pistettä. Loistavaa, mahtavaa... Tämä sujui hienosti.

Luoksetulo 9 pistettä. Luoksetulossa Oona tulee ensin eteen, josta vierelle. Pisteen menetys johtui siitä, että Oona eteen tulossa on oppinut tulemaan niin lähelle, että tökkää kuonolla minua. Tuomarin kommentit tähän, "Tuosta kannattaa opetella eroon, kun avoimessa se tulee tuohon puukapulan kanssa, niin se jo oikeasti sattuu."

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 pistettä. Vihdoin ja viimein se onnistui myös virallisissa kokeissa, eikä mennyt liike nollille kuten aikaisemmissa kokeissa. Se käskysanan vaihto todella auttoi. Tuota en vain tiedä mistä pisteen menetys johtui.

Estehypystä tuli 8½ pistettä. Pisteet lähtivät siitä kun itse vaihdoin asentoa koiran hypätessä. Todella tyhmä virhe, en tosiaan edes itse tajunnut tehneeni tuota virhettä, mutta onneksi kaikesta oppii ja ensi kerralla osaa kiinnittää tuohonkin huomiota.

Kokonaisvaikutus 8½ pistettä.

Tuomarin loppukommentit kuuluivat jokseenkin näin; "Pienellä hiomisella tästä kuoriutuu oikea huippuyksilö."

Kokonaispistemäärämme oli siis 172.5 pistettä ja kolmas alokasluokan ykköstulos, joka tarkoittaa, että nyt on TK1 plakkarissa. Sijoituksemme oli 3/17, joten pääsimme myös palkintosijoille ja hienon pokaalin kera kotiin. Hieno päätös siis alokasluokalle, sitten vain avoimen liikkeitä treenailemaan.

Tai eihän matkamme suunta ollut tietenkään kotiin vaan Keuruulle, kasvattajamme luokse. Kävimme siellä katselemassa pieniä beussikakaroita. Neitimme ei tietenkään tällä kertaa päässyt pentuja katselemaan vaan odotti nätisti autossa. Pentulaatikossa riitti menoa silloin kun pienokaiset eivät nukkuneet. Toiset jo murisivat toisilleen kun taas toiset purivat nukkuvaa sisarustaan, voi miten suloisia nuo olivatkaan.

Ja kun toinen osapuoli meistä halusi katsoa Suomen MM-pelin Slovakiaa vastaan, pääsimme kotimatkalle vasta hieman ennen kello kahtatoista.

Päivälenkillä

Treenitauon takia ja koko pääsiäisen kestävien mahtavien ilmojen vuoksi oli mukavaa käydä pitkillä päivälenkeillä. Pitkästä aikaa pääsi läheisille pelloillekin kävelee, kun ei enää uponnut polviin asti lumeen vaan sai auringosta nautiskellen kävellä ja kuvata kännykällään mahtavia hetkiä lenkiltämme.

Matkamme varrella törmäsimme kevään viimeisiin lumikinoksiin ja niistähän täytyi ottaa kaikki ilo irti..

"Ah, tämä se on elämää, viimeisen kerran pitkään aikaan. Hei sitten lumi, tulen kaipaamaan sinua kovin"

Välillä juostiin suuna päänä sinne tänne...

Toisessa hetkessä taas nuuskittiin tarkkaan kun löytyi jotain todella mielenkiintoista..

"Ah, sehän olikin suuren suuri keppi, aivan mahtava, ainoa laatuaan,

tällaisen aarteen löydettyäni en siitä hevillä luovu. Vien tämän jonnekin varmaan paikkaan."

Törmäsimme matkallamme myös ojaan,

jonka yli oli mukava hyppiä!

Kun pomppii liikaa ojien yli, toiselta puolelta toiselle, voi voimat ehtyä ja käydä näin..

Mutta onneksi se ei menoa haitannut. Eikös se sanontakin kuuluu "kesä kuivaa sen minkä kasteleekin." Noh, mutta sen voin sanoa, että kuraa se ei silti poista tiheästä turkistani vaan kotona odotti lämmin kylpy.

Möllitokokisat

Tänään kävimme vaihteeksi koittamassa epävirallisia tottelevaisuuskisoja Koirakoulu Kompassin järjestämässä pääsiäismöllikisassa. Osallistuimme alokasluokkaan. Liikkeet arvosteltiin kuin virallisissakin kokeissa ja liikkeiden suorituskin meni virallisten kokeiden mukaan. Liikkeiden välillä oli kuitenkin hillitty palkitseminen sallittua, joten namia sai antaa. Suorituksen aikana palkitseminen oli kuitenkin kiellettyä.

