maanantai 10. syyskuuta 2012

Elämää koiran kanssa Hollannissa



Ja niin koitti se päivä, se kauan odotettu päivä kun koitti meidän lähtö Suomesta kohti täysin tuntematonta maata. Ainut mitä tiesin Hollannista oli ihmisten ystävällisyys sekä Suomea vapaampi koirakulttuuri. En kuitenkaan osannut arvatakaan mitä tuleman piti.


Hieman taustaa matkallemme. Olimme kaverini kanssa jo Suomen kylmän ja runsas lumisen talven aikana päättäneet ettemme ole täällä enää ensi talvena ja kaikkien vaiheiden jälkeen meidän väliaikaiseksi asuinmaaksi valikoitui Hollanti. Maan siis piti olla Euroopan sisällä ja sellainen maa jossa pärjää hyvin englannin kielellä sekä jonne on helppo muuttaa koirien kanssa. Tosiaan koirien, meillä kun olisi mukana muuttamassa viisi koiraa. Koko pitkän talven ja kevään suunnittelimme tarkasti matkaa ja helpointa sekä halvinta matkustustapaa. Minäkin jopa muutin koirineni Espoon sisällä pienempään asuntoon, jotta saisimme kerättyä edes jonkun verran matkarahaa kokoon. Ja kun kaikki alkoi näyttää aina vain varmemmalta uskalsin minäkin avata suuni ja kertoa tulevasta suuresta muutoksesta myös muille.


Ja aina, vaikka kuinka etukäteen suunnittelee ja valmistautuu tulevaan, niin aina se tuleva saapuu liian äkkiä. Niin myös meidän matkalle lähtö. 6. elokuuta pakkasimme siis kaksi autolastillista täyteen ja otimme suunnan kohti Katajanokan satamaa. Matkustustavaksemme oli siis valikoitunut lautalla Tallinnaan, siitä eteenpäin pitkä ajomatka Latvian, Liettuan, Puolan sekä Saksan halki Hollantiin. Googlemaps oli kertonut matka-ajaksi 29 tuntia, siis ilman pysähdyksiä ja matkan hinnaksi noin 350€/ auto. Lentokoneella matkustus ei tullut edes kysymykseen, sillä kaikki koiramme eivät olisi edes mahtuneet tulemaan samalla koneella ja tällä tavoin matkustus olisi tullut hyvinkin kalliiksi. Myös lauttamatka Tukholmaan olisi autoineen sekä koirineen maksanut saman verran kuin maksoi meidän matka perille asti. Eikä rahtilaivalla Saksaan olisi ollut yhtään halvempi vaihtoehto, kun olisimme joutuneet noin suuren koiralauman kanssa varaamaan monta hyttiä laivasta.



Meillä oli siis matkassa mukana 5 koiraa, 1 uros ja 4 narttua ja mikäs on nartuille sopivampi aika aloittaa juoksuaika kuin juuri silloin kun lähtö, pitkä ajomatka on edessä. Joten tästä syystä meidän Manu herra sai matkustaa ainoana koirana toisessa autossa, miesten autossa. 


Matka koirien osalta sujui erittäin hyvin. Ihmismatkustajat taas olivat välillä hyvinkin väsyneitä ja nälkäisiä, mutta perille oli päästävä mahdollisimman pian. Joten ajoimme kuskia vaihdellen niin pitkään kuin jaksoimme ja hyvin se sujuikin niin, että toinen nukkui aina kun toinen ajoi. Öisin saimme paahtaa melkein tyhjillä teillä ja sääkin oli suurimmaksi osaksi suotuisa. Emme kuitenkaan välttyneet mutkilta matkalla, esimerkiksi Latviassa emme kertaakaan uskaltaneet pysähtyä kun yöaikaan ajoimme tämän valtion läpi, Liettuasta emme löytäneet ruokaa (ei siis ruokakauppoja, ei ravintoloita, ei mitään..), Puolasta meinasi jäädä ruoat saamatta kun ei ollut paikallista valuuttaa ja Saksassa emme päässeet vessaan kun ne oli maksullisia.


Saksassa nukuimme ensimmäiset ja ainoat "kunnon" yöunet koko matkan aikana. Kunnon yöunilla tarkoitan tässä niin hyviä unia kuin vain voi saada auton kuljettajan penkillä nukkuen kuuden tunnin unet. Mutta nämäkin piristivät jo niin, että ajatus juoksi jo hieman kirkkaammin eikä sanat enää sekoilleet niin paljon kuin aiemmin. Ja näin jaksoimme jatkaa matkaa kohti päämääräämme.


Saavuimme Hollantiin keskiviikko iltana, ilman asuntoa ja vielä tietämättä minne mennä yöksi. Laitoimme navigaattoriin hauksi "leirintäalue", ensin se ohjasikin meidät luksusmökkialueelle, joka ei todellakaan sopinut kukkarollemme. Täyskäännös pihassa ja kohti seuraavaa. Tämä paikka olikin meille jo sopivampi, saimme telttapaikan. Tämä leirintäalue ei kuitenkaan ollut mikään huono paikka, neljän tähden leirintäalue kun oli kyseessä. Paikalta löytyi niin suihkut, vessat, ravintola, uima-altaat sekä lasten leikkipaikka.


