perjantai 21. toukokuuta 2010

Treenailua



Ihanaa kun vihdoin on koittanut kesä ja olemme saaneet Oonan kanssa nauttia mahtavista ilmoista. Ulkona onkin siis vietetty runsaasti aikaa.

Oonan ensimmäisten juoksujen takia joudumme hetken aikaa pysymään poissa treenikentiltä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että treenaukseemme olisi tullut tauko. Tällä hetkellä vain treenaamme aivan yksiksemme, koiran ehdoilla.

Olemme jatkaneet jäljen alkeita. Oona muisti hienosti, että missä tässä jutussa oikein on kyse. Ei meinannut malttaa odottaa, että saan edes hieman vanhetettua jälkeä. Ja viimein kun kuului sanat: "Etsi jälki", tyttö ryntäsi jäljelle ja työskentely oli loppuun asti todella intensiivistä. Ja nyt meillä oli ensimmäisen kerran jäljen harjoittelussa myös todellisia häiriötekijöitä, nimittäin vähän matkan päässä kulki lenkkeilijöitä koiriensa kanssa, mutta heihin Oona ei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota kuin nopean vilkaisun jonka jälkeen takaisin nenätyöskentelyyn.

Myös tietenkin tottelevaisuutta ollaan treenailtu. Sivulletuloa jankattu kohta kyllästymiseen asti. Pikkupentunahan Oonalla oli aina täydellinen sivulletulo. Hän todella aina tuli juuri oikealle paikalle ja istui suorassa sekä valppaana. Nykyään käsky: "Sivulle!" voi tarkoittaa joko ohjaajan takana, oikealla sivulla tai takapuoli varpaiden päällä. Olenkin monesti harmitellut kun emme ole muistaneet videoida tätä, se nimittäin on todella huvittavan näköistä. Sivulletulo on kyllä hyvä silloin kun koira todella keskittyy, mutta heti jos on pienikin häiriötekijä niin silloin tosiaan unohdetaan, että missäs se oikea paikka olikaan.


Siinä tämän hetkiset kuulumiset treenailun saralta, toki olemme muutakin harjoiteltu, kuten luoksetuloa, esineiden noutoa sekä luovutusta.

Viime yönä satuin heräämään hirvittämään meteliin ja kolinaan. Oona nimittäin oli pitkästä aikaa päättänyt mennä nukkumaan meidän sängyn alle, jonne hän ei ole mahtunut enää puoleen vuoteen. Ennen hän sai työnnettyä itsensä sängyn alle maaten kyljellään ja potkimalla takajaloilla seinästä vauhtia. Nykyään kun sänky ei enää ole seinän vierellä on tytön ollut mahdotonta päästä sen alle, eikä hän ole sitä edes yrittänyt pitkään aikaan. Kuitenkin aamulla herätessämme ihmettelimme, että minne koira on kadonnut, kunnes muistin viime öisen kolinan. Oona oli kuin olikin jollain ihmeellä päässyt sängyn alle, mutta ei enää pois sieltä, joten tilanteessa ei auttanut muu kuin nostaa sänky ilmaan, jotta koira pääsi pois sen alta. Tämän takia olenkin ollut aikeissa jo pidemmän aikaa mennä ostamaan Oonalle kevythäkin tai muun vastaavan jossa tyttö voi turvallisesti nukkua. Miksi isoille koirille ei ole olemassa "nukkumamajoja"? Anttilan kuvastossa kylläkin näin teltan isoille koirille, pitäisi vain käydä katsomassa millainen se käytännössä olisi...