Seuraavassa taasen liikkeet sekä niistä tulleet pisteet;

Luoksepäästävyydestä tuli 8 pistettä. Oona meni tuomaria vastaan, josta karisi pisteitä pois.

Paikalla makuusta 10 pistettä. Ennen liikettä kuulin ampiaisen surisevan takanani ja se jatkoi pörräämistä Oonan lähettyvillä myös koko liikkeen suorituksen ajan. Huomasin sen siitä kun Oona käänteli päätään surinaa kohti, mutta ei onneksi liikkunut paikaltaan ollenkaan.

Kytkettynä seuraamisesta tuli 9½ pistettä. Ohjaaja oli jättänyt remmin liian tiukalle, josta karisi pisteitä. Ensi kerralla täytyy muistaa tuo löysä remmi! Muuten seuraaminen hyvää ja kontakti pysyi hienosti.

Taluttimetta seuraamisesta tuli tällä kertaa vain 8½ pistettä. Kontakti ei pysynyt kokoaikaa ja ohjaaja ei edelleenkään osannut kävellä suoraan. Argh, kuinka vaikeaa voi olla tuo suoraan käveleminen? Onneksi kisoissa olen muistanut tuon ja keskittymällä keskittynyt suoraan kävelemiseen. Joten tässä kohtaa ohjaajalle vain lisää treeniä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 pistettä. Seuraaminen hyvää sekä välitön maahanmeno.

Luoksetulo 10 pistettä. Nopea luoksetulo ja täydellinen loppuasento.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, liike joka on epäonnistunut jokaikisessä kokeessa jossa olemme käyneet. Tällä kertaa Oona pysähtyi välittömästi ja vielä oikeaan asentoon, joten pisteitä tuli täydet 10.

Estehypystä 9 pistettä. Hieman kolahti jalat esteeseen, mutta jäi seisomaan juuri oikeaan paikkaan esteen taakse.

Kokonaisvaikutuksesta 10 pistettä. "Iloista ja energistä menoa", oli tuomarimme kommentti.

Pisteitä tuli kasaan huimat 189, joka on alokasluokan 1. tulos ja näillä pisteillä olimme koko alokasluokan voittajia. Tulos oli todella yllättävä sekä hämmentävä, tällaisiin tuloksiin kun pääsisi virallisissakin kisoissa.

PetExpo 16.-17.4.2011

Ja niin koitti kovasti odotettu sekä pikkasen myös jännitettykin PetExpo, jännitys ei onneksi ollut kuitenkaan niin suuri kuin ensimmäisen kerran esiintyessämme messuilla.

Lauantai alkoi mukavalla sekä kovin aikaisella metsälenkillä (herätys klo 04.45), jotta neiti pääsisi purkamaan suurimman energian ja nauttimaan ennen kovaa koitosta. Lähdimme Camillan sekä hänen energiapakkausten kanssa nauttimaan aamuisesta udusta hiljaiseen metsään, jossa ei kuulunut muita ääniä kuin lintujen laulua sekä neljän koiran kovaa läähätystä sekä tassujen töminää.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Oona ehtisi tottua kovaan menoon ja meteliin. Ihmisiä tuntui olevan kovin paljon enemmän kuin puoli vuotta sitten viimeksi käydessämme. Ja meidän esiintymistä pääsi seuraamaan myös oikein katsomosta käsin.

Päivän ensimmäinen esitys meni hienosti, muutama pieni liike jäi suorittamatta, kuten kaukokäskyjen vaihdot, mutta muuten aivan mallikkaasti. Oona jaksoi hyvin keskittyä.

Toisessa esityksessä alkoikin jo näkyä väsymys kun neiti ei jaksanut edes makuulle mennä ja keskittyminenkin rupesi herpaantumaan. Eivätkä myöskään jäävät liikkeet onnistuneet vaan Oona käveli muina miehinä mukanani, "näinhän tän kuuluu mennä.."

