Cant 3.7.2010

Lauantaina olimme Vehmersalmella Kuttukuun järjestämässä paimennustaipumustestissä. Tuomarinamme toimi Michel Pillard Ranskasta. Päivä oli pitkä ja kuuma, noin 30 astetta hellettä.

Testi koostui kahdesta osiosta, luonne- sekä paimennusosiosta. Ensimmäisessä osiossa testattiin käyttäytyminen vierasta ihmistä, vierasta esinettä sekä vieraita koiria kohtaan sekä koiran käyttäytyminen hihnassa sekä yksinjätettynä. Nämä kaikki meni Oonalta hyvin.

Tästä linkistä aukeaa Oonan luonneosiosta video, jossa koira jää ensin yksin tuomarin kanssa, etsii ohjaajan sekä palaa vapaana seuraten takaisin alkupaikkaan. Oonan jälkeen videolla näkyy myös Alin suoritus.

Seuraavana oli vuorossa lampaisiin tutustuminen aidan toiselta puolelta. Meidän neiti sitten yrittikin saada lampaita leikkimään kanssaan, lyömällä etupään maahan, peräpää ylhäällä ja haukkumalla. Mutta ei, lampaat eivät kiinnostuneet leikkikutsuista.

Tämän jälkeen pääsimmekin aitaukseen lampaiden kanssa. Ensin Oona tutkiskeli ympäriinsä eikä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ympärillä pyörivään lammaslaumaan, mutta pienen innostamisen jälkeen rupesi kiinnostus heräämään ja paimennus sujui hyvin. Tästä voit katsoa Oonan paimennusvideon.

Tässä ranskankielen taitoisille tuomarin antama arvostelu neitimme suorituksesta. Kuvaa klikkaamalla sen pitäisi aueta suurempana.

Paikalla oli myös Oonan emä Aluna ja samaan perheeseen kuuluva Ali-herra sekä Oonan veli Chili. Kaikki suorittivat paimennustaipumustestin sekä saivat hyvät arvostelut tuomarilta.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Chili-veli, Aluna-äippä sekä Oona

Päivään mahtui myös muita kummallisuuksia kuten tilan oma Barbie "mini"possu.

"Hei kato Chili, mikä toi on?"

Kaiken kaikkiaan mukava päivä, kiitoksia järjestäjille sekä kaikille paikalla olleille!

Paimennuskurssilla

Perjantai aamuna ajelimme taas Keuruulle päin. Catalina lähti kotiin. Kun me pääsimme takaisin kotiin pitkän reissun jälkeen Oona hieman etsiskeli Catalinaa ja katsoi meitä kuin kysyen: "Mihin te sen riiviön olette piilottaneet?" Etsiskely kuitenkin loppui nopeasti kun ei Catalinaa löytynyt mistään.

Tässä muutama kuva Oonan mahtavasta ja kauniista äidistä Alunasta. Oona on perinyt monia piirteitä äidiltään.

Lauantaina olimme Oonan kanssa Swedun paimennuskoulun järjestämällä paimennuskurssilla.

Päivä alkoi aamiaisella. Koirat odottelivat autoissaan ja ihmiset saivat runsaan sekä maittavan aamiaisen.

Odottaessamme omaa paimennusvuoroamme Oona oli erittäin levoton, olisi jatkuvasti tahtonut mennä moikkailemaan muita koiria. Tästä syystä ohjaajaa jännitti hirmuisesti Oonan ensimmäinen kohtaaminen lampaiden kanssa. Tyttömme ei tosiaan ollut koskaan ennen edes nähnyt lampaita.

Aitaukseen astuessamme ja laskiessani Oonan vapaaksi, tyttö meni heti tutustumaan näihin kummiin otuksiin ja haistelemaan lampaiden takapuolia. Sen jälkeen Oona osasi heti hakea tasapainoa ja omaa paikkaansa. Tyttömme saikin kehuja kouluttajalta rauhallisuudesta sekä etäisyyden pitämisestä.

Toisella kerralla tyttö oli jo hieman väsynyt, eikä jaksanut keskittyä enää niin kovasti paimentamiseen vaan hajut veivät mennessään. Saattoipa asiaan vaikuttaa myös juuri alkanut sade ja kauempana jylläävä ukkonen, jotka häiritsivät Oonan keskittymistä.

