Joulu 2011

Ja niin on joulu onnellisesti ohi. Ei pysynyt meillä lumi maassa yli joulun, itseasiassa ei edes jouluun asti. Kun perjantaina suli viimeisetkin. Tälläkin hetkellä täällä on lämpöasteita 8.

Myös koirat olivat olleet tänä vuona erityisen kilttejä, koska joulupukki muisti heitäkin lahjoilla.

Paketista kuoriutui kauniit Nerokon "Stick & Loop" -lelut, joissa kerrotaan näin:

Tämä kaunis tuote on koiran lelu. Sitä voi vaikka heittää, vetää, repiä ja piilottaa. Pureskeltaessa se tuntuu mukavalta hampaissa ja ikenissä. Materiaali on kestävää ja 100% luonnollista värjäämätöntä juuttiköyttä.

Lelu on solmittu käsin Suomessa vanhojen merimiessolmujen ohjeiden mukaan. Mikäli lelu alkaa purkautumaan, käyttäjässä saattaa olla taipumusta laivakoiraksi. 

Kun Oona saa lelun itselleen, se ei siitä hevillä luovu vaan kantaa lelua suussaan pitkiäkin aikoja ja kiusaa meitä muita juoksemalla pakoon jos lelua yrittää ottaa. Olivat siis todella rakkaita nämä lahjat. Manu taas pyrkii laivakoiraksi, kovaa on yritys, mutta ainakaan vielä ei ole siihen onnistunut.

                                           Lelut ahkerassa käytössä

Myös minä sain itselleni ihanan, kauniin koiramaisen lahjan kun ystäväni oli maalannut minulle kuvan Oonasta ja mielestäni se on aivan Oonan näköinen. Tietenkin siihen oli pakko heti käydä ostamassa kehykset ja nyt se vain odottaa pääsyä aitiopaikalle.

Joulupäivänä kävimme pitkällä lenkillä, paljon pidemmällä kuin oli suunniteltu. Olimme kävelleet koirien kanssa jo noin tunnin kunnes päätin kääntyä takaisin päin, mutta en enää osannutkaan reittiä keskuspuiston läpi perille. Manittakoon, että päämääränä ei ollut kotini vaan isäni koti, omaan kotiinhan löytää perille aina (ainakin toistaiseksi olen löytänyt). Ensin huomasin käveleväni ympyrää, samat tutut lenkkeilijät tulivat uudestaan vastaan, joten ei muuta kuin täyskäännös ja seuraavaa reittiä etsimään. Seuraava reitti menikin jo tutuille tiennimille, mutta en löytänyt sieltä sitä yhtä ja tiettyä kadunnimeä ja hetken siellä seikkailtuani löysin itseni taas lähtöpisteestä. Argh, ei tämän nyt näin pitänyt mennä. Ajattelin siis nyt mennä tuttua reittiä isoja teitä pitkin, reittiä pitkin jonka osasin varmasti. Ja niinhän pääsin vihdoin perille. Ja aika kokonaisuudessaan jonka olimme lenkillä oli 3,5 tuntia. Siinä rupesi jo hieman väsymään itse kukin. Ja nyt sai taas hyvän syyn ahtaa itsensä täyteen kinkkua sekä suklaata.

Allekirjoittaneella alkoi joulusta pitkä kahden viikon talviloma. Suunnitelmissa olisi treenailua, paljon erilaista treenailua nyt kun kelitkin suovat ulkona olon.

Ensilumi

Saatiinhan tänne eteläiseenkin Suomeen vihdoin lunta ja nyt sitä pyryttääkin oikein kunnolla. Eli näillä näkymin on tiedossa valkoinen joulu.

Tänään sai Manu kokea elämänsä ensimmäistä kertaa lumen ja sen, että tuota valkoista untuvaa sataa taivaalta aina vain lisää ja lisää. Se sai poikaan lisää virtaa, kun tuo lumessa kaahailu oli niin kovin mukavaa. Myös Oona nautti lumesta tavalliseen tapaansa, piehtaroimalla siinä.

Herra nimeltä Manu

Se mitä kovastikin uhosin aiemmin on tähän asti myös pitänyt. Kyseessä on nimittäin neidin treenitauko. Oona on siis saanut kaikessa rauhassa jäädä kotiin lepäilemään kun olen pakannut kimpsut ja kampsut, napannut Manun kainaloon ja ajanut kohti treenikenttää.

