maanantai 14. tammikuuta 2013

Vuodenvaihde Hollannissa

Ja niin se loppu vuosi meni ja uusi vuosi alkoi...

Kotitiemme tammikuun alussa

Joulu Alankomaissa olikin erilainen kuin on aikaisemmin saanut kokea, mutta yritimme silti viettää mahdollisimman perinteisen joulun lämpöasteissa. Kokkasimme itse perinteisiä jouluruokia ja olipa joulupukki löytänyt meille tännekin asti...

Pian joulun jälkeen täällä alkoikin paukkua. Ja mitä lähemmäs uutta vuotta päästiin sitä rajummaksi se yltyi. Kunnes koitti uudenvuoden aatto. Voi sitä metelin määrää. Siis vastaavaa ei voi ikinä kokea missään muualla. Olen ollut useita kertoja Suomessa seuraamassa ilotulituksia ja ilotulitustapahtumia niin Helsingin keskustassa kuin myös muualla, mutta tähän Hollannin menoon verrattuna se ei ole ollut mitään. Tänä vuonna sai seurailla Helsingin ilotulitusta suorana lähetyksenä netin kautta, tulitus oli normaalia Helsinkiä, suunnilleen yksi tulite sekunnissa. Täällä sekunnissa tuli 20 (jollei enemmänkin). Kerrankin myöhään illalla ulkona näki jotain, todella koko taivas oli valaistu. Ja näiden tulitteet eivät olleet mitään hiljaisia, vaan todella äänekkäitä, jotka Suomessa olisivat kielletty. Tiedustelinpa paikallisilta ja tänä vuonna Hollantilaiset laittoivat rahaa ilotulitteisiin 70 miljoonaa euroa ja tähän on laskettu vain Hollannista ostetut ilotulitteet. Koska paikalliset käyvät paljon ostamassa niitä Belgiasta, jossa ne ovat paljon halvempia ja sieltä saa vieläkin suurempia paukkuja. Joten karkea arvio yhteissummasta voisi kuulemma olla 100 miljoonaa euroa.

Täällä ei siis kannata viettää uuttavuotta paukkuherkän koiran kanssa. Mutta se ei onneksi meille tuottanut ongelmia, en tiedä, koirani todennäköisesti ovat kuuroja kun eivät ollenkaan hätkähtäneet ilotulitteita. Pahimpaan aikaan eli keskiyöllä ne tietenkin olivat sisällä makoilemassa, mutta ihme kylläkin, että pystyivät siinä metelissä todellakin rauhoittumaan. Kun me ihmiset itse hyppelimme ilmaan säikähtäessämme paukkeita. Mutta olipahan kokemus sinällään ja tulipahan laitettua koirat todelliseen tulitestiin paukkeiden suhteen.

Onko kellään muulla kokemuksia hollantilaisesta uudestavuodesta?


Pyhien aikaankin meillä oli treenitaukoa vain ja ainoastaan pyhäpäivät, muuten touhusimme ahkerasti koiriemme kanssa.

Jäljellä Oona on nyt ajanut vieraan jälkeä. Ensimmäisellä kerralla 4 esinettä ja nameja jäljellä vain muutama. Todella hienosti ajoi, kovasta tuulesta johtuen hieman kiemurrellen, mutta pysyi kuitenkin hyvin jäljellä ja hienosti ilmaisi kaikki esineet maahan menemällä. Toisella kerralla yritettiin hidastaa neidin vauhtia ja palkkaa olikin tiheämmällä välillä. Treenikaverin sanoin, neiti ajaa jälkeä hienosti, vauhti saisi vain olla hillitympää.


Manun kanssa jäljellä harjoitellaan kulmia ja yritämme päästä jäljen ajossa rauhalliseen moodiin. Esineitä jäljellä on vain jäljen päässä.

Tottelevaisuudet ovat molempien kanssa pysyneet hyvällä tasolla. Jääviin liikkeisiin harjoitellaan nopeutta, vasemmalle käännöstä hiotaan tarkemmaksi sekä seuraamisen eri osa-alueita treenaillaan. Tästä pääsee katsomaan Manun tottista kamalassa kaatosateessa, kuten videolta voi nähdä.


Puruissa Manu on saatu hieman rauhoittumaan, poika kun menee usein kierroksille jo maalimiehen ja hihan nähtyään. Jotta Manu pystyy oppimaan uutta, joudumme ottamaan puruihin mukaan myös rauhoittumisharjoituksia. Ja nämä harjoitukset ovat alkaneet nyt tuottamaan tulosta, pikkuhiljaa.. Piilonkiertoja harjoittelimme herralle muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa ja tekipä pojalle hyvää rikkoa rutiineja.


Oona taasen puree hyvin, täydellä suullaan ja tiukasti taistellen hihasta. Oonakin pääsi harjoittelemaan piilonkiertoja, neidillehän asia ei ole täysin vieras, mutta vaati pientä muistuttelua. 6 piiloa ja viimeisestä löytyi maalimies, pienen pieni hetki vartiohaukkua ja sitten puru ja voitto. Tulinpa tässä taannoin miettineeksi, että olipa hyvä, jotta neidinkin kanssa aloitin tämän harrastuksen, hänessä kun selvästi on potentiaalia.