Tauko tulikin juuri loistavaan aikaan. Koirat pääsivät lepäilemään ja keräilemään voimiaan autoon sillä aikaa kun omistajat saivat pientä murua rinnan alle, kunnon grilliruokaa sekä erilaisia paikanpäällä valmistettuja salaatteja. Sadekin ehti hiipua tauon aikana ja loppupäivän paistoikin aurinko.

Tauon jälkeen pääsimme jatkamaan paimennusta. Tällä kertaa siirryimme isompaan aitaukseen. Oonakin oli ehtinyt keräillä voimia ja oli taas uudella innolla paimentamassa lampaita. Tällä kertaa mukana oli myös hieman vauhtia. Eikä myöskään ohjaaja säästynyt pyllähdyksiltä ja lampaiden päälleajolta.

Viimeisen kerran aitauksessa meillä oli noin 12 päinen lauma paimennettavana, mutta Oona oli jo aivan poikki. Olihan päivä ollut pitkä ja paimentaminen raskasta. Emmekä tajunneet viedä neitiä autoon lepäilemään ja odottamaan omaa vuoroaan vaan hän katseli vieressä muiden suorituksia. Onhan tällainen raskasta näin nuorelle koiralle.

Paimennuksen päätyttyä Oona pääsi vilvoittelemaan pieneen lampeen joka sijaitsi lammasaitauksessa. Neiti ei kuitenkaan välittänyt ollenkaan vieressä köllöttelevistä lampaista. Mahtava päivä takana ja kyllä me kaikki innostuttiin paimennuksesta sen verran, ettei tämä varmasti jää viimeiseksi kerraksi.

Harmikseni en saanut lisättyä blogiini videota Oonan ensimmäisestä paimennuskerrasta, joten jouduin laittamaan sen youtubeen. Tästä linkistä avautuu video Oonan ensimmäisestä kohtaamisesta lampaiden kanssa.

Oona on kyllä edelleenkin ollut kovin väsynyt eilisestä. Tänään kävimme Laajalahden venesatamassa uittamassa tyttöä, kun on ollut niin mahtavan lämpimä päivä. Kerran Oona meni kunnolla uimaan, mutta muuten vain kahlaili vieressäni. Tainnut neidille jäädä jonkinlainen muistikuva viime uintikerrasta kun vahingossa hyppäsi järveen ja uikin kovaa vauhtia sieltä takaisin rantaan.

Kasvattajan luona vierailulla

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä viime aikoina..

Lauantaina ajelimme koko perheen voimin kyläilemään kasvattajan luokse Keuruulle.

Perille saavuttuamme Oona oli hieman kummissaan, että minnehän sitä ollaan nyt jouduttu. Ja käyttäytyi hieman vaisusti vierailun ajan, mutta ajattelimme sen vain johtuvan vieraasta paikasta sekä monen muun koiran hajuista.

Mutta onneksi Oonalle löytyi pieni leikkikaveri yhdentoista viikon ikäinen saksanpaimenkoiran pentu Catalina, jonka kanssa oli välillä mukava temmeltää. Oonan harmiksi vain ihmiset olivat rauhoittelemassa neidin menoa, joka meinasin välillä yltyä liiankin riehakkaaksi.

Päivän aikana saatiin mukavia vinkkejä treenaukseen ja tulipas sitä ihan treenattuakin hieman seuraamista sekä keppejä. Ja vastoin omistajan odotuksia Oona löysi kepit melko vaivattomasti; paljon paremmin kuin olisin uskonut. Hyvien vinkkien kera on hyvä lähteä jatkamaan treenaamista. Kiitoksia kasvattajallemme Tainalle mukavasta päivästä!

Oonan onneksi tai harmiksi mukaamme Espoossa käymään lähti pieni termiitti nimeltään Catalina. Hieman jännitti miten Oona suhtautuu kun toinen koira tulee omalle reviirille, mutta siitä ei Oona välittänyt ollenkaan. Sen sijaan meidän tyttö olisi halunnut olla rauhassa eikä pentu sitä tajunnut, joten siihen meinasi mennä Oonalla hermot. Pentu kun olisi ollut niin innokkaasti leikkimässä. Ja leikkiähän se kyllä jaksaakin.

Maanantaina kävimme eläinlääkärin luona ja selvisipäs sitten syy Oonan hieman vaisuun käytökseen. Neiti on nimittäin nyt juoksujen jälkeen alkanut kehittelemään hieman valeraskautta, mutta ei onneksi mitään pahoja oireita nähtävissä. Painoa Oonalle on kertynyt 34 kg sekä korkeutta mahtavat 68 cm.