                                   

                            Oona hieman kajahtanut, tätäkö se treenitauko teettää?

Ja voi, kuinka mahtavaa on harjoitella nuoren ja innokkaan pojan kanssa. Manu yrittää kovasti, haluaa onnistua. Mutta vireen ollessa huipussaan myös väsyy nopeasti, joten treenien on oltava sopivan lyhyitä. Sen minkä olen oppinut nyt herrasta, hän on kova ennakoimaan. Tämä on taas aivan päinvastoin kuin Oonalla, joka ei ole ikinä ennakoinut, edes tilanteissa joissa se olisi ollut ihan suotavaa, kuten luoksetulon pysäytys. Ei vaikka monta kertaa pysäyttää neidin merkille niin jo seuraavalla kerralla hän meinaa juosta täyttä vauhtia luokseni.

Manun kanssa treenaillessa lelu on se paras juttu. Nameilla palkkaamme liikkeiden välissä, mutta lopuksi kaivan taskusta "katurakin", joka on kaikkein paras lelu. Loppupalkkana lelu, koska se nostaa vireen taas sille tasolle ettei sen jälkeen pystytä keskittymään enää mihinkään, mutta tekee taas kentälle paluusta mukavaa.

                                         

                           Pari kertaa auton alle jäänyt haiseva katurakki 

 Manu osaa myös olla rasittava, ei poika aina ole niin ihana kuin kirjoituksistani voisi ymmärtää. Ei ainakaan herätettyään minut keskellä yötä syynä: "Minulla on tylsää, nyt leikitään." Tätä on nyt toistunut muutamana viime yönä, Manu istuu sänkyni vieressä, tuijottaa minua syvästi ja vinkuu hellästi. Nousen äkkiä sängystä, puen vaatteet ja raahaan pojan ulos. Ulkona kun seison paikoillani odottaen, että poika alkaisi tarpeilleen hän tuijottaa silmiini kuin kysyen "Miksi tulimme ulos tänne kylmään ja pimeään, kerro oi, oliko tässä nyt järkeä?" Kunnes palaamme takaisin sisälle, minä unesta sekaisin ja kylmyydestä kärttyisenä. Kun palaan takaisin lämpimään sänkyyni pehmeän peiton alle palaa Manu paikalleen ja ottaa ääneensä taas kimakan sopraanon. Tällä kertaa en mene halpaan en! Vaan nyt komennan koiran pois ja pysymään vaiti. Ja kuin ihmeen kaupalla poika uskoo, poistuu makuuhuoneesta ja palaa hetken päästä vinkulelu suussaan: "Nyt leikitään, kun olet kerran jo hereillä". Ja taas vannon en enää ikinä mene tuohon halpaan kunnes taas koittaa seuraava yö.

                                      
     "Jos nukun tässä, ei kukaan pääse livahtamaan ulos minun huomaamatta."
                                 

En yleensä mainosta tuotteita, mutta nyt on pakko. Manu sai nimittäin messukeskuksen Voittaja-näyttelystä silmätulehduksen (oliko yllättävää?) ja minua harmitti tuo kovin. Kun mieleeni palasi miljoonat eläinlääkäri reissut Oonan kanssa, kun pentuna sairasti usein silmätulehduksen. Nuo tulehdukset onneksi loppuivat kuin seinään pentuiän jälkeen eivätkä ole sen koommin palanneet. Yksi reissu eläinlääkärillä maksoi aina lähemmäs 100€. Joten nyt Manun saatua tulehdus palasi samat kuvat mieleeni. Päästinpäs vahingossa suustani, "keksikää mulle äkkiä joku ihmeaine silmätulehdukseen". Ja niinpä kaverini tyrkkäsikin käteeni Dorwestin Euphrasia 15C, homeopaattista lääkettä sekä kamomillaa sisältävää silmienpuhdistusainetta. Tottakai sitten kokeilin tuotteita, mielellä "No, saapas nähdä... ei tässä ole mitään hävittävääkään." Kuuri alkoikin hurjasti tunnin välein, kuuden tunnin ajan yksi rae, sen jälkeen kuuden tunnin välein. Ja kappas, ensimmäisen päivän jälkeen tulehdus alkoi rauhoittua ja jo sitä seuraavana päivänä kaikki tulehduksen oireet olivat kadonneet. Wau, tämä olikin oikeasti jotain ihmelääkettä. Ja maksoikin alle 10€.