Nyt olemme aloittaneet treenit uudella kentällämme, onhan se pienempi, mutta on se aika luksusta, että kentälle ajaa vain pari minuuttia. Ja halutessaan sinne voi myös kävellä ja jättää koirat kentän laidalla sijaitseviin häkkeihin. Treeniporukkamme on nyt pieni, mutta erittäin ihana ja tiivis. Tää niin tykkää harrastaa tässä porukassa!

2 kommenttia:

  1. Voisitkohan auttaa eräässä mieltäni painavassa asiassa?

    Kun Hollannissa kulttuuri on se että koirat ovat vapaana lenkillä ja saavat moikata toisiaan, niin miten mahtaa onnistua Hollannissa asuminen jos oma koira on hyvin epävarma toisten koirien suhteen? Ohitukset menee meillä suht hyvin kun toinen koira ei tule iholle, mutta koirani kyllä kiihtyy jonkin verran muita koiria nähdessään, ja olisi todella jännittynyt jos joutuisi äkkiseltään tuntemattoman koiran kanssa vastatusten. Sellainen siis että valmis aloittamaan tappelun jos toinen tekee mitään sen suuntaista. En tiedä sitten voisiko tuo jännittyneisyys kadota sillä että pääsisi moikkaamaan vastaantulevat koirat, mutta ainakin niiden pitäisi sitten olla hyvin rauhanomaisia ja huonosti provosoituvia. Mitä luulet miten koirien omistajat reagoisivat, jos huutaisi jo kauempaa että älä päästä kun tämä on vihainen? Vai millaisia nuo tilanteet yleensä ovat, onko mahdollista estää koirien kohtaaminen?

    Olen siis miettinyt vaihto-opiskelua Hollannissa, ja koira täytyy saada mukaan jos aion lähteä. Opiskelupaikkakunta tulisi olemaan ilmeisesti jossain Amsterdamin lähettyvillä.

    VastaaPoista
  2. Hei Sonja,

    Nyt yli vuoden Hollannissa asuneena on hyvin nähnyt mitä se elämä koiran kanssa siellä todellisuudessa on.

    Ensin tosiaan asuimme pienellä paikkakunnalla omakotitalossa, metsien ympäröimänä. Siellä kulkiessa pääsääntöisesti kaikilla oli koirat vapaina ja koirat saivat vapaasti mennä toisiaan moikkaamaan. Kaikki tapaamani koirat olivat oikein ystävällisiä ja sosiaalisia. Oli myös omistajia jotka halusivat jatkaa matkaa pysähtelemättä ja silloin makupalan kanssa ohitettiin toinen koira.

    Itse asuin sitten myös lähempänä Amsterdamia, kaupungissa nimeltä Aalsmeer, joka siis sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Amsterdamista. Siellähän ei tietenkään koirien kanssa kuljeskella liikenteen seassa vapaana vaan koirat ovat remmeissään. Yleensä toiset ihmiset kuitenkin päästävät omat koiransa haistelemaan toisia koiria, mutta kuten itsellä, joka kulki aina kolmen ison koiran kanssa yhtä aikaa, ei ollut mahdollisuutta pysähdellä jatkuvasti. Niin moikkasin vain vastaantulevia koirien omistajia nätisti hymyilemällä ja jatkoin kävelemistä koiralaumani kanssa, ihmiset eivät koskaan paheksuneet tätäkään. Sitten tottakai sielläkin on alueita joissa koirat saa päästää vapaana juoksemaan, tai ihan sama minne paikkaan menee jossa koiria näkee vapaana, on pääsääntönä aina toiminut se, että jos näet toisen koiran remmissä älä päästä omaa koiraasi sinne. Itse olen tosiaan aina kuljeksinut pitkin Amsterdamin metsiä koirat vapaana ja jos vastaantuleva koirakin on vapaana ovat he päässeet tutustumaan, mutta jos se on remmissä, olen suosiolla ottanut omatkin koirani hallintaan. Näin on säilynyt sopu kaikkien kanssa. Ja täällä suunnalla on sitten tullut vastaan myös niitä "ei-niin-sosiaalisia" tapauksia, mutta hollantilainen mentaliteetti on mielestäni aivan mahtava, ei välitetä muiden asioista, joten jos sinun koirasi on vihainen se on sinun oma asiasi, eikä siis katsota pahalla.

    Tule ihmeessä opiskelemaan Hollantiin koirasi kanssa, suosittelen ja se kannattaa! Ihmiset eivät todellakaan paheksu ollenkaan vaikket omaa koiraasi päästäisikään muiden lähelle. Eikä tarvitse tätä edes huudella, kun aikas hyvin ovat osanneet lukea ainakin minun elekieltäni.

    VastaaPoista