Eilen Oonalle kertyi ikää vuoden verran! Onnittelut myös muille sisaruksille! Synttärikakkuna toimi maksalaatikko ja kynttilänä nakki. Lahjaksi saimme kasvattajalta videon johon on kuvattu Oonan sekä sisarusten elämää aivan pienenä. Video oli aivan mahtava yllätys!

Temmellystä

Onko ihanampaa tapaa viettää aurinkoista vapaa päivää kuin koiran kanssa temmeltää pellolla?

Tänään otimme rennosti, hieman vain peruskäskyjen hiomista. Jokaisen suoritetun käskyn jälkeen pääsi koira vapaasti juoksentelemaan lelun perässä.

"Kun näin oikein osaa ponnistaa, voi pitkälle ylettää..

...ja näin lailla lintujen...

...pääset luokse lelujen."

Motivaatio Oonalla oli taas huipussaan, luoksetulossakaan ei minkäänlaista epäröintiä vaan heti käskyn kuultuaan lähti tyttö täyttä laukkaa tulemaan kohti. Välillä kun meillä juuri tänne -käskyn kanssa sattuu olemaan sellaisia päiviä, että tuntuu kuin puhuisin koiralleni jotain aivan vierasta kieltä. Ja silloin Oona katsoo minua silmiin, lähtee tulemaan kohti pienten mutkien kautta, kunnes toistan käskyn ja koiran mieleen palautuu; "Ainiin...tonnehan mun piti mennä..."

"Juu, venaa.. meitsi on tulossa.."

Ja Oonasta näki, että hän nautti siitä, että sai juoksennella vapaasti pellolla.

"Oooo kesä lapsi mä oon...

...villi luonteeni on!"

Siskon luona kylässä

Sunnuntaina meillä oli todella mukava päivä kun kävimme moikkaamassa Oonan Keravan siskoa Breetä. Tytöt tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään, eikä leikistä meinannut tulla loppua sitten millään.

Tutustumiseen riitti muutaman sekunnin pikanuuskaisu, jonka jälkeen molemmat tajusivat, että "toi toinenhan on melkeen samanlainen kuin mä". Siitä alkoikin hurja innostus sekä hyppely, eikä remmissä kävelystäkään meinannut tulla mitään. Menimme tyttöjen kanssa läheiselle pellolle missä molemmat saivat vapaina painiskella ja riehua.

Oona ja Bree tosiaan tulivat todella hyvin toimeen keskenään ja olivat samanluontoisia. Välillä riehuttiin ja juoksenneltiin pää viidentenä jalkana ympäri peltoa, toisinaan taas levättiin ja keräiltiin voimia. Tytöt juoksivat rintarinnan sekä joivat yhtäaikaa samasta vesikupista, harmikseni vain olin unohtanut oman kameran autoon, joten näitä tapahtumia emme saaneet ikuistettua kameralle.

Ja niin vei vierailu meidän neidin kaikki voimat. Loppuilta levättiin jalat kohti kattoa, ilme raukeana sekä tyytyväisenä, kuin ajatellen: "Ah, miten mukavaa, pian taas uusiksi."

Treenailua

Ihanaa kun vihdoin on koittanut kesä ja olemme saaneet Oonan kanssa nauttia mahtavista ilmoista. Ulkona onkin siis vietetty runsaasti aikaa.

Oonan ensimmäisten juoksujen takia joudumme hetken aikaa pysymään poissa treenikentiltä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että treenaukseemme olisi tullut tauko. Tällä hetkellä vain treenaamme aivan yksiksemme, koiran ehdoilla.

Olemme jatkaneet jäljen alkeita. Oona muisti hienosti, että missä tässä jutussa oikein on kyse. Ei meinannut malttaa odottaa, että saan edes hieman vanhetettua jälkeä. Ja viimein kun kuului sanat: "Etsi jälki", tyttö ryntäsi jäljelle ja työskentely oli loppuun asti todella intensiivistä. Ja nyt meillä oli ensimmäisen kerran jäljen harjoittelussa myös todellisia häiriötekijöitä, nimittäin vähän matkan päässä kulki lenkkeilijöitä koiriensa kanssa, mutta heihin Oona ei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota kuin nopean vilkaisun jonka jälkeen takaisin nenätyöskentelyyn.