Nyt vain odottelemme joulua ja lunta, jotta saisimme vähän valoa tänne pimeään. Ja jotta saisimme räpsittyä hieman talvisia kuviakin.

Voittaja-näyttelyissä

Aloitetaanko tämäkin blogikirjoitus kuin edellinen: "Kävimme tässä välissä taas toko-kokeessa, hakemassa muutamaa pistettä vajaa ykköstuloksen."

Kyllä näin on meille taas käynyt. Lauantaina 26.11 ajelimme Porvooseen tokoilemaan. Tuomarinamme toimi Hannele Pörsti. Juuri kun saavuin koepaikalle sain kuulla, että olemme etuajassa ja aloitamme samantien kokeen. Oona oli ollut vielä arpajaisissa niinkin onnekas, että sattui saamaan paikkansa avoimen luokan ensimmäisenä koirana. Tämä siis tarkoitti, että lämmittely ja valmistelu kokeeseen saivat jäädä.

No, eihän autosta suoraan kehään hyppy voi ikinä tietää mitään hyvää. Ja kuten arvata saattaa, saimme pisteitä kasaan 156, 4 pistettä puuttui ykköstuloksesta. Tällä kertaa jokaisesta liikkeestä kylläkin saimme pisteitä, nyt oli tosiaan siis taas parannusta siinä, ettei mennyt mikään liike nollille. Mutta Oona suoritti liikkeitä todella hitaasti, josta tuli pistemenetyksiä. Joten palasimme kotiin Porvoosta taas yhtä kakkostulosta rikkaampana.

Viime viikonloppuna eli 3.-4.12 olimme Voittaja-näyttelyissä mukana esityksen merkeissä.

Lauantain esitys ei mennyt kaikilta osin niin kuin olisi pitänyt. Jouduimme nimittäin tekemään viime hetken koreografiamuutoksia kun saimme tietää yhden koirakon jäävän pois joukosta ja liikkeet jotka oli heille suunniteltu jouduimme jättämään kokonaan pois. Saimme kuitenkin joukkoomme juuri ennen esitystä varakoirakon, jossa ohjaaja ei ollut koiran omistaja vaan koiran omistaja esiintyi toisen koiransa kanssa itse. Ja tämä "varaohjaaja" oli saanut tutustua koiraan noin minuutin ajan ennen esitystä. Ja niinhän siinä kävikin, että yhtäkkiä yksi ohjaaja ohjasikin kahta koiraa samaan aikaan. Mitä muutakaan olisi voinut odottaa?

Sunnuntaina olimme kaikki löytäneet jostain hurjan määrän tsemppiä ja vedimme esityksen loistavasti ja kunniakkaasti läpi. Tästä esityksestä jäi oikein hyvä fiilis. Tämä esitys on myös videoitu, katsotaan jos saisimme sen joskus myös yleiseen jakoon.

Kiitokset kaikille mukana olleille, myös tuuraajille sekä musiikkimiehellemme!

Sunnuntaina myös Manu pääsi mukaan messukeskukseen seikkailemaan, saamaan runsain mitoin rapsutuksia sekä toimimaan demokoirana Doboilussa. Se olikin Manun toinen kerta Dobo-pallon päällä ja hienosti pikkuherra suoriutui tehtävästä.

Tästä on hyvä laittaa Oona ansaitulle sekä suunnitellulle treenitauolle ja aloittaa intensiivitreenit nuoremman sukupolven kanssa. Niin ja pahoittelut kaikille joiden ohi olemme viilettäneet täyttä vauhtia ehtimättä sen enempää keskustella, meillä vain oli oikeasti todella tiukka aikataulu koko viikonlopun ajan. Itselläni oli koko viikonlopun ajan kamera hienosti pakattu eteisen pöydän päällä, joten tästä syystä minulla ei ole omaa kuvamateriaalia viikonlopusta. Joten tekstin yhteydessä olevat kuvat on otettu tänään lenkillä.

Lemmikkimessut 12.-13.11.2011

Paljon on taas tapahtunut viimeisestä, tämä talo ei hiljene enää koskaan.

