torstai 18. helmikuuta 2010

Uusi koti, uudet kujeet

Vihdoinkin sitä alkaa kotiutumaan uuteen kotiin. Ihanaa, että täällä Espoossakin voi asua metsien ja peltojen keskellä, se on tällaiselle koiraihmiselle sekä tietenkin myös koiralle sellainen asia jota todella osaa arvostaa.


Tyttö on muutosta asti ollut todella rauhallinen, johtuneeko pitemmistä ulkoiluista vaiko siitä, että alkaa tulla lisää järkeä pentumme päähän. Pelloilla tulee juoksenneltua parikin tuntia päivässä, tottista siinä sivussa harjoitellessa. Harmittaa vain noi kovat pakkaset kun Oonan tassut palelevat niin herkästi, sekä myös omistajan sormet palelevat koiraa palkatessa. No, kaipa se kevät sää alkaa kohta lämmittää..


Tarkoituksena olisi jatkaa jäljestystä lumien sulaessa. Onneksi saan tähän apua vanhalta tutulta, joka on harrastanut metsäjälkeä jo vuosia. Viime kesänä ehdimme hieman jäljen alkeita, kuten makkararuutua, opettaa Oonalle ja siitä onkin nyt hyvä jatkaa. Keppejä olemme myös alkaneet opettaa tytölle. Oona toiseen huoneeseen ja kepit piiloon, sen jälkeen käsky: "Etsi keppi" ja hienosti neiti etsii kaikki kuusi keppiä ja tuo mulle. Jokaisesta kepin tuonnista tulee tietysti palkka. Hienosti Oona tajuaa, että nyt etsimme vain keppejä eikä yritäkään tuoda muita leluja yms...


Kasvattajalta sain muuten hyvän vinkin jälkikeppeihin liittyen. Jotta ei aina tarvitsisi hankkia uusia keppejä niin kannattaa keittää kepit välissä taikka laittaa ne muutamaksi päiväksi tuulettumaan esim. kellariin, jotta saadaan koiranhaju kepeistä häviämään. Tämä siksi, ettei koira opi etsimään koiranhajuisia keppejä :)