keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Monenlaista treenailua

Viime aikoina olemme sekä tottistelleet että tokoilleet oikein kunnolla, emmekä tietenkään ole unohtaneet käydä ajamassa siinä sivussa muutamaa jälkeä. Joten menoa ja touhua koiran kanssa on riittänyt. Seuraamiseemme olen erittäin tyytyväinen, vihdoinkin olemme saaneet sen taas takaisin raiteilleen, kun keväällä otimme siinä hieman takapakkia. Kontakti ja motivaatiokin tekemiseen on neidillä kohdillaan.

Yhden ainoan hakukokeilun myötä toimme myös jäljelle haukun. Oona siis odotti niin innolla pääsyä jäljelle, että lähettäessä oli pakko haukahtaa. Siitäkin olemme nyt pikkuhiljaa onneksi päässeet eroon; rauhoittamalla koiran maahan. Jäljellä työskentely on nykyään rauhallista, ei siis enää turhaa ryntäilyä ja nenäkin pysyy intensiivisesti maassa.

Lauantaina kävimme Oonan kanssa virallisessa silmä- ja polvitutkimuksessa. Tulokset olivat: silmät terveet ja polvet 0/0. Neiti sai kehuja patsasmaisuudestaan. Hän oli siis kirjaimellisesti jähmettynyt paikoilleen koko silmätutkimuksen ajaksi.

Muutoinkin viikonloppumme oli yhtä juoksua. Ohjelmassamme oli niin tokotreenejä kuin myös bussilla sekä junalla matkustamista. Onneksi Oona on pienestä pitäen opetettu julkiseen liikenteeseen sekä väenpaljouteen, että nykyään Helsingin keskustaankin matkustaminen menee jo todella vaivattomasti. Ja tämähän on vain hyvää treeniä BH:n kaupunkiosuutta varten.

Sunnuntaina kävimme sienimetsällä. Sain harmikseni todeta, että koirastani ei ehkä ole sienikoiraksi. Käskin Oonan etsiä sieniä, jotka hän kyllä löysikin. Mutta ilmaisi löydöksen hieman eritavalla kuin olin toivonut; nimittäin kuopimalla sieniä tassuillaan tehden näin kaikille löytämilleen sienille. Tai sitten hän piehtaroi niiden päällä... Mutta hauskaa näytti koiralla olevan juosta päätä pahkaa sinne tänne, väistellen siinä sivussa oksia sekä kantoja.

Tästä jatkamme samaan tahtiin. Kuulemisiin!