Itse juoksin esitysten välillä myös rahastamassa lastenvedossa. Olipas taas mukavaa nähdä kuinka onnelliseksi lapset voivat tulla kun pääsevät koiran kyytiin. Kasvoilta saattoi nähdä ilon ja jännityksen sekaisia tunteita. Tässä välin Oona sai levätä häkissään, mutta pääsi hänkin sitten illan viimeisenä hiljaisena tuntina vetämään pikkasen. Ja veto sujui taasen aivan mallikkaasti, ei pienintäkään hermostuneisuutta vaan rauhallisesti meni kuin vanha taituri. Kierroksen jälkeen lapset pääsivät myös antamaan kiitokseksi makupalan Oonalle. Tästä pikkuneitimme oli kovin innoissaan, lapsethan ovat tosissaan parasta mitä maailmassa voi Oonan mielestä olla.

Kotiin päästyämme ei Oona jaksanut lähteä enää koko iltana ulos vaikka kuinka yritti houkutella, vaan nukkui reporankana jalat kohti taivasta aamuun saakka. Useat "ulos" huudot kaikuivat kuin kuuroille korville. Ja hyvä näin, jotta sai kerättyä hieman voimia taas seuraavan päivän esityksiin. Mutta onneksi edessä ei olisi sentään noin rankkaa päivää.

Ja niin koitti sunnuntai ja klo 12.00 meidän seuraava esiintymisemme. Oonasta paistoi edelleen väsymys ja niinhän siinä sitten kävi, että neiti todellakin otti yleisön haltuun. Voin kuvitella hänen pienessä mielessään liikkuneen, "tää on taas tätä, tähän tarvitaan nyt pikkasen jotain säpinää ja hauskuutta." Ja sitähän piisasi Oonan juostua kesken esityksen kerjäämään rapsutuksia yleisöltä ja seuraavassa vaiheessa juoksevan katsomon portaita ylös. Mutta onneksi yleisöllä oli hauskaa, olipas toisen koirakon tututkin kyselleet, että "Kukas tuo musta koira oli, se oli aivan mahtava, täytyyhän jokaisessa esityksessä yksi Eemeli olla..." Mutta myös minulla oli hauskaa, koiralla tosiaan on huumorintajua ja jääpähän neiti ainakin hyvin mieleen. Ei varmasti niitä muita koiria muisteta yhtä hyvin. Tässä täytyy kuitenkin mainita, ettei Oona aivan karkuteille lähtenyt vaan tuli kuitenkin heti kutsusta takaisin.

Sunnuntain toinen sekä samalla myös viimeinen esityksemme lähestyi. Jännitys oli suuri, johtuen edellisestä esityksestä, mutta ajattelin ainakin yrittää viedä sen kunniakkaasti loppuun. Koko esityksen ajan imutin Oonaa (ei kuulemma näkynyt yleisöön, ainakaan häiritsevästi) ja se toimi aivan mahtavan upeasti. Keskittyminen pysyi (nakissa) ja kaikki liikkeet suoritettiin hienosti. Tästä viimeisestä tulikin siis koko viikonloppumme paras esitys.

Ja niin on Oona ollut kuin muissa maailmoissa viikonlopun jäljiltä, nyt vietämme ansaittua treenilomaa, jotta ei tuo tekeminen ala maistua puulta. Messuilla otetut kuvat ovat lastenvedoista, osa Nea Finnigin kuvaamia, kiitoksia kameran kanssa heilumisesta!

Ja lopuksi; aivan pakko laittaa neidistämme kuva joka todistaa kuinka tärkeä lelu meille on Catalinalta viime kesänä jäänyt "Kroko", joka sai ensin Catalinan jäljiltä tuulettua puoli vuotta ulkona ennen kuin siihen pystyi koskemaan ja niin se sitten tuli ja valloitti Oonan sydämen.

Ensimmäinen lastenveto

Keskiviikko iltana ajelinkin suoraan töistä kohti Porvoon Kokonniemeä. Meillä oli Oonan kanssa edessä ensimmäiset oikeat lastenvetoharjoitukset. Olemme kyllä aiemmin jo ehtineet vedellä perässä kärryjä, mutta harjoitukset ovat olleet rauhoitettuja eikä kyytiinkään ollut päässyt vielä kukaan.

Tosiaan Kokonniemessä oli laskettelurinteet auki, sadoittain ihmisiä sekä niiden joukossa kymmeniä pieniä sekä vähän isompiakin innostuneita lapsia, jotka odottelivat, että pääsisivät koiran kyytiin.

