tiistai 19. huhtikuuta 2011

PetExpo 16.-17.4.2011




Ja niin koitti kovasti odotettu sekä pikkasen myös jännitettykin PetExpo, jännitys ei onneksi ollut kuitenkaan niin suuri kuin ensimmäisen kerran esiintyessämme messuilla.

Lauantai alkoi mukavalla sekä kovin aikaisella metsälenkillä (herätys klo 04.45), jotta neiti pääsisi purkamaan suurimman energian ja nauttimaan ennen kovaa koitosta. Lähdimme Camillan sekä hänen energiapakkausten kanssa nauttimaan aamuisesta udusta hiljaiseen metsään, jossa ei kuulunut muita ääniä kuin lintujen laulua sekä neljän koiran kovaa läähätystä sekä tassujen töminää.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Oona ehtisi tottua kovaan menoon ja meteliin. Ihmisiä tuntui olevan kovin paljon enemmän kuin puoli vuotta sitten viimeksi käydessämme. Ja meidän esiintymistä pääsi seuraamaan myös oikein katsomosta käsin.

Päivän ensimmäinen esitys meni hienosti, muutama pieni liike jäi suorittamatta, kuten kaukokäskyjen vaihdot, mutta muuten aivan mallikkaasti. Oona jaksoi hyvin keskittyä.
Toisessa esityksessä alkoikin jo näkyä väsymys kun neiti ei jaksanut edes makuulle mennä ja keskittyminenkin rupesi herpaantumaan. Eivätkä myöskään jäävät liikkeet onnistuneet vaan Oona käveli muina miehinä mukanani, "näinhän tän kuuluu mennä.."


Itse juoksin esitysten välillä myös rahastamassa lastenvedossa. Olipas taas mukavaa nähdä kuinka onnelliseksi lapset voivat tulla kun pääsevät koiran kyytiin. Kasvoilta saattoi nähdä ilon ja jännityksen sekaisia tunteita. Tässä välin Oona sai levätä häkissään, mutta pääsi hänkin sitten illan viimeisenä hiljaisena tuntina vetämään pikkasen. Ja veto sujui taasen aivan mallikkaasti, ei pienintäkään hermostuneisuutta vaan rauhallisesti meni kuin vanha taituri. Kierroksen jälkeen lapset pääsivät myös antamaan kiitokseksi makupalan Oonalle. Tästä pikkuneitimme oli kovin innoissaan, lapsethan ovat tosissaan parasta mitä maailmassa voi Oonan mielestä olla.


Kotiin päästyämme ei Oona jaksanut lähteä enää koko iltana ulos vaikka kuinka yritti houkutella, vaan nukkui reporankana jalat kohti taivasta aamuun saakka. Useat "ulos" huudot kaikuivat kuin kuuroille korville. Ja hyvä näin, jotta sai kerättyä hieman voimia taas seuraavan päivän esityksiin. Mutta onneksi edessä ei olisi sentään noin rankkaa päivää.

Ja niin koitti sunnuntai ja klo 12.00 meidän seuraava esiintymisemme. Oonasta paistoi edelleen väsymys ja niinhän siinä sitten kävi, että neiti todellakin otti yleisön haltuun. Voin kuvitella hänen pienessä mielessään liikkuneen, "tää on taas tätä, tähän tarvitaan nyt pikkasen jotain säpinää ja hauskuutta." Ja sitähän piisasi Oonan juostua kesken esityksen kerjäämään rapsutuksia yleisöltä ja seuraavassa vaiheessa juoksevan katsomon portaita ylös. Mutta onneksi yleisöllä oli hauskaa, olipas toisen koirakon tututkin kyselleet, että "Kukas tuo musta koira oli, se oli aivan mahtava, täytyyhän jokaisessa esityksessä yksi Eemeli olla..." Mutta myös minulla oli hauskaa, koiralla tosiaan on huumorintajua ja jääpähän neiti ainakin hyvin mieleen. Ei varmasti niitä muita koiria muisteta yhtä hyvin. Tässä täytyy kuitenkin mainita, ettei Oona aivan karkuteille lähtenyt vaan tuli kuitenkin heti kutsusta takaisin.



Sunnuntain toinen sekä samalla myös viimeinen esityksemme lähestyi. Jännitys oli suuri, johtuen edellisestä esityksestä, mutta ajattelin ainakin yrittää viedä sen kunniakkaasti loppuun. Koko esityksen ajan imutin Oonaa (ei kuulemma näkynyt yleisöön, ainakaan häiritsevästi) ja se toimi aivan mahtavan upeasti. Keskittyminen pysyi (nakissa) ja kaikki liikkeet suoritettiin hienosti. Tästä viimeisestä tulikin siis koko viikonloppumme paras esitys.

Ja niin on Oona ollut kuin muissa maailmoissa viikonlopun jäljiltä, nyt vietämme ansaittua treenilomaa, jotta ei tuo tekeminen ala maistua puulta. Messuilla otetut kuvat ovat lastenvedoista, osa Nea Finnigin kuvaamia, kiitoksia kameran kanssa heilumisesta!

Ja lopuksi; aivan pakko laittaa neidistämme kuva joka todistaa kuinka tärkeä lelu meille on Catalinalta viime kesänä jäänyt "Kroko", joka sai ensin Catalinan jäljiltä tuulettua puoli vuotta ulkona ennen kuin siihen pystyi koskemaan ja niin se sitten tuli ja valloitti Oonan sydämen.