Tervehdys!

Tammikuu saa luvan olla tämän vuoden kylmä ja hyinen kuukausi. Kuukausi jolloin ei tapahdu paljoa uutta koirarintamalla. 

Helmikuu jatkakoon samaa linjaa, vaikka oikeasti meillä on helmikuu taas ollutkin oikeaa hullunmyllyä, juoksua suuna päänä joka paikkaan.

Treenimme ovat edenneet samaa tahtia kuin ennen jouluakin. Manu kehittyy hurjaa tahtia, saatiinpas paikallamakuuseenkin häiriötä kun viereisestä tilasta karkasi koira, eikä Manu edes suunnitellut nousevansa sen perään vaikka kävikin noin metrin päässä. Into on pojalla edelleen säilynyt, se on hyvä!

Oonan olen edelleen pitänyt tauolla, palaamme treenikentille seuraavien juoksujen jälkeen (okei, pakko myöntää olen saattanut lipsua tästä pari kertaa).

Taas minut osattiin yllättää sananmukaisesti ja todella positiivisessa mielessä. Nimittäin sain pikkujoululahjaksi kauniin, uskomattoman ihanan taulun myös Manusta. Aiemminhan sain samaiselta ystävältäni joululahjaksi taulun Oonasta.

Laskiaissunnuntaina 19.2 availimme tämän vuoden vetokauden Oonan kanssa, hirmuisessa lumimyräkässä. Silti innokkaita laskijoita riitti myös koirien kyytiin vaikka taivaalta satoikin hyisiä jääpuikkoja. Totta tosiaan, olin kuulemma itsekin yksi jääpuikko kahden tunnin ulkoilun jälkeen. Mutta Oona jaksoi hienosti vaikka olosuhteet olivatkin hieman haastavat.

Lapset ihastuivat Oonaan ja Oona lapsien rapsutuksiin sekä maukkaisiin namipaloihin. Muutaman viikon kuluttua pääsemme uudestaan vetohommiin.

Myös Muumi oli eksynyt Malminkartanoon tuona kyseisenä päivänä ja meinasikin tulla koiran kyytiin, mutta jänisti sitten viime metreillä.

Ja kun tuo kasvattaja kyseli juuri D-pentueen kuvauksista tajusin ajan menneen hurjaa vauhtia. Täyttääkö Manu todellakin kohta jo vuoden? Apua!