Kävimme Oonan kanssa taas kokeilemassa tottelevaisuuskokeen avointa luokkaa ja toimme sieltä mukanamme jo perinteeksi muodostuneen kakkostuloksen. Mutta juuri kokenut ihminen palveluskoirapuolelta harmitteli minulle, että nykyään ihmisillä on hirmu vähän kisakokemusta, eivätkä osaa käyttäytyä kisapaikalla kun pääsevät heti yhden tuloksen saatuaan nousemaan luokkaa ylemmäs. Noh, tästä ei voi minua syyttää, minähän olen kartuttanut kisakokemustani oikein kunnolla. Tuomarinamme toimi taas tällä kertaa Harri Laisi, eikä edes hänkään voinut antaa mitään kanta-asiakas pisteitä. Mutta tällä kertaa olin tyytyväinen, kaikki muut liikkeet sujuivat hienosti, ainoastaan liikkeestä seisominen meni nollille. Jos tuo yksi liike olisi onnistunut edes jotenkuten olisimme saaneet ykkösen, pisteitä kun kertyi 154,5, taas siis jäi juuri siihen hilkulle.

                              

Ja viime viikonloppuna oli Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessut, joilla esiinnyimme Koirakoulu Kompassin järjestämässä näytöksessä. Tällä kertaa olimme panostaneet esitykseen kunnolla, olimme hankkineet mahtavat esiintymisasummekin. Tai okei, itsehän me ne kaavut itsellemme ompelimme kun ei mistään meinannut löytyä juuri oikeanlaista. Kaapujen ompeluprojekti olikin hieman suurempi kuin olimme kuvitelleet ja kun messut rupesivat lähestymään ja kaavut seisoivat edelleen vain palasina pöydillä tuli viimeisellä viikolla mukavasti ekstra jännitystä peliin. Ainut aika mistä pystyi nipistää lisää aikaa ompeluihin olivat yöunet ja sen sai tuta töissä; ei ollutkaan ihme, että oli vahingossa ommeltu huppu kiinni hihaan. Mutta vihdoin ja viimein kaikki kaavut saatiin valmiiksi päivää ennen esitystä eli kenraaliharjoituksiin. Eli ensimmäisen kerran pääsimme treenailemaan esitystä kaavut päällä kenraaliharjoituksissa.

Mutta molempien päivien esitykset menivät mielestäni aivan hurjan loistavasti, ei sattunut suurempia mokailuja ja vaikka jotain sattuikin niin osasimme nauraa virheillemme, kaikilla oli hauskaa!

                                         

                     "Vauhdikasta menoa Dobo-palloilla, tätä Oona rakastaa!"

Esityksestä on muutamia videopätkiä. Kahdesta ensimmäisestä on kiittäminen kasvattajaamme, joka tuli katsomaan meidän näytöstä ja jaksoi heilua kameran takana. Kolmannen pätkän on joku mukava ihminen jaksanut väkertää, musiikki ei kylläkään ole alkuperäinen, mutta video on muuten loistokkaasti tehty. Seuraavista linkeistä pääsee katsomaan videot:

Esityksen alku 
Doboilua
Esitystä

Ja pääsihän myös Manu tekemään messuilla debyyttinsä. Sain nimittäin tehtäväkseni organisoida pentuesityksen ja Manuhan tuli luonnollisesti esitykseen mukaan. Meillä oli todella mukava ja värikäs sakki mukana pentuesityksissä ja pennut toimivat kuin niiden pitikin. Siis hyvin pentumaisesti sähläten.

Liikkeestä maahan

                                                                    Loppukumarrus

Pentuesitys sunnuntailta on myös videoitu, sen näkee tästä. Kiitos kuvaamisesta iskälle, joka isänpäivänä, eläinallergisena, silmät kutisten tuli kuvailemaan esityksiämme. Erittäin mukavaa isänpäivää!

Mutta sunnuntaina esitysten jälkeen tapahtui suuri ihme. Manu ei enää riekkunut ja roikkunut ja säntäillyt suuna päänä joka paikkaan vaan oli kirjaimellisesti mallia perästävedettävä. Tutut katselivat ihmetellen: "No, saahan tuostakin pojasta joskus virran off-asentoon."

Seuraavan kerran tämän meidän saman esityksen voi nähdä 3.-4. päivä joulukuuta Messukeskuksen Voittaja-näyttelyissä. Tervetuloa kaikille tuolloin!