Torstaina meillä oli asuntonäyttö. Olimme katselleet asunnon valmiiksi jo Suomessa, mutta ennen vuokrasopimuksen allekirjoitusta se oli vielä nähtävä. Asunto oli niin mahtava kuin millaisen kuvan oli kuvauksesta ja kuvista Suomessa saanut. Pieni omakotitalo, suurella 4000 neliön omalla pihalla, kokonaan aidatulla pihalla. Tontilla tasaista nurmea sekä metsää. Ja aidattu tontti tällaisen koiralauman kanssa on todella superjuttu!

Viivyimme kuitenkin koirien kanssa myös toisen yön leirintäalueella, koska pääsimme muuttamaan omaan uuteen kotiimme vasta perjantaina aamusta. Mutta leirintäalueella yöpyminen ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto kun paikka oli niin viihtyisä ja yöt lämpimiä.

Mutta oma koti, se oli ja on edelleen aivan mahtava paikka. Koirat saavat juoksennella päivät pihalla, eikä lenkitys kuitenkaan ole jäänyt vaan käymme melkeinpä joka toinen päivä pyörälenkeillä koirien kanssa. Joka toinen päivä taas rauhallisilla kävelylenkeillä. Ja meidän omalta pihalta alkaa aivan loistavat lenkkimaastot, jotka eivät ihan hetkessä lopu, jos yhteen metsään kyllästyy niin vieressä on toinen. Ja huom! metsiä.. joita ei kuulemani mukaan Hollannissa pitänyt olla ollenkaan, mutta niitä nyt vaan on täällä aivan mieletön määrä. Lenkillä kun vastaan tulee lenkkeilijä tai muu ohikulkija se hymyilee sekä tervehtii, joka ikinen. Metsissä koirat ovat pääsääntöisesti vapaina, kaikki ystävällisiä eikä täällä katsota ollenkaan pahalla irtiolevaa koiraa.

Olemme käyneet seuraamassa niin paimennusmestaruuskisoja Renkumissa kuin myös tottelevaisuusmestaruuskisoja Ossissa. Renkumissa oli aivan mahtavan taitavia bordercollieita paimentamassa. Tämä oli todella näkemisen arvoinen kokemus, huikeaa! Kuinka koirat hakevat lampaat kaukaa, kuljettelevat niitä sekä keräävät ne. WAU! Tottelevaisuuskisoissa saimme tutustua paikallisiin koesääntöihin ja saimme kuulla FCI:llä olevan omat koesäännöt joita täällä Hollannissa noudatetaan ja joita FCI suunnittelee kansainvälisiksi. Ja olen ehdottomasti kansainvälisten sääntöjen kannalla. Täälläkin kisapaikalla oli mahtavan ystävällinen tunnelma, meitä auttoi ystävällinen mies, käänsi säännöt englanniksi, jotta mekin ymmärtäisimme sekä yritti löytää meille treeniporukan.. Harmi kun kaikki olivat toiselta puolelta Hollantia.


Koiranruoka... enpä olisi osannut kuvitella, että sen hankkiminen täällä on työn ja tuskan alla. Halusimme koirillemme hyvää ruokaa ja ruokaa joka sopii meidän kaikille koirillemme. Vihdoin löysimme hyvän eläinkaupan, Happy Pets, jossa oli parhaimmat valikoimat tähän asti kierretyistä. Täältä saimme Orijenia (69€/säkki) ja kun ostimme 2 säkkiä kerralla, saimme alennusta toisesta. Eläinkauppoja täällä siis todella on paljon, melkeinpä joka kaupassa on jotain lemmikkitarvikkeita, mutta laatu ei välttämättä ole kaikissa mikään hyvä. Koiran barffaus täällä on kallista..siis jos barffaat koiraa eläinkaupan barffituotteilla. Mutta me olemmekin ostaneet kaupasta ihan ihmisten syötäväksi tarkoitettuja broilerinkoipia koirillemme hintaan 3€/kg.

Vaikka täällä on metsiä paljon niin täällä ei kuulemma ole ollenkaan käärmeitä. Tai no on yksi, mutta sekin on oikeastaan mato. Ei siis mitään myrkyllistä, ei mitään pelättävää, koirat saavat huoletta juoksennella pitkin metsiä. Meidän vuokranantaja ihan hämmästyi kuullessaan, että Suomessa on kyykäärmeitä.

Asumme siis täällä maaseudun keskellä, kait tää jotain arvoaluetta on. Kaupungin nimi on siis Ede ja kaupunginosa Bennekom. Täällä elämä on hyvin rauhallista ja ihanaa. Nyt kun olemme saaneet kotiin oman nettiyhteydenkin niin päivittelen blogia useammin ja vastailen saamiini haasteisiin :)

Jos kiinnostaa Hollannin elämämme muutenkin kuin vain koirien osalta voi siihen tutustua meidän perustamassa Camilla & Kati Hollannissa - blogissa.