Ensin totuttelimme hirveään hälinää sekä siihen, että perässämme tulee jotain. Kuljimme muiden mukana muutamaa kierrosta tyhjä ahkio perässämme. Mutta kun Oona ei näyttänyt välittävän muista ihmisistä eikä hermostuvan tilanteesta niin pääsipäs muutama lapsikin kyytiimme. Eikä Oona tästäkään välittänyt mitään vaan menimme samalla tavalla kuin tähänkin asti. Oli aivan mahtavaa nähdä pienten lapsien iloiset ilmeet kun pääsivät kyytiin. Katselivat ihastuneena eteenpäin suuri hymy kasvoillaan, tämä on heille suuri kokemus.

Vedimme tosiaan vain muutaman kierroksen kunnes vein Oonan autoon. Tämä oli meille ensimmäinen tällainen tilanne, joten aloitimme rauhallisesti. Kun onhan se koiralle väsyttävää vetää ahkiota perässään ja vielä enemmän kun tilanne on aivan uudenlainen.

Tällä hetkellä treenailumme jatkuvat, tässä jo mainittakoon, että meillä on nyt keväällä taas edessä PetExpo jossa olemme taas mukana tokonäytöksen muodossa. Joten kaikille tervetuloa katsomaan suoritustamme, show on taas mitä mahtavin!

Paimennuspäivä Somerolla

Laskiaissunnuntaina 6.3 meillä olikin taas harvinaista ja mukavaa puuhaa. Pääsimme taas melkein vuoden tauon jälkeen paimentamaan lampaita. Tällä kertaa päivän oli järjestänyt meille beauceronin rotuyhdistys, joten olipas mukavaa nähdä muitakin saman rotuisia työssä lampaiden kanssa. Paimennuspäivä järjestettiin Somerolla Swedun paimennuskoulussa, samassa paikassa jossa olimme jo viime kesänä Oonan kanssa käyneet. Ja odotimmekin vesi kielellä taas niitä maittavia ruokia, jota meille siellä tarjottaisiin..

Nyt kun pakkaset olivat niin kovat ja lunta vielä maassa niin paimennus oli järjestetty sisätiloissa pienessä maneesissa.

Johtuiko taas pimeästä hallista vai mistä, mutta ensimmäisellä kerralla Oona ei ollut ollenkaan kiinnostunut lampaista. Juoksenteli maneesia ympäri, kävi moikkailemassa muita ja söi ah, aina niin maittavaa lampaan kakkaa. Vasta minuuttien kuluttua neiti äkkäsi, "hei täällähän on muitakin" ja meni kiinnostuneena nuuskimaan lampaiden takapuolia. Ensimmäisen kerran päätimmekin sitten tähän.

Toisella kerralla Oona olikin jo kiinnostuneempi lampaista, mutta taas hetken päästä kuitenkin löytyi jotain mielenkiintoisempaa, nimittäin syötävää. Kimmo, joka tilan omistaa, sanoikin, että kyllä koiralta löytyy rutkastikin taitoa, kunhan saisi vielä kiinnostustakin lisättyä.

Kolmannella kerralla taas oli enemmän kiinnostusta ja Oona oikeasti jo hieman ajoikin lampaita. Vauhti meillä oli kuitenkin mukavan rauhallinen, mutta eipähän tarvinnut pelätä ettei Oona olisi hallinnassani.

Kamera meillä oli mukana, mutta kun maneesissa oli tosiaan pimeää ei meidän salama riittänyt siihen, että olisi saanut hyviä kuvia.

Ja näin meillä rentouduttiin rankan päivän jälkeen.

Tokokokeita

Viime aikoina ollaankin oltu taasen niin menossa, että on bloginpäivitys hieman jäänyt ja itsellenikin tarttui tällä hetkellä jylläävä paha sekä pitkäkestoinen flunssa, joten ei ole jaksanut paljon aivonystyröitä rasittaa senkään takia.

Tässä välillä olemme jatkaneet meidän toko kisaamista.

19.2. ajelimme taasen aamuvarhain Pieksämäelle tottelevaisuuskokeeseen. Tuomarinamme toimi tällä kertaa Erkki Shemeikka ja kisasimme edelleen alokasluokassa.

Luoksepäästävyydestä saimme tällä kertaa 9 pistettä, kun Oona niin rakastaa kun joku tulee ja rapsuttaa ettei meinaa nahoissaan pysyä.

Paikalla makuu olikin sitten täysi 10. Tällä kertaa meni suoraan ja nopeasti käskystä maahan ja pysyi nätisti koko liikkeen ajan.