Lemmikkien säännöt

(Seuraava teksti tuli vastaani eräällä nettisivulla ja minusta tämä oli niin mahtava ja koskettaa varmasti jokaista lemmikinomistajaa, että tämä oli pakko jakaa teille kaikille myös täällä...)


Ripustettavaksi lemmikkien luettavaksi ERITTÄIN MATALALLE jääkaapin oveen- eli n. kirsun korkeudelle. Rakkaat koirat ja kissat, Astiat, joissa on tassunkuvia ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomioikaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne. En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.

Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata. Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.

En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani. Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi nukkuessaan. Ei ole tarpeellista nukkua vaakatasossa muihin nähden levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös että hännän pitkäksi venyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei ole enää muuta kuin sarkasmia.

Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole salakäytävää eikä taikaovia. Jos jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun oven ali saaminen, tai muutkaan temput, ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta, kuin josta menin sisään. Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä useita vuosia -- kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole tarpeellista.

Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ENSIN, sitten voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.

Vastapalvelukseksi teille, rakkaat lemmikkini, olen liimannut etuoveemme seuraavan viestin: 
Kaikille ei-lemmikin omistajille, jotka haluavat käydä kylässä ja silti valittaa eläimistämme: 
1. He asuvat täällä. Sinä et. 
2. Jos et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy poissa huonekaluista. 
3. Pidän lemmikeistäni enemmän, kuin monista ihmisistä. 
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitu poika/tytär, joka on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi. 
Muista: Monella tapaa koirat ja kissat ovat lapsia parempia, koska: 
1. He syövät vähemmän. 
2. He eivät ole jatkuvasti ruinaamassa rahaa. 
3. He ovat helpompia kouluttaa. 
4. He tulevat kutsumalla, yleensä. 
5. He eivät koskaan pyydä saada ajaa autoa. 
6. He eivät hengaile huumehörhöjen ja varkaiden kanssa. 
7. He eivät polta eivätkä juo. 
8. Heidän ei tarvitse ostaa jatkuvasti uusinta muotia olevia vaatteita. 
9. He eivät tahdo käyttää vaatteitasi. 
10. He eivät tarvitse miljoonia euroja koulunkäyntiin. Ja mikä parasta, 
11. Jos he sattuvat hankkiutumaan raskaaksi, voit aina myydä heidän lapsensa.

Tokokokeita ja muuta mukavaa

Lauantaina 24.9 kävimme taas kokeilemassa tokon avointa luokkaa. Aamulla sää näytti erittäin karmealta. Kun hyppäsin kotona autoon alkoi hirveä kaatosade, mutta kaikkien onneksi se loppuikin yhtä nopeasti kuin alkoi ja koko loppupäivän oli mukavan aurinkoinen päivä, vaikkakin tuuli kovasti.

Tuomarinamme toimi Hannele Pörsti.

Paikalla makaamisesta tuli tällä kertaa vain 8 pistettä. Neiti ei ikinä ennakoi perusasentoon, ei ikinä, paitsi nyt. Ei ennen treeneissä, eikä ennen kokeissa, mutta nyt.

Seuraaminen taluttimetta 8. Vihdoin taas parempaan päin ja ohjaajakin osasi pitää kädet rennosti sivulla. Viimeinen perusasento unohtui Oonalta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9. Kaikki muut meni hienosti, mutta valmistelevassa osuudessa neiti otti etäisyyttä rutkasti minuun kuin olisi säikähtänyt jotain, mutta suoritti liikkeen kuitenkin mallikkaasti.

Luoksetulo 5. Tätä ei vain osata, tähän täytyy panostaa nyt kovasti. Takapalkat taas mukaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8. Näytti kuin Oona lähtisi perääni kun palasin koiran taakse, mutta pysyi kuin pysyikin paikoillaan.

Noutaminen 9. Luovutusasento hieman vino, muuten ok. Malttoi odottaa "Tuo"-käskyä ja nouti oikein vauhdikkaasti.

Kauko-ohjaus 8. Neitihän eteni kauko-ohjauksissa, jota ei myöskään ole tehnyt niin kauaa kuin on tekniikan oppinut, mutta se tekniikka on tainnut nyt päästä unohtumaan.