Myös tietenkin tottelevaisuutta ollaan treenailtu. Sivulletuloa jankattu kohta kyllästymiseen asti. Pikkupentunahan Oonalla oli aina täydellinen sivulletulo. Hän todella aina tuli juuri oikealle paikalle ja istui suorassa sekä valppaana. Nykyään käsky: "Sivulle!" voi tarkoittaa joko ohjaajan takana, oikealla sivulla tai takapuoli varpaiden päällä. Olenkin monesti harmitellut kun emme ole muistaneet videoida tätä, se nimittäin on todella huvittavan näköistä. Sivulletulo on kyllä hyvä silloin kun koira todella keskittyy, mutta heti jos on pienikin häiriötekijä niin silloin tosiaan unohdetaan, että missäs se oikea paikka olikaan.

Siinä tämän hetkiset kuulumiset treenailun saralta, toki olemme muutakin harjoiteltu, kuten luoksetuloa, esineiden noutoa sekä luovutusta.

Viime yönä satuin heräämään hirvittämään meteliin ja kolinaan. Oona nimittäin oli pitkästä aikaa päättänyt mennä nukkumaan meidän sängyn alle, jonne hän ei ole mahtunut enää puoleen vuoteen. Ennen hän sai työnnettyä itsensä sängyn alle maaten kyljellään ja potkimalla takajaloilla seinästä vauhtia. Nykyään kun sänky ei enää ole seinän vierellä on tytön ollut mahdotonta päästä sen alle, eikä hän ole sitä edes yrittänyt pitkään aikaan. Kuitenkin aamulla herätessämme ihmettelimme, että minne koira on kadonnut, kunnes muistin viime öisen kolinan. Oona oli kuin olikin jollain ihmeellä päässyt sängyn alle, mutta ei enää pois sieltä, joten tilanteessa ei auttanut muu kuin nostaa sänky ilmaan, jotta koira pääsi pois sen alta. Tämän takia olenkin ollut aikeissa jo pidemmän aikaa mennä ostamaan Oonalle kevythäkin tai muun vastaavan jossa tyttö voi turvallisesti nukkua. Miksi isoille koirille ei ole olemassa "nukkumamajoja"? Anttilan kuvastossa kylläkin näin teltan isoille koirille, pitäisi vain käydä katsomassa millainen se käytännössä olisi...

Kohti aikuisuutta

Ja niin on meidän nuori neiti ottanut askeleen lähemmäs aikuisuutta. Nimittäin ensimmäiset juoksut alkoivat torstaina. Ja niinkuin aina niin myös nyt odotettu juoksuaika pääsi yllättämään, eikä oltu osattu varautua tähän hetkeen asiaankuuluvin varustein. Jouduimme siis turvautumaan vanhaan t-paitaan josta tuunasimme hienot väliaikaiset juoksusuojat.

Tänään vihdoin saimme hommattua kunnolliset juoksusuojat tytölle, jotka ovat varmasti paljon mukavammat Oonan päällä. Neiti ei onneksi välitä housuista ollenkaan vaan antaa niiden olla rauhassa yllään, ja itseasiassa tuntuu kuin Oona ihan odottaisi ulkoilun jälkeen, että housut puettaisiin takaisin hänen ylleen.

"Nää uudet housut on mageet ku ne on samanväriset ku mä ite niin niit ei ees huomaa. Ei tarvii hävetä mitään kirkkaankeltasii, jotka aivan huutaa kaikille, et tääl on juoksuinen narttu..."

Oonan käytös ei ole ainakaan vielä muuttunut juoksujen myötä, joka on erittäin hyvä asia. Ulkoillessa tietenkin hajut kiinnostavat entistä enemmän; jokaisen pylvään juurelle täytyisi pysähdellä haistelemaan jolloin lenkitkin kestävät kaksi kertaa kauemmin.

Syömisestä vielä sen verran, että parempaan päin ollaan menossa kokoajan. Vaihdoimme koiranruokaa muutama viikko taaksepäin joka maistui erinomaisesti pari ensimmäistä päivää, mutta senkin syöminen alkoi takkuilemaan. Meillä ei nimittäin toiminut se, että ruoka otetaan pois jos ei heti maita, vaan meillä kävi niin, että sitten oltiinkin kokoajan syömättä. Nyt taas kuitenkin on jo syöty kohtalaisella ruokahalulla.