Seuraaminen onkin ollut meidän viime aikojen treenauksen kohde. Olemme hioneet sitä oikein kunnolla ja tulosta se olikin tuottanut. Nimittäin kytkettynä seuraamisesta saimme 9 pistettä ja vapaana seuraamisesta loistavat 10. Kontakti oli erittäin loistavaa.

Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä saimme 8 pistettä.

Luoksetulo loistavat 10 pistettä. Erittäin nopea ja innokas luoksetulo.

Viime kokeen ongelma, seisominen seuraaminen yhteydessä, oli taasen meille ongelma. Oona kyllä käskyn kuultuaan hidasti vauhtiaan, mutta ei ollut varma käskystä niin tuli hiipien perässäni. Tässä kohtaa tuomari sanoikin, että "lisää ääntä käskyyn." Mutta tarkoituksella annoin tällä kertaa pehmeämmän käskyn kun viime kokeessa Oona meni tässä kohtaa maahan. Hmm, siis edelleen tämän treenailua (vaikka tosissaan treeneissä ei tässä liikkeessä mitään moitittavaa).

Estehypystä 9 pistettä. Tällä kertaa osasin seistä hieman kauempana esteestä, jotta Oona saisi tarpeeksi vauhtia esteen ylitykseen, eivätkä jalat tällä kertaa kolahtaneet esteeseen. Pisteen menetys tuli hieman vinosta asennosta esteen toisella puolella.

Kokonaisvaikutus oli tällä kertaa 9.

Eli kokonaispisteet 170 ja toinen ykköstulos alokasluokasta.

Myös Porissa kävimme kokeilemassa alokasluokkaa. Täällä tuomarinamme toimi Juha Kurtti. Sinne olikin vielä aikaisempi lähtö.

Halli oli kylmä ja kolea kaarihalli, jollaisessa emme ennen ole Oonan kanssa käyneet. Hallissa myös kaikui niin pahasti, että itsellänikin oli vaikea kuulla tuomarin puhetta. Heti halliin astuttuamme Oona alkoi vaikuttamaan todella hermostuneelta ja kehään menoa odotellessamme haukahtikin pari kertaa, jota hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Tässä vaiheessa nousikin hiki pintaan; "O-ou, tästä ei hyvää seuraa..."

No, luoksepäästävyydestä saimme 10 pistettä. Vaikka taas kerran neiti luuli, että tuomarin kanssa kuuluu leikkiä.

Paikalla makuu taas täydet 10 pistettä (Huom! miten hienosti meillä alkoi). Hienosti neiti pysyi vaikka viereiset koirat karkasivatkin ja onneksi 2 minuuttia oli pian täynnä, sillä muiden karkailujen vuoksi Oonakin alkoi näyttämään hieman epävarmalta.

Seuraaminen taluttimetta menikin sitten niin ja näin. Alkoi hienosti, kunnes tuli pieni jäljestämisosuus ja keskittyminen herpaantuikin loppua kohden. Pisteitä kuitenkin 8.

Taluttimetta seuraaminen meni taas kerran paremmin kuin taluttimessa. Tästä pisteitä 10.

Edelleen kasassa hieno määrä pisteitä, eikö?

Noh, seuraavana oli vuorossa maahanmeno seuraamisesta, jota Oona ei tehnyt ollenkaan. Annoin vahingossa "maahan" käskyn juuri sellaisessa kohdassa jossa oli jokin pieni valkoinen karvapallero ja sehän alkoikin meidän neitiä kiinnostamaan niin kovin, ettei kuullutkaan koko käskyä "maahan".

Luoksetulo 9 pistettä. Aivan hirveän laiska, hiipien tuli luokseni, loppumatkasta hieman kiihdyttäen vaikka se on aiemmin ollut nopea ja välitön.

Ja meidän bravuuriliike seuraamisesta seisominen ei onnistunut tälläkään kertaa.

Estehypystä 8 pistettä. Pisteen menetykset taas samasta, vinosta loppuasennosta.

Kokonaisvaikutuksesta saimme huimat 8 pistettä, vaikka minusta alkoi varmasti huokumaan kaamea turhautuminen ja jännitys eikä Oonakaan ollut ollenkaan oma itsensä.

Lopputulos olikin sitten 147 pistettä ja kakkostulos alokasluokasta. Mutta täytyy kuitenkin tässä kohtaa todeta, että sijoituksemme ei ole ikinä ollut näin hyvä, nimittäin tällä kertaa olimme neljänsiä ;)