Estehyppy 10. Tämä se on kaunista katsottavaa. Koskematta hyppää ja jää aivan esteen taakse, josta joutuu ilman mitään vauhtia ponnistamaan takaisin esteen yli. Tässä liikkeessä jännitys aina tiivistyy, sydämen sykkeenkin voi kuulla.

Kokonaisvaikutuksena 8.


Pisteitä siis kokonaisuudessaan 159, joka on avoimen luokan kakkostulos. Pisteen vajaaksi jäi ykköstuloksesta ja tämähän harmittaa kovasti.

Myös heti seuraavana lauantaina 1.10 kävimme taas koittamassa tottelevaisuuskoetta avoimessa luokassa. Tällä kertaa koe järjestettiin Inkoossa ja tuomarina toimi Harri Laisi. Koepaikka oli oikein kiva, rauhallinen paikka vaikkakin tuuli kovasti. Tällä kertaa en saanut neidin virettä nostettua tarvittavalle tasolle. Oona oli hieman muissa maailmoissa ja koesuorituksenkin veti oikein laiskasti. Vasta myöhemmin tajusin, että syynä saattoi olla edellispäivän Dobo-tunti, jossa minulla oli Oona mukana demokoirana. Eikä neiti jaksanut vetää sitäkään tuntia loppuun asti vaan laitoin sen lopputunnin ajaksi lepäilemään.


Tällä kertaa paikalla makaaminen meni kympin arvoisesti. Ei ennakoitu ylös, onneksi sain sen kitkettyä pois heti alkuunsa.

Taluttimetta seuraaminen on tosiaan meillä parempaan päin edelleen, saimme siitä 8 pistettä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, neiti ei varmaankaan kuullut ensimmäistä käskyä vasta toisella reagoi. Pisteitä 7,5.

Luoksetulo, vaikka treeneissä on nyt onnistunut niin ei kisoissa. Läpijuoksuna teimme, pisteitä siis vain 5.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Tässä tein itse suuren virheen. Muistanette aiemmista kertomuksistani kuinka olen joutunut vaihtamaan tuon käskysanan toiseen. Jotenkin tuo unohtui kokeessa päästäni ja käskynä seisomiselle annoin Oonalle käskyn, jota se ei edes osaa. Mutta pysähtyipä onneksi silti, vaikkakin vasta toisella ja kaikkein parasta on se, että pysähtyi vielä oikeaan asentoon, fiksu tyttö. Pisteitä tästäkin 7,5.

Noutaminen 7 pistettä. Todella kovaa kapulan puremista.

Kauko-ohjaus 6,5 pistettä. Mitä teen kisoissa eri tavoin, jotta kaukokäskyissä edetään. Ja asennonvaihdokset olivat maailman hitaimmat. Meinasin jo viimeisessä vaihdossa antaa toisen käskyn kunnes sieltä vihdoin ja viimein tuli se asennonvaihdos.

Estehyppy 9 pistettä. Tästä on siis tullut meidän bravuuri. On se kyllä näyttävä liike. Nyt vain lopun perusasento oli hieman vino.

Kokonaisvaikutuksesta saimme 8 pistettä.

Yhteensä siis 150,5 pistettä ja edelleen Avon kakkostulos. Jatkamme siis edelleen sen ykkösen metsästystä.

Näiden kokeiden ohella aikaani ovat vieneet muutkin asiat kuten pikku-herra Manu, joka alkaa vihdoin olla siinä iässä, että aivoissakin taitaa jo liikkua jotain. Pojasta tulee vain päivä päivältä rakastettavampi ja ihanampi poika, joka oppii aivan älyttömän nopeasti uusia asioita.

Olen myös käynyt kouluttamassa Koirakoulu Kompassilla ja molemmat karvaiset otukseni ovat päässeet toimimaan demokoirina, Manukin on osoittanut kurssilaisille osaavansa enemmän kuin oikeasti edes osaa. Olemme myös ruvenneet tekemään juoksulenkkejä, joista myös koirat nauttii oikein kovasti. Tai Manuhan ei vielä ole päässyt näille lenkeille mukaan, näillä lenkeillä on ikäraja.

Eilen ostin molemmille koirille pallot, molemmille omat samanlaiset, jotta ei tule tappelua. Ja niistä palloista tuli heti molempien lempilelut. Leikeistä kuvia tekstin yhteydessä.